joka ilta kun

Lämmitän iltamaidon, kaksi pulloa. Juttelen sille, kun vaihdan yövaipan ja puen yöpuvun. Se meinaa karata sylistä, kun syö tuttipullosta maitoa. Kymmenen minuutin päästä se on syönyt tarpeeksi. Nostan sen sänkyynsä. Se katselee minua pinnojen välistä ja imeskelee tuttia. Makaa ihan rauhassa paikoillaan ja silitän sitä tukasta. Se hymyilee tutin takaa ja kääntyy vatsalleen. Katsoo minua. Uhkaan, että äiti lähtee ja jättää, jos nousee seisomaan. Se nousee istumaan ja kurottautuu sängyn reunoihin, nousee seisomaan. Lähden.

Se alkaa huutamaan ennen kuin olen poissa huoneesta. Annan huutaa. Palaan muutaman minuutin kulutta. Laitan tutin suuhun, pistän sen sänkyynsä makaamaan, pyyhin kyyneleet. Istun sängyn viereen. Se inisee vielä vähän.

Vartin päästä se kääntyy taas mahalleen. Uhkaan jälleen jättäväni. Se nousee seisomaan. Kun nousen seisomaan se alkaa jo huutamaan. Lähden silti. Kun palaan, laitan tutin suuhun, lasken takaisin sänkyyn makaamaan. Se pudottaa tutin pinnojen välistä lattialle. Inisee, kunnes ojennan takaisin. Se pudottaa tutin uudestaa ja inisee, kunnes annan takaisin.

Se katsoo minua, kun kääntyy vatsalleen. Uhkaan jättäväni sen. Nousen jo seisomaan. Se menee itse takaisin makaamaan.

Kolmen vartin päästä se vääntelehtii levottomasti. Silmät meinaa painua väkisin kiinni. Olen varma, että kohta se nukahtaa. Se alkaa kitisemään. Silitän ja annan tutin, jonka se heittää aina pois.

Vajaa tunnin päästä kokeilen sen vaipan: tuntuu lämpimältä ja vähän nihkeeltä. Vaihdan vaipan. Se on hiljaa, syö tuttia. Sitten se alkaa kitisemään. Silitän. Se syö tuttia ja kitisee.

Olen istunut sen sängyn vieressä jo yli tunnin. Tekisi mieli huutaa sille, että sano mikä on: vaihdoin jo vaipan, sait maitoa, pitäisi olla sopivan lämmin: ei vilu eikä kuuma, äiti on vieressä, tutti on suussa. Lopulta lähden.

Se huutaa. Huutaa hätäistä, väsynyttä itkua. Pyydän Miestä, että menee, minä en jaksa. Totean olevani paska äiti, mutta olen jo yli tunnin kökkinyt vieressä, enkä tosiaan tiedä, mikä sillä on.

Mies menee. Ottaa Poikasen syliinsä, kantaa kauan, kunnes Poikanen rauhottuu. Ja nukahtaa. Puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun minä aloitin.

poikanen 1 v

Tänään juhlittiin sukulaisten, kavereiden ja kakun sekä kahvin voimalla Poikasen ensimmäisiä synttäreitä. Vaikka virallinen päivä oli ja meni niin tänää oikeastaan tajusin, ettei mun vauva oo enää mikään vauva. Asiaan vaikuttanee myös se, että katselin viime syksyltä kuvattua kotivideota, missä Poikanen ihan oikeasti on vauva. Toisaalta hienoa, että suurin osa juhlijoista kävi tänään, vaikka jossain vaiheessa päivää tuntui, että kello on pysännyt. Illalla kun sain Poikasen unille ja pääsin siivoamaan keittiötä ja muuta talon kaaosta, mietin, että helpommalla näin pääsee saatikka että kaikki käyvät omana päivänä ja saa kahvitella sitten monta viikkoa, vaikkei nyt ehdi kaikkien vieraiden kanssa seurustella.

Iso kasa lahjoja, joista sankarin ehdoton suosikki on kuvan keskellä oleva leikkikännykkä ja äidin kuvan alalaidassa olevat turkoosit kurahousut.

sammarit

takana taskut

ja edessä polvipaikat.

Tikkaukset ei näissä kuvissa kovin hyvin näy, kun on sävysävyy housujen kankaan kanssa.

viidakon eläimet

Ihastuin tähän paitamalliin, joten tällä kaavalla Poikanen saa jatkossakin paitoja.

Arvoin pitkään ruskeiden ja punaisten resoreiden kanssa ja valmiista paidasta voi todeta, että ruskeat olisi ehkä olleet sittenkin kivammat.

syyshuppari

Poikasen serkun 1 v synttäreitä juhlittiin tänään ja perjantaina valmistui lahjaksi huppari:


Tosin tämä yksilö jäi Poikasen syyshuppariksi ja kävin eilen aamulla hakemassa uudet kankaat ja ompelin vastaavan synttärisankarille pienin korjauksin.