keksinkö joskus miten pitäisi olla

Hävisin 5-vuotiaalle Poikaselle shakissa. Mummu opetti jossain vaiheessa shakkinappuloiden järjestyksen pelilaudalla ja leikki Poikasen kanssa shakin peluuta. Muutama kuukausi sitten Poikanen halusi pelata kanssani, mutta totesin tylsänä, että sitten pelataan oikeilla säännöillä. Silloin tällöin Poikanen kantaa pelin esiin ja jaksaa keskittyä yhteen-kahteen peliin. Tokihan selitän Poikaselle, mitä oma siirtoni tarkoittaa hänen nappuloitaan kohtaan ja estän Poikasta tekemästä aivan typeriä siirtoja.

Eilen se sitten tapahtui. Alkupeli meni ihan tavallisesti, kunnes puolessa välissä peliä tein oman tyhmän siirron ja Poikanen hoksasi sen. Uskoin vielä pelin kääntyvän, mutta parin vinkin jälkeen Poikanen voitti minut.

Toisaalta olen ylpeä, vaikka tiedänkin, että osan pelistä neuvoinkin. Toisaalta tunnen syyllisyyttä, että noin pieni jo pelaa shakkia ja tietää säännöt. Itse olen ollut ehkä 10-vuotias opittuani shakin.

Jälleen olen pohtinut elämänvalintojani. Onko minusta oikeasti päiväammatiksi ompelijaksi vai pitäisikö se olla kohdallani vain harrastus? Mihin aika on mennyt, olen ihan kohta ikäloppu? Koulussa suurin osa luokkakavereistani on kymmenisen vuotta itseäni nuorempia ja jään miettimään, että näytänkö selvästi muita vanhemmilta. Edellinen ammattinikaan ei houkuttele, enkä oikeastaan tiedä, että mitä sitä oikeasti haluaisin tehdä päivätyökseni. Toisaalta aikuisena ihmisenä ja äitinä ja asuntovelallisena ja kunnon kansalaisena minunhan pitäisi tietää.

Tajuan laskettuani, että olin raskaana kuusi vuotta sitten. Mihin kuusi vuotta elämästäni on kadonnut? Kliseisesti itsestä tuntuu siltä, että juurihan se tapahtui. Poikanen odottaa innoissaan, että ensi syksynä hänestä tulee eskari ja sitten hän menee kouluun ja voi käydä itsekseen lähikaupassa. Oikeastaan en kaipaa aikaa, jolloin Poikasta oli vahdittava tai leikitettävä. Toisaalta tajuan, kuinka lyhyen aikaa Poikanen enää leikkii, muutaman vuoden päästä kulkee kavereillaan.

Tokihan kuluneesta ajasta muistuttaa kotiin kertynyt tavara. Toivoisin, että kodissa olisi yleissiistiä, mutta näillä neliöillä se on lähes mahdoton tehtävä. Syksyn tultua pyykki kuivataan sisällä ja käytännössä olohuoneessa. Puutarhakalusteita ja muita kesäpihatavaraoita varastoidessa huomaa, että mitä kaikkea varastossa onkaan. Ajatuksena olisi helppo jaotella tavarat niihin, joita tarvitaan, mutta tarpeettomalla tavaralla on tarpeetonta arvoa, jolloin niistä ei maltakaan luopua. Eihän se nyt niin iso kasa kuitenkaan ole.

Makkariin rakennettu ompelupöytä ei ole saanut minua ompelemaan normaalia enempää. Viikolla olen kotona puoli kuusi ja aamulla herätys on puoli kuusi, joten monesti illat kuluu pelatessa tai leikkiessä Poikasen kanssa ja kotitöiden parissa. Poikasen mentyä nukkumaan, menen monesti itsekin. Tokihan selvä arkipäivärytmi on rytmittänyt oman biologisen kelloni siten, että viikonloppunakin herään muuta perhettä aikaisemmin ja saan sitten syödä aamupalan rauhassa.

Voihan ompelemattomuudelle olla syynsä silläkin, että koulussa teen sitä tai siihen liittyviä juttuja koko päivän. Jälleen pääsen pohtimaan, että pitikö minun lähteä kouluun. Toki siellä opin uusia asioita, mutta hiukan harmittaa sekin, että kalliit koneet pölyttyy kotona.

uusi laukku

Mies ihmetteli tämän nähdessään, ettenkö enää muuta tee kuin laukkuja. Itselläni on ollut kaksi laukkua koulussa käytössä. Toinen kankaasta valmistettu, on hiukan liian pieni siihen tavaramäärään, mitä päivittäin mukana kannan. Toinen nahkainen on taas tyhjänäkin niin painava, että kun pakkaan sinne kaiken t a r p e e l l i s e n  laukku tuntuu painavan lähes oman painoni verran.

Otin mittoja nahkaisesta laukusta ja leikkelin vanhan verhon paloiksi. Sopivan värisiä vetoketjujakin löytyi ompelupakin kätköistä.

Laukku suljetaa päältä vetoketjulla ja edessä on vetoketjutasku ja kaksi pienempää kam-nepeillä suljettua taskua. Myös takana on pienempi vetoketjullinen tasku.

Sisävuoreksi on myös käytetty vanhaa verhoa ja laukku on jaettu kahtia.

Ekan käyttöpäivän jälkeen voin todeta, että tämä laukku syö itseensä kaiken tarpeellisen. Tosin pakattuna tämäkin painaa.