hysteerinen äiti ja muita lieventäviä asianhaaroja

Aamulla Poikanen konttasi sängystään pois. Kertoi, ettei voi astua oikealla jalalla. Otti varovasti painoa oikealle jalalle, käveli kädestä pitäen jokusen askeleen, pudottautui lattialle ja konttasi tai pyysi kantamaan. Kysyin oliko kompastunut peittoon, vastasi, että kaatui vasta sängystä kävelemään lähtiessään.

Terveyskeskuksesta hoitaja oli yhtä ällistynyt kuin me kotona: lapsi ei ole tiettävästi loukannut, illalla vielä hyppi ja juoksi ennen nukkumaanmenoa ja aamulla herätessä jalka on kipeä. Mitään selvää ja näkyvää jälkeä tai kipukohtaa ei ole, jalka taipuu ja liikkuu normaalisti. Tosin kesäaikaan ei tietenkään lääkäriaikaa ole jäljellä.

Miehen kanssa asiasta neuvoteltuani päädyin soittamaan lääkäriajan yksityisestä lääkärikeskuksesta. Lääkäri epäili tulehdusta, totesi, ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä tarvittavia kokeita ja teki lähetteen Taysiin.

Taysissa Poikanen jo hiukan varasi jalan päälle, mutta ontui ja meidät vastaanottanut lääkäri määräsi tarvittavat tutkimukset. Olin soittanut Miehelle töihin saatuamme lähetteen Taysiin ja istuskelimme sitten koko perhe odottelemassa hoitajalle pääsyä, lääkärille pääsyä, ultraäänitutkimukseen pääsyä, verikokeisiin pääsyä, lääkärille pääsyä...

Itse en töihin edes ehtinyt, sillä lopulta pääsimme kotiin kaksikymmentä vaille seitsemän illalla. Mitään selvää diagnoosia ei saatu ja illalla Poikanen jopa jo hyppeli jalkansa kanssa viimeisellä lääkärin vastaanotolla. Tosin kotiin päästyämme Poikanen jälleen aristi jalkaa ja ontui.

Vaikka koko päivä menikin kummallisen jalan tutkimiseen, tutkittiin Poikanen kyllä perin pohjin ja saatiin kotiohjeet, mikäli vaiva uusii. Itselle tuli kuitenkin viimeisellä lääkärin vastaanotolla jo olo, että olenko hysteerinen äiti, joka on käyttänyt resursseja aivan turhaan ja hoitanut samalla itselleen töistä vapaapäivän.


Päivitys lauantai 28. kesäkuuta 2014: Aamulla Poikanen jälleen aristaa jalkaansa. Kävelee tosin ontuen, mutta ehken ihan niin hysteerinen äiti olekaan, mitä illalla kuvittelin.

keittiön sisustus

Nykyisessä kodissa keittiö on ensimmäinen huone, jonka sisustuksen koen olevan valmis. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta ensimmäisen kerran omaa kotia sisustaessani halusin  pöytäliinan.

Toisaalta verhoista jääneet jämäpalat olivat kovin houkuttelevia ruokapöydälle joko kaitaliinaksi tai pöytätableteiksi. Koin ehkä hivenen liian haastavaksi ommella identtisiä pikkuliinoja viisi tai kuusi, joten päädyin kaitaliinaan.

Tekstikaitaleet laitoin tarkoituksella siten, että ovat toisiinsa nähden eri tietä, koska en halunnut, että pöydän toiselta puolelta liina näyttäisi olevan väärin päin.

Mielestäni tästä tuli nyt verhojen kanssa kiva kokoinaisuus.

kylpytakki

Poikasella käytössä ollut kylpytakki on kokoa 86 cm. Olen pitkään jo suunnitellut ompelevani hänelle uuden isomman. Tarkoitukseen ostettu kangaskin on nähnyt jo kaksi muuttoa.

Poikanen jäi juhannuksesta lomailemaan mummulaan, joten pääsin toteuttamaan projektini. Sikäli kankaan ostosta toteutushetkeen oli makuni muuttunut, etten enää halunnutkaan täysin yksiväristä kylpytakkia.

Päädyin applikoimaan kuviotrikoosta sammakon ja apinan tai minkä-lie-elukan taskuihin.

Selkäpuolelle kokeilin applikoida värityskirjasta kopioimaani kuvaa dinosauruksesta. Yksityiskohdatkin onnistui ihan kivasti, mitä nyt dinosaurus vähän kasvoi alkuperäistä kuvaa suuremmaksi, kun applikaatio on toteutettu trikoosta, joka luonnollisesti joustaa.

Dinosaurus-teema jatkuu etureunojen ja hupun huolittelusta, johon käytin laatikossa jokusen vuoden vaippaompeluja varten hankkimani joustokanttinauhan.

Takki on koossa 110 cm.

jämäpalojen hävitys

Toisinaan leikkaamattomista kangaspaloista ei malta tehdä mitään tai kangas ei sano selvästi, että olen paita tai housut. Joten kangasvarastojen hävitys jatkui leikkelemällä jämäpaloja, joita siskoni on lahjoittanut minulle lisää omista ompeluksistaan.

Ensin mallailin turkoosille velourille housun kaavoja ja päädyin hakemaan kaapista ruskeaa, ajatuksena, että toinen lahje olisi ruskea, toinen turkoosi. Leikkasin vielä eriväriset resoritkin lahkeisiin.

Housut edestä.

Ja housut takaa.

Tajusin vasta ompeluvaiheessa, että olin leikannut takakappaleet turkoosista ja etukappaleet ruskeasta. No...

Paidan autokangas riitti vain joko etu- tai takakappaleeseen ja hihoihin. Aikani kaavoja pyöriteltyäni, luovutin ja leikkasin takakappaleen yksivärisestä.

Ja sitten päädyin applikoimaan sinne takakappaleelle auton. Applikointihan pitäisi tehdä ennen palojen ompelua yhteen vaatteeksi, mutta minusta valmis vaate oli takapuoleltaan haljun näköinen ja keksin kopioida Poikasen kuvakirjasta auton ja applikoida sen. Toisaalta selitykseksi siihen, miksi applikaatio on takana käy sekin, että Poikasen itse pukiessa paidat saattaa sujahtaa päälle kuinka päin vain. Ja riita on aivan mahdoton, jos koettaa korjata.

Housut ja paita koossa 110 cm.

kesäsetti

Tästä trikoosta maltoin pari kesää sitten ommella Poikaselle hiattoman kesäpaidan. Uuden mussukan myötä, olen siivonnut kaappeja ja tehnyt kankaiden ostolakon (joka tosin ei aina ole kovin hyvin pitänyt..) tarkoituksena hävittää kaappien varastot. Hävitin ompelukaappini, jotta keittiöön mahtuu 6 hengen pöytä 4 henkisen sijaan ja järkytyin, että kuinka paljon kaikkea kaapin kätköissä oleili. Dinosaurus-kankaasta tuli kesäksi t-paita.

Toukokuun kesähelteillä ompelin äkkiseltään kaksista housuista shortseja, kun olivat aikansa pinossa odottamassa, että paikkaisin puhkikuluneet polvet. Tässä sitten nopsaan shortsit: ei sivusaumoja, ja resorivyötärö, jota tukee leveä kuminauha kujassa. Ehkä kesäksi vielä tarvitaan jokuset.

Kesähattuja Poikasella on yksi ja sekin aina likainen. Tein lippiskokeilun trikoosta.

Paita ja shortsit koko 110 cm, hattu M = 2-4 v.

nojatuolien uusi elämä

Meille kotiutui uusi sohva reilu parisen kuukautta sitten. Alkuperäinen ajatus oli päällystää vanha sohva ja nojatuolit uuden kodin sisustukseen sopivaksi, mutta eräässä huonekaluliikkeessä oli vastaavanlainen sohva tarjouksessa hintaan, jolla olisin ehkä saanut uudet kankaat, omalle työlle nyt en hintaa edes laskenut.

Tilasin siis kangasta siiis vähemmän. Tuoleissa ei sinänsä mitään vikaa ollut, valkoinenkin väri olisi hyvin käynyt nykyiseen sisustukseen, mutta valkoinen ei väriltään lapsiperheelle ole se sopivin ja useista pesuyrityksistä huolimatta, en niitä täysin puhtaaksi enää saanut.

Tilasin kangasta sen verran, että saisin rahinkin päällystettyä, mutta jotenkin onnistuin leikkaaman osat siten, ettei ilman saumoja päälliosaa olisi saanut samalla värillä ja päädyin tekemään jäljelle jääneistä tyynyjen kankaista päälliosan. 

Olen jokusen sohvan elämäni aikana päällystänyt ja Miehellekin totesin, että olen parempiakin lopputuloksia saanut aikaan. Jostain syystä kangas on rypyillä, mutta ainakin nuo nyt ovat puhtaat. Kunhan silmä tottuu uutee väriin, niin voi olla, että vielä jotain fiksailen.