kesävaatetta omaan ja toisten vaatekaappiin

Ihastuin uusimman Ottobren t-paitamalliin, jossa hiha on leikattu etupuolelta tavallisesti, takaa raglanmallilla. Lisäksi tykästyin rimpsuhelmaiseen tyttöjen paitamekkoon. Kun itselläni ei ole tyttöjä, päätin täyttää siskoni lasten vaatekaappeja kesävaatteilla.

Mallailin yksivärisiä trikoita kangasvarastoistani ja punaista, turkoosia ja oranssia oli tarpeeksi kaivinkonekankaan kaveriksi. Poikanen valitsi punaisen, tokaisten tosin, että äiti keltainen kävisi tähän tosi hyvin (joo niin minustakin, mutta sitä ei ollut tarpeeksi isoa palaa).

T-paita edestä.

 Ja takaa.

Collegeshortsit ja t-paita kummatkin koossa 116 cm.

Shortsit takaa.

Siskon pojalle sama setti, mutta shortsit päin vastaisilla väreillä ja valitsin kaivinkoneiden kaveriksi oranssin, josta itse tykkäsin enemmän.

Tässäkin setissä t-paita ja shortsit kokoa 116 cm. Shortsien malli on ehkä makuuni turhan leveä, mutta toisaalta kesällä voi olla ihan kiva, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni.

Isommalle siskon tytölle rimpsuhelmainen paitamekko koossa 122 cm, jossa leveyttä on kavennettu reilusti.

Caprilegginsit kaveriksi, myös koossa 122 cm kavennettuna.

Kaivelin kaapista tyttövärisiä trikoita, ensin leikkasin etu- ja takakappaleen paitamekkoon hieman legginsejä tummemmasta viininpunaisesta trikoosta, mutta totesin ettei ole kiva. 

 Tästä pienemmän tytön rimpsuhelmasesta tuli söpömpi. Harmitti ettei itsellä ole sopivaa puettavaa tähän vaatteeseen.

Kaveriksi valkoiset caprilegginsit.

Tämä setti koossa 104 cm.

Sitten vain odotellaan malttamattomana kesää ja lämpimiä säitä. 

kevätsiivous

Kodissamme oleva tavaramäärä ahdistaa minua. Kaikki alkoi Poikasen leluista; pienestä huoneesta ei tahtonut löytyä enää paikkaa kaikille tavaroille, itselleni oli vaikea luopua leluista, vaikkei Poikanen niillä enää kaikilla leikkinytkään. Lopulta kannoin pari kassillista vauvaleluja varastoon.

Varastoon, jossa on edelleen säästössä jos vaikka mitä; laatikollinen vatsatanssiasuja (joita en ole käyttänyt yli kolmeen vuoteen), pari laatikollista kestovaippoja, laatikollisia vauvan vaatteita, Poikasen pieneksi menneitä vaatteita...

Poikasen pieneksi menneitä vaatteita löytyy pari kassillista lisää makuuhuoneen nurkasta. Makuuhuoneen, joka on ainut huone kodissamme, jonka sisustus on aivan kesken: tapetit on edellisten asukkaiden valitsemia, verhot ja valaisin on epäsopivat, tavarat, jotka ei ole löytänyt paikkaansa muualta asunnosta, ovat väliaikaissijoituksessa makuuhuoneessa. Miehelle olen myynyt ajatusta siitä, että kannetaan vanha sänky kaatopaikalle: tapetoidaan huone ja nukutaan viikko tai kaksi mitä remontti vie aikaa, olohuoneen vuodesohvalle. Vielä Mies ei ole innostunut, vaikka valitan joka viikonloppu kuinka hirveän epäviihtyisä makuuhuoneemme on ja miten odotan sitä päivää, jolloin siivouspäivän jälkeen koko kotimme on oikeasti siisti, kaikilla tavaroilla omat paikkansa eikä osaa roinasta kannettu yhteen huoneista piiloon, väliaikaissijoitukseen etsimään paikkaansa. Makuuhuoneen ainut hyvä puoli on iso vaatekaappi (jota tosin ei voi siirtää millekään toiselle seinälle ja mikä siten määrää huoneen muun sisustuksen).

Tänään järjestelin Poikasen vaatekaappia viedessäni sinne taas muutaman uuden vaatteen ja totesin, että hetkeksi pitäisi keskittyä ompelemaan jotain muuta kuin perusvaatetta Poikasen kaapin täytteeksi: pelkästään pitkähihaisia t-paitoja oli kaapissa puhtaana kaksi kasaa. Näiden lisäksi siis jokunen pyörimässä pyykkikoneessa ja pari päiväkodissa varapaitana.

En ole enää varma, kuinka tarpeeseen nämä pitkät kalsarit todellisuudessa tulee, mutta tälläiset viikkasin kaapin täytteeksi. Koko 116 cm.

Näille housuille on helpompi keksiä perusteltu tarve, sillä lähes jokaisen ulkoilun jälkeen Poikasella on sukat ja housun lahkeet märät saappaista ja kurahousuista huolimatta. Housut koossa 110 cm.

vetoketjutaistelu

Pääsiäisen pyhinä sain vihdoin ratkottua laneilla ompelemastani velourtakista vetoketjun toisen reunan ja neulasin valmiiksi sadalla nuppineulalla, jotta kohdistuisi varmasti oikein. Samaan ratkomisvimmaan irrotin omista housuistani vetoketjun, joka on hajonnut noin kaksi vuotta sitten.

Vaikka höllensin paininjalan puristusta, jouduin purkamaan vetoketjun taas. Ilmeisesti monet purkamiset saivat resorin venahtamaan tukikankaasta huolimatta enkä resorin alareunasta saanut vetoketjua millilleen kohdistettua, mutta nyt on ainakin taskun ylä- ja alareunat sekä resorin alkamiskohta kohdillaan.

Muokkasin hupun hiippamalliseksi. Velourtakki koossa 116 cm.