autokalsarit ja -paita

Poikanen tykkäsi synttärilahjaksi ompelemasta paidasta ja tahtoi samasta kankaasta kalsarit.

Kalsarit koossa 122 cm.

Varmistin ennen leikkuuta, että pelkät kalsaritko vain, johon Poikanen vastasi, että myös paita.

Paita koossa 122 cm, hiukan kavennettuna.

kesäprojekti: verkkaripuku

Poikasen aloitettua keväällä jalkapalloharkoissa, totesin, että hänen vaatekaapissaan on verkkaripuvun mentävä kolo. Tämä oli kyllä pitkäaikaisin projekti, sillä leikkasin puvun kesäkuussa, kokosinkin lähes valmiiksi. Heinäkuussa ompelin vetoketjun ja yritin viimeistellä tikkauksia. Jostain syystä en saanut housujen vyötäröä peitetikkikoneella kaksoistikattua. Ratkoin vyötärön tikkauksen ainakin kymmenen kertaa. Tänään lopulta luovutin ja ompelin kaksoistikkauksen ompelukoneella. Kerralla. Ilman ratkomista.

Takki koossa 122 cm

Housut koossa 122 cm.

Alkuperäisessä kaavassa takissa oli huppu, mutta ostamani kangasmäärä ei siihen riittänyt. Kävin toteamassa, ettei kangasta enää ollut myynnissä ja muokkasin takista huputtoman.

6-vuotissynttärilahja

Lisää synttärilahjoja, tällä kertaa saajana siskon poika, joka tiettävästi fanittaa kovasti rekka-autoja ja mönkijöitä ja kaivinkoneita ja traktoreita. Vinkkinä sain, että pojan kaapissa olisi pyjaman mentäviä koloja. Tosin tämä kangas ei taipunut pyjamaksi, mutta oli taas niin saajan näköistä ja ainahan peruspaidalle ja housuille on aina käyttöä.

Housut ohuemmasta collegeneuloksesta ja kokona 122 cm.

Paita myös kokoa 122 cm, mutta jälleen kaventelin hiukan kaavaa, kun tykkäsin, että alkuperäinen oli makuuni turhan leveää mallia.

1-vuotissynttärilahjat

Alkuperäinen idea oli ommella punainen mekko Ässät-logolla. Applikoinnin lopputulos hiukan arvellutti, mutta vielä enemmän arvellutti mekon koko kun napit ja helman päärme oli ompelematta. Asettelin mekon Kirpun viereen ja totesin, että joku juttu on käynyt kun mekko, joka piti olla 86 cm, on sopivan kokoinen 2 kuukauden ikäiselle vauvalle.

Onneksi on omaa käyttöä. Lienee kokona 62/68 cm.

Uusi suunnitelma, jossa mopotrikoosta legginsit ja punainen collegehuppari. Mopotrikoopala oli sen verran omituisen muotoinen, että siitä tulikin paita, koska collegeneuloksesta riitti housuihinkin. 

Paita koossa 86 cm.

Perus housut koossa 92 cm ilman taskuja.

Poikanen oli sitä mieltä, ettei enon tytöllä ole niin pitkiä jalkoja, mitä housujen lahkeet, mutta eiköhän nämä joskus ole sopivat.

Miehen pikkuiset

Mies innostuu kokeilemaa uusia harrastuksia; pari talvea sitten jääkiekkoa, viime talvena "säveltämään" musiikkia tietokoneella, vuosi sitten keväällä kuvaamaan videoita ja niin edespäin. Vaikka itsekin saatan innostua kokeilemaan uusia asioita, eroan Miehen kanssa siinä, että hänen keksiessä jotain uutta, pitää ensin varusteet olla viimeisen päälle. Itselläni riittää pienempikin taloudellinen alkupanos ja olen varovaisempi sijoittamaan suuria alkupanoksia ainakaan ihan heti.

Olen aiemmin hankkinut muutaman kympin minikasvihuoneen keittiöömme ja olemme Poikasen kanssa joitakin kertoja kylväneet siemenistä erilaisia hyötykasveja, kuten tilliä tai persiljaa. Viljelmät eivät vain ole selvinneet kovin hyvin, sillä ne huonekasvit, joita meillä vielä on, ovat sitkeitä. Pienet yrtit tarvitsisivat enemmän huolenpitoa ja ainakin sitä, että huolehditaan sopivasta kastelusta.

Sikäli alkupanos Miehen innostukseen alkaa kasvattamaan keittiössä yrttejä ei montaa euroa maksanut: pieni multapussi ja pari pussukallista siemeniä. Tosin tämäkin homma lähti sikäli käsistä, että olivat puutarhakaupassa yhdessä Poikasen kanssa, joka oli innostunut siemenpussiosastolla minivesimeloneista ja kurpitsoista (joista kasvaa isompia kuin hän).

Kotiin tullessa Mies alkoi pohtimaan, että olisi kiva saada isompia viljelmiä ja tunnusti katselleensa erilaisia parvekekasvihuoneita puutarhakaupassa. Olohuoneen nurkassa on pitkään ollut "sisustuselementtinä" tyhjä terraario. Terraarion asukki menehtyi ennen kuin muutimme tänne ja aluksi terraario mahtui varastoon. Sitten varastoon kertyi niin paljon muuta tavaraa, että päädyimme tuomaan terraarion tyhjänä asuntoon, sillä hankimme sinne kuitenkin asukin.

Eipä ole asukkia terraarioon hankittu, vaikka eläinkaupoissa olemme useaan kertaan käyneet matelijoita katsomassa ja kerran jopa päätyneet, että mikä sinne hankitaan. Nyt asukkina on neljä kasvatuslaatikkoa ja niihin on kylvetty yrttien lisäksi Poikasen toivomuksesta vesimelonia ja kurpitsaa.

Vieläkään taloudellinen panos ei ole kovin suuri, mutta Miehen innostus omista pikkusistaan on yllättävän kestävä. Terraarion lampun valossa vesimeloni oli jo kasvattanut muutaman sentin pituiset varret, joista Mies lähetti minulle kuvan aamulla ja kotiin tultuani esitteli ne vielä livenä (koska ne on livenä paremmat mitä kuvassa).

kastemekko

Poikaselle kohta kuusi vuotta sitten ompelemani kastemekko on varastossa muistojen laatikossa, mutta halusin Kirpulle jotain selvästi tyttömäisempää, ihan oman mekon sinne Kirpun omaan muistojen laatikkoon.

Tästä tuli kyllä ihana ja söpö (pieni). Tätä ommellessa aloin jo vähän odotella, että Kirppu kasvaa niin isoksi että pääsen ompelemaan kaikenlaisia prinsessamekkoja ja juttuja. Ainahan on mahdollista se, ettei Kirppu koskaan halua mekkoja vaan kiinnostuu Poikasen lailla autoista ja rekoista ja muusta, kun äidilläkin on töissä kuorma-autoja. Toisaalta se sama äiti käyttää hyvin paljon mekkoja ja hameita (ja inhoaa talvea, jolloin ei tarkene mekolla ja sukkahousuilla).

(Ja onhan vielä se oljenkorsi, että lähipiirissä on tyttöjä, joille ommella prinsessamaisia lahjoja.)

extreme-matka kesälomareissu

Siskoni ehdotti yhteistä kesälomapuuhapäivää ja suostuimme ehdotukseen, sillä Miehen ja siskoni kesälomat sattuivat samaan ajankohtaan ja siskon lapset ovat Poikasen kanssa hyvinkin samanikäisiä. Kirppu on osoittautunut vauvaksi, jota ei niin vain pakata matkaan. Jos Poikanen pyöri sängyssään illalla ja jännitti seuraavaa päivää, minä jännitin yhtälailla, että kuinka päivä Kirpun kanssa sujuisi.

Automatkaa kohteeseen oli vajaa pari tuntia. Aamulla pääsimme melko kivuttomasti muutaman kilometrin päähän, johon treffit siskoni kanssa oli sovittu. Siinä Kirpulle pikkuhörpyt ja nukkui mukavasti sitten loppumatkan.

Hitaastilämpeneväksi osoittautuneeksi Kirppu viihtyi päivän mukavasti. Epävakainen sadesää haittasi, ettei Kirppua voinut kanniskella sylissä, mutta onneksi nukahti ja nukkui vaunuissa pitkät päiväunet. Pääsin jopa vähän puuhailemaan isompienkin lasten kanssa eikä tarvinnut istuskella vain ihmistuttina. Toisaalta vaikka pitkälti olinkin kiinni Kirpussa, ei asia haitannut samalla tavalla mitä kotioloissa, koska olin päässyt ulos, pois neljän seinän sisältä ja lisäksi seurassa oli aikusia.

Kotimatkalla Kirppu nukahti, mutta heräsi puolimatkassa kakkaamaan. Istuin itse takapenkillä Kirpun ja Poikasen välissä, joten viihdytin Kirppua ja pääsimme ilman isompia huutoja kotiin asti.

Päivä oli kiva ja Kirppukin kulki matkassa mukana. Toki hänellä on ikääkin jo reilu kaksi kuukautta, että kuukausi aiemmin samanlaisen päivän viettäminen olisi ollut mahdotonta (tai ainakin itku olisi tullut).