hameita

Syysloman jälkeen koulussa alkoi hameompelujakso. Homma aloitettiin mittojen ottamisella, mistä mitoista piirrettiin peruskaava ja kuositeltiin.

Itselleni kuosittelin kevättä ajatellen hameen, johon raskausmaha sopii

Vielä sovittaessa mahan kohta jää tyhjäksi, vaikkakin tämän hetken vaatekaapin sisällöstä päälleni sopii enää murto-osa vaatteista. Näin lomaillessa on voinut kotosalla kulkea sukkahousuissa ja tunikassa, mutta ensi viikkoa ajatellen pitäisi loihtia jotain erilaista päällepantavaa.

Lisäksi harjoitustyönä ompelin äidilleni hänen toiveittensa mukaan hameen sivuvedoksilla.

Hamekankaan pepita-kuviointi menee kuvassa sekaisin.

poikasen takki

Haaveilin jälleen syksyllä Poikaselle paremmasta ns. hienostelutakista, jota voisi käyttää esimerkiksi kaupassa, kun ulkoilupuvut on kuraisia. Kaapista löytyi noin 50 cm korkea pala markiisikangasta ja isompi pala flanellia sekä tarraa ja vetoketju. Noin matalasta kangaspalasta ei Poikasen kokoista takkia synny ilman, että suurempia kappaleita leikkaa osista.

Ulkoilutakki koossa 116 cm.

Mielestäni takista tuli oikein onnistunut keltaisten leikkaussaumatikkausten ja keltaisen vetoketjun ansiosta. Poikanen sai takin jouluaattona yhden muiden pakettien joukossa. Sovittaessa vaikutti sopivan kokoiselta, vielä kun pitää odottaa kevääseen, että tätä voi oikeasti käyttää. Jonkin verran alkuperäiseen jouduin tekemään muokkausta leikkaussaumojen lisäksi ihan sillä, ettei kangas yksinkertaisesti olisi riittänyt. Jäljelle jäi todella pieniä rippeitä, että tässä kohtaa voidaan todeta, että kangas tuli käytettyä todella tarkasti.

pussukoita

Siskoni toivoi pussukkaa lempparikankaastaan ja niin hän sai syksyllä vaihtarina kangaspaloista uuden pussukan.

Omassa tilkkulaatikossa oli vaaleanpunaista joustofarkkua tosi pieniä soiroja ja niitä yhdistelemällä ja tikkailemalla sain kivan näköisen pikkupussukan

Tämän pussukan täytin karkeilla ja paketoin anopille joululahjaksi.

vielä joululahjoja

Siskolleni joulupukin säkissä matkasi sydänpatalaput

Lisäksi kaksi kimaltelevaa pallohametta.

Toinen koossa 110 cm.

Toinen koossa 128 cm.

Esipesun jäljiltä kankaan kimalletta oli pesukoneessamme, mutta söpöt ne on vaikka kimalle ajan kanssa putoileekin.

Perheen pojalle dinosauruspaita koossa 116 cm. Tosin kaavaa kaventelin reippaasti.

joulutunnelmaa

En tunnustaudu joulusisustusihmiseksi. Meillä matot ja verhot sekä sisustustyynyt on ympäri vuoden samanlaiset. Tänä vuonna meille tuli jouluaattona vieraita, joten halusin joulupöydästä vähän tunnelmallisemman sekä peittää melkoisesti elämää nähneen pöydänpinnan jouluaattoruokapöydässä.

Peruspuuvillakangasta sopivan kokoinen pala, johon ompelin päärmeet reunoihin. Makuuni sopivan jouluinen.

kirjepaketti

Vielä tänään käväisen viemässä Postin kuljetettavaksi yhden joulupaketin (tai kirjeen).

Paita koossa 74 cm.

Tämä on veljeni pienelle tytölle.

paketti kaksi ja kolme

Lisäksi eilen Postiin jäi vielä muutama mekko.

Kohti länsirannikkoa lähti kirjeenä liivimekko koossa 98  cm kaverini tyttärelle.

Toinen paketti lähti Itä-Suomea kohden ja siinä matkasi kaksi mekkoa

Toisen kaverini kahdelle tyttärelle lähti myös liivimekot

Toinen samanlainen koossa 98 cm

Ja toinen liivimekko koossa 116 cm.

joululahjapaketti 1

Tänäkin vuonna jäi joululahjaompelut vähän viime tippaan. Postipakettien viimeinen lähetyspäivä on tänään niin muista vuosista poiketen sain jo eilen paketit liikkeelle!

Etelä-Suomessa asuvalle kaverilleni lähetin paketin, joka sisälsi lahjan sekä hänelle että hänen kahdelle pojalleen. 

Nuoremmalle pitkät kalsarit koossa 110 cm.

Ja vanhemmalle pitkät kalsarit, koko 128 cm.

Kaverilleni villasukat koossa 36, jotka pakkasin meikkipussukkaan.

mies ja kokkaus

Meidän taloudessa Mies on parempi ruuanlaittaja. Annan tunnustuksen hänelle ihan suosiolla, sillä en edes nauti ruuanlaitosta ja tähän ikään mennessä voin avoimesti myöntää, että olen ruuanlaittajana tosi huono. (Toisinaan Mies jopa pohtii, kuinka olen pysynyt hengissä ilman häntä).

Mikäli keittiössä on paljon tiskejä pöydillä, Mies siivoilee keittiötä ennen aloittamista. Sitten tapahtuu jotain mystistä: kaikki roskat ja lusikat ja muut tarvikkeet mitä ruokaa laittaessa tarvitsee jää siihen ruuanlaittopaikalle. Monet ruuat kypsyvät itsekseen jonkin aikaan niin sen sijaan, että Mies järjestelisi keittiön siihen tilaan missä se oli aiemmin, hän meneekin lukemaan tai katsomaan televisiota.

Olen kuvitellut, että tämä on ainutlaatuinen ominaisuus omassa Miehessäni, mutta pienimuotoisen (ja hyvin suppean) gallupin mukaan tämä on yleinen piirre miehessä.

minä vs tiistai 2-1

Eipähän tämäkään aamu alkanut kuin elävissä kuvissa. Tarkoitus oli aamulla viedä Poikanen päiväkotii autolla, tuoda auto kotipihaan ja kipittää bussipysäkille. Eilen satoi vettä, tänään oli muutama aste pakkasta. Uumoilin jo ulos mennessä, että auton ikkunat ovat jäässä ja siihen oli vähän varannut aikaa. Se seikka, että auton ovet olivat jäätyneet kiinni, tuli minulle täysin yllätyksenä.

Verenmaku suussa pyöräilin pikapikaa päiväkotiin Poikanen kyytillä ja ehdin juuri ja juuri bussiin.

Koulussa tekemäni hame oli viimeistelyä vaille valmis ja taistelin yhtä ainoata napinläpeä kaksi tuntia. Miltei pilasin hameen vyötörön napinläpikoneessa, mutta onnistuin pelastamaan tilanteen.

minä vs maanantai 0-1

Aamulla mulla paha olo. Kun herätin Poikasta, on hän sitä mieltä, että on kipeä ja ei halua päiväkotii. Säätiedotuksen mukaan tänään ei pitäisi sataa. Aamuennustuksen mukaan sadekuuro kasin aikoihin. Jes, ehditään ennen sitä päiväkodille. Paitsi, että kummaa ropinaa kuuluu ulkoa. Kyllä, ulkona satoi kaatamalla.

Sain Poikasen ylös sängystä ja lähdimme bussipysäkille. Kannoin vasemmassa kädessä koululaukkua, toista kassia, missä koulutarvikkeita, Poikasen päiväkotikassia ja kuravarusteita. Oikeessa sateenvarjo. Värjöteltiin sateessa ja tuulessa bussipysäkillä 20 minsaa odottamassa bussia, jota ei koskaan tullut. Luovutettiin ja tultiin takasin kotio.

Nyt vasenta käsivartta särkee. Kotiin päästyä hivenen harmitti, että turhan takia raahasin Poikasen sängystä ylös kesken unien ja ulos palelemaan. Toisaalta viime viikolla raahasin koulusta tarvikkeita kotiin, jotta voin viikonloppuna tehdä tehtäviä. Yllättäen kotona oli paljon houkuttelevampaa tekemistä, niin voinhan niitä sitten tehdä tänään. Leipä oli loppunut ja Poikanen on tottunut syömään aamupalaksi leipää. Paistoin teeleipiä aamupalaksi ja suunnittelin, että voitaisiin tänään askarrella joulukortteja Poikasen kanssa (niin, jottei tarvitse tehdä niitä koulutehtäviä). 

Ehkä illalla minä olen jo maanantaista voitolla. 

lahjoja

Meidät kutsuttiin naapurustoon ristiäiskakun rääppiäisiin. Mies ja minä olimme kumpikin sitä mieltä, jottemme kehtaa mennä ilman viemistä.

Body kokoa 62-68 cm ja näemmä kuvakulma hivenen omituinen. Olalla nepit. Olan nepeistä toisen puristin aluksi nurinperin, mutta yllättävän helposti sivuleikkureilla sain nepin rikki ja irti siten, ettei kankaaseen jäänyt reikää.

Eilen meidät oli kutsuttu 4-vuotiaan pojan synttäreille ja viemiseksi suunnittelin t-paidan, housut ja bokserikalsarit.

T-paita kokoa 110 cm.

Housut myös kokoa 110 cm.

Pakettiin eivät bokserikalsarit koskaan päätynyt, sillä jostain syystä koko 110 cm oli isompi, mitä Poikasen käytössä olevat 116 cm vastaavat kalsarit.

Nämä siis jäivät Poikaselle ja toisaalta jonain iltana silitin kuivaksi pesusta tulleita bokserikalsareita, kun yksiäkään puhtaita ei ollut kaapissa, joten tarpeeseen nämä tulivat.

murffin laki

Olen vienyt kouluun paremmat kangassakseni ja mittanauhan, josta ei ole numerot kuluneet. Syyslomasta asti olen kantanut viikonlopuksi tarvikepakkia kotiin, jos viikonloppuna innostun ompelemaan tai leikkelemään kankaita. Koskaan niin ei ole käynyt.

Tällä viikolla jätin tavarat tarkoituksella koululle, sillä olihan pikkujouluviikonloppu (siivousta ja jouluvalojen ripustamista) ja maanantaina on syksyn ensimmäinen koe, johon pitäisi materiaalia lukeakin. Kun en ole tähänkään mennessä ommellut niin tuskin tänäkään viikonloppuna, kun on muutenkin paljon tekemistä. Onhan minulla kotona kuitenkin se mitta, josta on kymmenen ensimmäisen sentin kohdalta numerot haalistuneet ja sakset, joiden terä ei ole enää parhaimmillaan, tosin ohuita kankaita nekin vielä hyvin vie.

Murffin lakihan se on tässä se, mikä tulee kuvioihin mukaan. Siivous ja jouluvalojen ripustaminen sujui, mutta yllättäen kotityöt loppuu jossain vaiheessa viikonloppua ja mitähän-sitä-tekisi-hetkessä mieleen tulee, että kokeisiin pitäisi lukea tai sitten voisi leikellä valmiiksi synttärisankarin lahjan. Myös lahjan ompelu kasaan houkuttelee paljon enemmän kuin lukeminen.

Ainakaan vielä en ompelukoneiden ääreen istunut, mutten koemateriaaliakaan ole tänään vielä selannut.

isänpäivälahjus

Omalle isälle laitoin tänäkin vuonna lahjan postissa, joten lahjan pitäisi sopia kirjekuoreen. Pohdein monta päivää, että mitä ihmettä lahja voisi olla. Poikkesin eräänä päivänä apteekissa ostamassa perusrasvaa Poikaselle ja siellä oli isänpäiväteemalla lahjapakkauksia, jossa oli after shave -voide ja suihkusaippua. Suihkusaippuapurnukka oli liian iso kuoreen sopivaksi, joten purin pakkauksen ja ompelin voidetuubille pussukan.

Pussukan mitat noin 15 cm x 10 cm x 3 cm

Lisäski askartelimme Poikasen kanssa kortin.

keksinkö joskus miten pitäisi olla

Hävisin 5-vuotiaalle Poikaselle shakissa. Mummu opetti jossain vaiheessa shakkinappuloiden järjestyksen pelilaudalla ja leikki Poikasen kanssa shakin peluuta. Muutama kuukausi sitten Poikanen halusi pelata kanssani, mutta totesin tylsänä, että sitten pelataan oikeilla säännöillä. Silloin tällöin Poikanen kantaa pelin esiin ja jaksaa keskittyä yhteen-kahteen peliin. Tokihan selitän Poikaselle, mitä oma siirtoni tarkoittaa hänen nappuloitaan kohtaan ja estän Poikasta tekemästä aivan typeriä siirtoja.

Eilen se sitten tapahtui. Alkupeli meni ihan tavallisesti, kunnes puolessa välissä peliä tein oman tyhmän siirron ja Poikanen hoksasi sen. Uskoin vielä pelin kääntyvän, mutta parin vinkin jälkeen Poikanen voitti minut.

Toisaalta olen ylpeä, vaikka tiedänkin, että osan pelistä neuvoinkin. Toisaalta tunnen syyllisyyttä, että noin pieni jo pelaa shakkia ja tietää säännöt. Itse olen ollut ehkä 10-vuotias opittuani shakin.

Jälleen olen pohtinut elämänvalintojani. Onko minusta oikeasti päiväammatiksi ompelijaksi vai pitäisikö se olla kohdallani vain harrastus? Mihin aika on mennyt, olen ihan kohta ikäloppu? Koulussa suurin osa luokkakavereistani on kymmenisen vuotta itseäni nuorempia ja jään miettimään, että näytänkö selvästi muita vanhemmilta. Edellinen ammattinikaan ei houkuttele, enkä oikeastaan tiedä, että mitä sitä oikeasti haluaisin tehdä päivätyökseni. Toisaalta aikuisena ihmisenä ja äitinä ja asuntovelallisena ja kunnon kansalaisena minunhan pitäisi tietää.

Tajuan laskettuani, että olin raskaana kuusi vuotta sitten. Mihin kuusi vuotta elämästäni on kadonnut? Kliseisesti itsestä tuntuu siltä, että juurihan se tapahtui. Poikanen odottaa innoissaan, että ensi syksynä hänestä tulee eskari ja sitten hän menee kouluun ja voi käydä itsekseen lähikaupassa. Oikeastaan en kaipaa aikaa, jolloin Poikasta oli vahdittava tai leikitettävä. Toisaalta tajuan, kuinka lyhyen aikaa Poikanen enää leikkii, muutaman vuoden päästä kulkee kavereillaan.

Tokihan kuluneesta ajasta muistuttaa kotiin kertynyt tavara. Toivoisin, että kodissa olisi yleissiistiä, mutta näillä neliöillä se on lähes mahdoton tehtävä. Syksyn tultua pyykki kuivataan sisällä ja käytännössä olohuoneessa. Puutarhakalusteita ja muita kesäpihatavaraoita varastoidessa huomaa, että mitä kaikkea varastossa onkaan. Ajatuksena olisi helppo jaotella tavarat niihin, joita tarvitaan, mutta tarpeettomalla tavaralla on tarpeetonta arvoa, jolloin niistä ei maltakaan luopua. Eihän se nyt niin iso kasa kuitenkaan ole.

Makkariin rakennettu ompelupöytä ei ole saanut minua ompelemaan normaalia enempää. Viikolla olen kotona puoli kuusi ja aamulla herätys on puoli kuusi, joten monesti illat kuluu pelatessa tai leikkiessä Poikasen kanssa ja kotitöiden parissa. Poikasen mentyä nukkumaan, menen monesti itsekin. Tokihan selvä arkipäivärytmi on rytmittänyt oman biologisen kelloni siten, että viikonloppunakin herään muuta perhettä aikaisemmin ja saan sitten syödä aamupalan rauhassa.

Voihan ompelemattomuudelle olla syynsä silläkin, että koulussa teen sitä tai siihen liittyviä juttuja koko päivän. Jälleen pääsen pohtimaan, että pitikö minun lähteä kouluun. Toki siellä opin uusia asioita, mutta hiukan harmittaa sekin, että kalliit koneet pölyttyy kotona.

uusi laukku

Mies ihmetteli tämän nähdessään, ettenkö enää muuta tee kuin laukkuja. Itselläni on ollut kaksi laukkua koulussa käytössä. Toinen kankaasta valmistettu, on hiukan liian pieni siihen tavaramäärään, mitä päivittäin mukana kannan. Toinen nahkainen on taas tyhjänäkin niin painava, että kun pakkaan sinne kaiken t a r p e e l l i s e n  laukku tuntuu painavan lähes oman painoni verran.

Otin mittoja nahkaisesta laukusta ja leikkelin vanhan verhon paloiksi. Sopivan värisiä vetoketjujakin löytyi ompelupakin kätköistä.

Laukku suljetaa päältä vetoketjulla ja edessä on vetoketjutasku ja kaksi pienempää kam-nepeillä suljettua taskua. Myös takana on pienempi vetoketjullinen tasku.

Sisävuoreksi on myös käytetty vanhaa verhoa ja laukku on jaettu kahtia.

Ekan käyttöpäivän jälkeen voin todeta, että tämä laukku syö itseensä kaiken tarpeellisen. Tosin pakattuna tämäkin painaa.

ristiäislahja

Tänään sai nimen veljeni tytär ja jälleen lahjukseksi jotain ompelukoneista syntynyttä.

Vakosamettihousuissa on takana taskut. Joko olen kouluttanut saumurini tai hän piti kovasti vakosametista, mutta nämä housut kasaantuivat ennätysajassa ilman suurempia taisteluja. Ne jopa onnistuivat niin hyvin, että vähän harmitti antaa lahjaksi, mutta kun ei sopivankokoista käyttäjää itsellä ole.

Toisaalta eipä ollut isompia ongelmia joustofroteenkaan kanssa, vaikka keksin haluta taso-ommelta koristeeksi helmaan ja pääntielle.

Setti koossa 80 cm.

Lisäksi askartelin pari puklurättiä kaapista löytyneestä harsopalasta.

Ja lisäksi vielä neuvolakortinkannet. Vaikka muutama päivä sitten järjestelin kankaita, en muistanut, mitä kaikkea siellä taas olikaan. Lähdin ajatuksella, ettei minulla ole mitään sopivaa kuviokangasta ja silti aamulla pöyhiessä löysin pöllöjä.

Sisäpuolelle violettipinkkiä ja pöllöjä. Olen aikanaan tällaiset askarrellut Poikasen neuvolakorttia varten ja mielestäni on tosi kätevät, kun kansissa on paikka kelakortille ja taskuja resepteille.

keittiön sisustukseen sopivat patalaput

Olen varmasti meidän perheessä ainut, jota häiritsee se tosiasia, että keittiön lattia, verhot, pöytäliina ja pyyhkeet mätsäävät, mutta pääasiassa laatikossa asuvat patalaput ja -kintaat ovat sekalaista seurakuntaa. Vanhassa elämässä asuimme omakotitalossa ja siellä keittiön ikkunassa roikkunut verho sai uuden elämän patalappuina. (Joo, kyllä olen senkin säästänyt.) Sopivan väristä vinonauhaa ei kotoa löytynyt, joten ostin palan harmaata peruspuuvillakangasta, josta leikkelin sopivan pituisia soiroja ja silitin niihin taitteet.

Vinonauhan ompeleminen reunoihin oli yllättävän haasteellista ja ratkoin ahkerasti. Lopputulos ei vieläkään ole aivan täydellinen, mutten valitettavasti parempaa kyennyt. Virheet ovat toki pieniä eikä käyttötarkoitukseen vaikuta.

Askartelin useamman, jotta voisin luopua mahdollisimman monesta vääränvärisestä.

Sisään sopii käsi, joten tavallaan tämä on patakintaan ja patalapun sekasikiö.

rekkareppu

Ensimmäiseksi omavalintaiseksi perustyöksi koulussa valitsin päiväkotirepun ompelun Poikaselle. Tätähän olin jo kesällä suunnitellut tekeväni, mutta vaikka tarvikkeet ja kaava oli, en milloinkaan saanut aikaiseksi tehdä. Hyvä niin, sillä tähän lopputulokseen olen tyytyväinen.

Edessä pieni vetoketjutasku.

Repun koko 30 x 35 cm eli oikein sopiva pieneen selkään.

susipaita, hassut housut ja lippapipo

Löysin mallin susipaitaan ja halusin kokeilla sitä Poikaselle. Tikkauksia jouduin purkamaan useaan kertaan, eikä ne kaikissa kohdissa vieläkään ole täydelliset, mutta kangas ei tahtonut näitäkään ratkomisia kunnolla kestää.

Susipaita koossa 116 cm. Visioin jo, että tämä voisi olla kiva myös oranssi-valkoisena toteutettuna kettupaitana.

Haaremihousumalleja ilmaantui Poikasen vauva-aikana, mutta vielä en ole niihin lämmennyt. Muutaman kerran olen niitä itselleni sovittanut, todetakseni, ettei housut ole minun kropalleni. Ilmeisesti ympäristön paine on murentanut vastarintaani, sillä päätin kokeilla Poikaselle mallia, josta puuttuu keskietu- ja keskitakasauma.

Housut koossa 116 cm. Housuja pyöritellessä aloin epäilemään, onko nämä sittenkään hyvät, mutta Poikaselle sovittaessa näytti kivoilta ja Poikanenkin tykkäsi.

Suostuin Poikasen kummitädin pyyntöön ommella hänen melkein 2-vuotiaalle pojalleen lippapipon.

Pipo koossa 2-4 vuotias.

äiti on ihan tyhmä

(Kun illalla pitää lopettaa kaikki kiva ja mennä pesemään hampaat ja pissalle ja nukkumaan).

Tänä iltana 5-vuotias totesi äiti on ihan tyhmä -kommentin jälkeen, että mä ainakin muutan isona pois täältä. Otan omat tavaratkin mukaan.

(Lupasi kuitenkin ihan lähelle muuttaa ja keittää kahvia ja leipoa pullaa ja hakea vierailulle).

Miehellä on töissä menossa työvuorokokeilu siten, että tiistai, keskiviikko, torstai on normaaleja päiviä ja vuoroviikoin joko maanantai tai perjantai on vapaa ja vastaavasti maanantaina tai perjantaina on 16 tunnin työpäivä. Tämä luonnolllisesti tarkoittaa, että noina pitkinä päivinä myös Poikasella on 10 tunnin hoitopäivä, koska ennen kouluun menoa vien päiväkotiin ja koulun jälkeen haen päiväkodista.

Kolme ja puoli vuotta sitten palasin työelämään ja siitä lähtien olemme vaihtaneet arkisin Miehen kanssa läpsystä vuoroa. Kummankin vuorotyöstä on ollut se etu, että Poikanen on ollut puolipäiväisenä hoidossa. Tähän asti. Toisaalta Poikanen on jo iso, ymmärtää asioita, ja vastapainona 10 tunnin hoitopäiville on viikossa sitten kokonainen arkivapaapäivä.

Ensimmäisen koulukuukauden jälkeen ajatukset on vielä, että jes! tätä mä haluun tehdä, miksi en ole aiemmin tätä keksinyt. Ehkei aika ollut sopiva? Toisaalta aamulla puoli seitsemältä päiväkotiin lähtiessä ajatus ei ole enää niin kovin jes. Tällä viikolla alkoi syksy, salaa toivon, ettei talvea tulisi ollenkaan. Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista ja selvää, arki ei vielä pyöri vakiona. Aina pitäisi muistaa, jottei kaikki ole valmiina ja sitten toimitaan suunnitelman mukaan, mutta jotenkin epävarmuus häiritsee. Joskus yritän miettiä, että olinko ihan tyhmä, kun lähdin tähän tässä elämäntilanteessa. Vielä en ole sitä mieltä.

mitä ehtii tehdä 15 minuutissa?

Sellaisina koulupäivinä kun Mies on mennyt aamuyöllä töihin, vien Poikasen päiväkotiin ennen kouluun menoa. Ainakin vielä olemme päiväkodissa varttia ennen aamuaikataulua. Käytännössä ehdin kaikessa rauhassa jättämään Poikasen. Ja siltikin odottelemaan bussipysäkillä vartin verran. Mitä ihmettä tehdä bussipysäkillä aamuseitsemältä? Parinkymmenen minuutin päästä vaihdan bussia ja odottelen bussipysäkillä toista bussia kymmenisen minuuttia. Vielä on lämmintä ja aamuaurinko paistaa, mutta entäs sitten kun on pimeää ja pakkasta ja tuulee ja räntää sataa vaakatasossa?

Sellaisina koulupäivinä kun Mies on iltavuorossa, haen Poikasen päiväkodista ennen viittä (koska päiväkoti menee silloin kiinni ja koska en halua venuttaa Poikasen noutoaikaa, sillä nytkin on viimeinen joka haetaan). Koulupäivä loppuu neljältä, mutta jotta ehdin ajoissa päiväkotiin, minun pitää karata viimeiseltä tunnilta jo puoli neljä. Kolmelta alan katsomaan kelloa joka välissä, että mitä vielä ehdin tekemään, mitä työtunnilla kannattaa aloittaa, jotta homma jää kesken sopivan kohtaan. Juoksen viemään alakerran lokeroon ompelu- ja opiskelutavarat ja haen pyöräilykypärän. Juoksen bussipysäkille.

Vartin päästä odottelen uutta bussia, joka on kerran ollut aikataulusta myöhässä kaksi minuuttia, muina päivinä myöhässä keskimäärin 10 minuuttia. Kun saapuvien bussien aikataulutaulu näyttää, että 18 minuuttia aikaa kysymys jälleen kuuluu, mitä siinä ajassa ehtii tekemään? Kauppoja on korttelin vieressä vaikka miten, mutta vielä olen istunut iltapäiväauringossa. Entäs sitten kun on pimeää ja pakkasta ja tuulee ja räntää sataa vaakatasossa?

kouluun ja koulussa

Koulun alkua varten hankin jokusen uuden kynän ja kaivelin kaapeista vanhoja lyijykyniäni. Pitäisi muuten testata kaikki laatikoissa lojuvat kynät, suotta kuivia kyniä säilyttää, kunnei niissä mitenkään erityinen ulkokuori ole saatikka muutakaan tunnearvoa. 

Kynien säilytystä varten askartelin sunnuntai-iltana penaalin. Pöllö-puuvillakankaan olen ostanut Poikasen vauva-aikana, joten se on varmasti nähnyt kaikki kolme muuttoamme. Nyt sitten maltoin leikellä siitä ihan pikkuruisen penaalin.

Viime viikolla aloitimme ompelun suunnittelemalla ja toteuttamalla oman neulatyynyn. Kannoin kouluun mieluisia kangaspaloja. Päädyin käyttämään loput tyyny-rahiompelusta jääneen jämäkämmän puuvillan. Pöllökangasta olisi tehnyt mieli siihenkin käyttää, mutta penaalinkin vuoritin, jottei kynät heti näy penaalin läpi.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin piirtelemään vapaalla kädellä tähden.

Neulatyynyn jälkeen ompelimme kaavoitusviivoittimia varten penaalin (tai pussukan). Onneksi olin kantanut pöllökankaan loput (tai suurimman osan) mukanani, sillä sivusauman kanssa sain tehtyä kynäpenaalin kanssa mätsäävän pussukan. 

sekalainen setti kulkuneuvoja

Miksi 5-vuotissynttärilahjaa pojalle miettiessä kaavalehdistä huutelee houkuttelevasti mekot ja muut tyttöjen jutut? Kokeeksi kuljin kaupassa leluosastolle, mutta siellä ahdistuin. Tavarapaljous kotona on melkein mahdoton hallita, joten en tahdo omalta osaltani tuoda sitä toisten kotiin. Toisaalta uskon, että muut vieraat lahjovat sankaria lelulahjoilla, joten voinen olla tylsä täti ja viedä vaatetta.

Olen hallitsemattomasti kerännyt kankaita omaan kotiini. Äkkiseltään niitä on viisi (5!) isoa laatikollista ja sen lisäksi muutama pikkulaatikko. Kangasmäärä on lähes mahdoton muistaa saatikka hallita. Pieniä paloja ja resoreita saa lajiteltua laatikkokohtaisesti, muiden kohdalla ei ole selkeää järjestelmää: laadun vai värin vai mahdollisen loppukäyttäjän mukaan?

Makoilin eilen kankaiden vieressä ja Mieskin kävi kysymässä, että mitä teen. Hetken meditointi tuotti sekalaisen tuloksen.

Pipo kaivurit-kankaasta kaavalla: leikkaa, mittaa, piirrä, leikkaa, ompele, ratko ja ompele. Sovituksessa sopi Poikaselle, joten uskoakseni on sopiva myös loppukäyttäjälle. Varsinkin kun trikoisissa pipoissa on se ominaisuus, että venahtavat käytössä. Vuoritin pipon yksivärisellä vaaleansiniturkoosilla.

Kaveriksi velourhousut sinisillä taskuilla ja resoreilla. Housujen koko 116 cm kavennettuna.

Kulkuneuvoteema jatkuu. Löysin varastojen kätköistä joustofroteeta. Päädyin jälleen kaventamaan kokoa 116 cm. Muokkasin kaavaa siten, että eteen tuli nepparilista, jottei pääntie ole ahdas, sillä tiettävästi sankari inhoaa paitoja, jotka tarttuvat päähän kiinni puettaessa tai riisuessa.

Yhteiskuvasta voidaan todeta, ettei setti ole kovinkaan no.. setti. Jälkikäteen ajatellen paita ja housut olisivat ehkä paremmin mätsänneet, josko olisin käyttänyt ruskeaa lahkeensuun resoreissa ja taskuissa. Ehkäpä käyttäjän kaapista löytynee jotain yksittäiseen vaatekappaleeseen mätsäävää.