joulun extremematkat

Kevään muuton takia kotimme on 120 km päässä Miehen äidin kotoa, 180 km päässä omien vanhempieni kotoa ja 160 km Miehen isän kotoa. Kaikissa näissä paikoissa (ainakin) piti joulunpyhinä käydä. Eli tiedossa oli paljon ajoa.

Suunnitelma oli se, että jouluaatonaattona pakkaisimme auton ja lähtisimme ensin Miehen äidin luokse, mistä ajaisimme illalla 60 kilometria entiseen kotiini ja viettäisimme joulua siellä. Tapaninpäivänä ajaisimme vanhempieni luota Miehen isän luokse, 250 kilometriä, sen sijaan, että ajaisimme ensin kotiin ja sieltä sitten esimerkiksi seuraavana päivänä Miehen isän luokse, näin säästimme lähes sata kilometriä ajoa.

Aatonaattona tai oikeastaan jo edellisenä päivänä ilmeni ensimmäinen ongelma: lahjat. Niitä on ihan hillittömästi, ei meillä ole vaatehuonetta eikä mihinkään komeroihin mahdu piiloon pussukoita. Toki Poikanen oli vielä niin pieni, ettei osannut yhdistää kasseja ja pusseja joulupukkiin, mutta ensi vuonna pusseista pilkottavat lahjapaketit saattaa jo johtaa hankaliin kysymyksiin.

Miehen vanhemmat ovat eronneet viitisentoista vuotta sitten, joten Mies on ollut jo niin vanha, ettei ole joulupukkiin enää uskonut ja avannut lahjoja kahdessa paikassa. En enää jaksa muistaa, miten viime jouluna lahjat avattiin, Miehen äidin luona käytiin jouluaattoaamuna, mutta tänä vuonna hän olisi halunnut avata lahjat jo jouluaatonaattona meidän kanssamme. Koska meille oli joulupukki jouluaattona tulossa, halusin, että kaikki lahjat avataan silloin. Tokihan Poikanen on sen verta pieni, ettei sillä kai olisi ollut merkitystä. Itselleni ainakin tuli vähän paha mieli, kun näin, miten aikuinen ihminen pettyi siitä, ettei saanutkaan kantaa kaikkia kasseja makuuhuoneesta esittäen, että katso mitä tonttu on tuonut mummin kotiin! Loppuviimeksi mummi halusi, että Poikanen avaa yhden paketin, enkä hennonnut kieltää, varsinkin kun kolmeen eri kertaan oli pähkäillyt sitä, ettei kaikissa ole nimiä, jos onkin vääränkokoisia tai muuten pitää vaihtaa ja kuitenkin joka aamu tonttu on meidän joulukalenterin sukkaankin pienen yllätyksen tuonut. Poikanen kyllä vieläkin muistaa, että mummi antoi lampaan, joka paketista tuli, vaikka tontusta puhuttiin, mutta toisaalta taas väittää muiden pakettien olleen tontulta, vaikka joka kerta korjataan, että joulupukki kävi ne tuomassa.

Rehellisesti sanottuna jo pelottaa ensi joulu, että miehen äiti omalla hössötyksellään ryssii koko illuusion joulupukista. Sitten voidaankin pohtia sitä, että mikä oikeus tai velvollisuus vanhemmilla on luoda satu joulupukista, jota ei oikeasti olekaan olemassa ja minkä ikäisenä lapsella on taas oikeus tietää totuus asioista. Tai sitä että, onko isovanhemmilla oikeus nähdä lapsenlapsen ilo avatessa joulupaketteja ja mikä velvollisuus vanhemmilla on tämä näky isovanhemmille suoda.

Tänä vuonna retki Miehen isän luona sujui ilman kakkavaipan vaihtoja tien päällä. Poikanen jaksoi tosi hyvin, toisaalta ehkä liiankin hyvin, sillä lähdimme illalla kotiin suunniteltuna niin, että Poikanen nukkuisi yöuniaan: jaksoi valvoa koko kahden tunnin ajomatkan, vaikka selvästi näki, että oli jo väsynyt. Tapaninpäiväruokailu ei tosin sopinut Poikasen makuun: ei ylipäätään välitellyt jouluruuista, joten nytkin maistoi pari palaa ja jaksoi istua pöydässä viitisen minuuttia. Sen jälkeen jompikumpi, minä tai Mies, paimennettiin Poikasta, vaikka oli leluja mukana niin olihan toki kaikki muu paljon kiinnostavampaa. Kotiin lähtiessä sanoinkin heti autossa Miehelle, että onneksi täällä tarvii käydä vaan kerran vuodessa (ja onneksi Poikanen joka kerta kasvaa niin jaksaa aina eritavalla).

Tapaninpäivän ajomatkan jälkeen itse olin tosi väsynyt, vaikka pari päivää olinkin syönyt toisten tekemiä ruokia ja viettänyt muutenkin hyvin rennon joulun. Mies purki autosta neljän päivän vaatekassit ja pyykkikassit ja joululahjapakettikassit eteiseen ja mietin, että kuka meille on muuttanut ja että mihin tuo kaikki tavara oikein laitetaan. Onneksi itse palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen, Mies lomailee siitä vielä viikon. Mikäli olisi heti joulunpyhien jälkeen pitänyt töihin palata, olisi varmasti itku tullut tapaninpäiväillan kaaoksessa. (Ja muuten kotimme on vieläkin ihan kaaoksessa)

joulupukin apupaja

Tänä vuonna suunnittelin tekeväni vaikka mitä joululahjoja, mutten osannut oikein arvioida, miten paljon aikaa vie pelkkä työssä käyminen, joka johtaa siihen, että vuorokaudesta jäävät tunnit pitää jakaa kotitöiden, nukkumisen ja oman näpertelyn kesken. Ensi vuodeksi on sitten parempi suunnitelma.

Nämä lähtivät ennen joulua postilla saajilleen Savon suuntaan. Ystävälleni ruusuvillasukat ja hänen pojilleen samistelupaidat.Lisäksi toisen ystäväni 2-vuotiaalle tytölle velourhame. Tätä hametta tehdessä mietin taas, että mitä ihanuuksia voisin ommella, jos itselläni olisi tytär (joo ei ehkä kovin käytännöllisiä). Toisaalta olen monesti päätynyt siihen, että oikeastaan olen parempi pojan äiti kuin tytön. Ehkei oikeasti pitäisi ajatella, että tyttöjä kasvatetaan eritavalla kuin poikia ja ehkä jos meillä olisi tyttö, hän olisi luonteeltaan juuri sellainen, että sopisi tähän meidän perheeseen. Oma ammattini on hyvin miehinen ja omalla tavallani tasapainotan työminääni ompeluharrastuksen kautta, mutta esimerkiksi ruuanlaitto mielletään usein "naisten töiksi" ja sen meillä hoitaa Mies, koska hän on siinä parempi (myös omasta mielestään).

Nämä paketoin siskoni lapsille. Kuvakulma on jotenkin hassu, koska vaatekappaleet näyttävät suhteessa toisiinsa hassun kokoisilta: kalsaripyjama on kokoa 104 cm, paita koossa 86 cm ja huppupaita 116 cm.

juhlavaatteet

Tarkoitus oli pukea Poikanen viime maanantaina söpöksi päiväkodin joulujuhlaan. Valitettavasti päiväkodista soitettiin kesken hoitopäivän, että Poikasella on kuumetta, joten joulujuhlat jäi meiltä sitten väliin.

Mutta näillä mennää sitten joulunpyhät.

Kauluspaita interlock-trikoota. Innoistuin tästä mallista, kun on kuitenki siisti, mutta toisaalta trikoo on mukavampi leikeissä ja touhuissa kuin puuvilla.

Sammarihousut vuoritin kokonaan flanellilla.

Tämän näkösellä yhdistelmällä mennään.

autoliivejä

Elikkäs tämä oli viimeisin löytöni, mitä siis "jouduin" ostamaan 10 cm enemmän, jotta sain 1 v-lahjan lisäksi Poikasellekin loihdittua liivin. Toisaalta nyt ei juuri mitään jäänyt hukkaan.

Ekana lahjaliivi, jossa vuorina kaapista löytynyt raitatrikoo. Koko 86 cm

Ja tämä tuli Poikaselle, vuorina jalkapalloflanelli, joka myös kaapin kätköistä. Koko 98 cm.