syöttötuolin uudet vaatteet

Olin jo myynyt eteenpäin syöttötuolin, joka kuutisen vuotta sitten hankittiin Poikaselle. Ostin syksyllä Kirpulle oman ja nyt Kirppu alkaa ruokailemaan sekä istumaan, joten tuoli pääsee pikkuhiljaa käyttöön.

En niinkään pitänyt tuolin alkuperäisistä pehmusteista ja mittailin ja piirtelin kaavat uusiin. Ensimmäisistä versioista tuli melko hyvät.

Tähän leikelty vanhaa verhoa, joka värien puolesta sopi keittiön muuhun sisustukseen. Pehmusteena ohutta peittoa yksinkertaisena.

Istuin osan pehmuste onnistui hyvin ja on millilleen sopivan kokoinen. Selkäpehmuste vaatii hiukan vielä muokkausta.

jämälankojen hävitystä

Jämävillapuvun jämälangoista yhdet villasukat Poikaselle

Innostuin vielä kaivelemaan lisää langan loppuja

Näistä tykkään itse enemmän. Kummatkin sukat kokoa 32.

jämävillapuku

Poikasen villapuvun lahkeissa vielä pituus riitti, mutta selän pituus oli jo liian lyhyt. Aluksi kuvittelin, että ostan neulosta ja ompelen siitä jumpsuitin. Kesällä Kirppua tissittäessä keksin, että kykenen samalla neulomaankin. Lisäksi tavoitteena olisi hävittää keräämiäni lankojakin.

Kaivelin saman paksuisia lankoja ja raidoitin räsymattotyyliin.

Yhdistelin kahta erilaista villapukuohjetta ja sovittelin pukua tekovaiheessa Poikaselle. Puku on neulottu yhtenä kappaleena alhaalta ylös. Koko tässä lienee 122 cm.

Poikanen tykkäsi puvusta. Kirpun syntymän jälkeen Poikanen on aidosti innostunut jostain mitä saa minun tekemänäni. Toisaalta Mies on tämän valmistumisen jälkeen tahtonut itselleen oman kokoisena vastaavaa. Vielä en ole lupautunut neulomaan villapukua koossa aikuinen mies.

pöksyvaraston kartutusta

Poikasen housupula ei tahdo loppua. Ehkä pula on tarttuvaa, tosin omalla kohdalla housuja kyllä kaapissa on, mutta vielä raskauden jälkeen ei mitat ole palautunut vanhoihin vaatteisiin sopiviksi. Omalla kohdalla plussana on myös se, että kaapista löytyy legginsejä ja sukkahousuja ja mekkoja, mutta Poikasen vaatetus muodostuu kuitenkin niistä housuista ja paidoista. Tilannetta ei yhtään helpota se, että jo yhdet housut ovat mystisesti kadonnut. Olen kysellyt Mieheltä, onko Poikanen joku päivä tullut eskarista housutta, kääntänyt pyykkikorin ympäri ja ravistellut lakanat ja muut isommat, ettei minkään sisään ole housut eksyneet. Housut on ja pysyy poissa.

Samanlaiset housut tein aikanani 6-vuotissynttarilahjaksi. Nämä siis koossa 122 cm.

Toiset samalla kaavalla, mutta koottuna paloista, joista ei enää 122 cm housuja yksistään saanut kasaan. En ole täysin varma, onko nämä niin onnistuneet, mitä mielikuvani oli, mutta tulipahan testattua. Jostain syystä nämä paloista kootut vaatteet ovat mielikuvissa paljon hienompia kuin valmiiksi toteutettuna tuottteena.

toisenlainen vauva-arki

Kuusi vuotta sitten Poikasen ollessa vauva, hoidin häntä kotona lähes puolitoista vuotta. Töihin paluussa oli omat haasteensa; Miehellä vuorotyö, minulla vuorotyö, minun työmatkani yhteensuuntaan 120 kilometriä. Oikeastaan kotona olooni liittyi myös ahdistavia elementtejä; sosiaalinen elämäni muodostui lähes pelkästään muiden samanikäisten äiteihin, Miehen työaikojen takia olin päävastuussa Poikasesta sekä päivin että öin (Miehellä pitkät työpäivät, jotka sijoittuivat käytännössä yöaikaan).

Kun viime syksynä tein raskaustestin, ilon lisäksi minua pelotti: miten ihmessä jaksaisin taas, mutta tällä kertaa pitäisi löytää uusi sosiaalinen elämä Poikasen kanssa. Tältä asuinpaikkakunnalta kun en valmiiksi tuntenut ketään, jonka kanssa sopia päivisin vauvatreffejä.

Onneksi vanhempainraha ja siten kotiin vauvan kanssa jääminen ei ole tarkoitettu vain äidille. Onneksi Mies innostui siitä, että voisi jäädä pois töistä reiluksi puoleksi vuodeksi. Onneksi olen tajunnut, että vanhempainrahakauden jälkeen on monia erilaisia tapoja järjestää asiat siten, ettei Kirpunkaan tarvitse aloittaa päivähoitouraansa ennen kuin olisi sen puolitoista vuotta.

Palasin siis viralliseti töihin syyskuun alussa, kun Kirppu oli kolme ja puoli kuukautta vanha. En kokenut syyllisyyttä, että olisin hylännyt lapseni. Pidin asiaa jopa ihan luonnollisena. Palaute on ollut pääosin positiivista; toki lähimmit ihmiset, jotka voivat ja toisaalta myös saavatkin kysyä intiimejä kysymyksiä, ovat vaatineet rehellisiä perusteluita, että miksi. Monet kehuvat, että onpa hienoa, mutta toteavat heti perään, että omassa elämäntilanteessa eivät vastaavaan järjestelyyn rupeaisi. Eräs töissä epäili jo kesän alussa, kun pois jäädessäni toivottelin, että palaan syksyllä, etten malta jättää vauvaa kotiin ja tulla töihin. Ensimmäisellä työviikolla sama ihminen tokaisi, että kaippa viikon jälkeen totean, ettei ole kivaa ja jään mielummin kotiin. Olisi tehnyt mieli todeta, että tiedän kyllä mitä kivaa kotona on.

Tunnustan, että rehellisesti olen helpottunut, kun pääsen pois kotoa työpäiväksi. Nyt teen töitä oikeasti päiväsaikaan, joten olen kuitenkin yöt kotona. Nyt en stressaa siitä, että Poikasella pitää olla kehittävää tekemistä neljän tunnin eskarin lisäksi, mutta itse olen kykenemätön sitä hänelle tarjoamaan, kun olen kiinni Kirpussa ja Mies on töissä tai harrastamassa. Kun palaan kotiin työpäivän jälkeen olen valmis ja hassua kyllä jaksan paremmin vauva-arkea kuin että olisin täysipäiväisesti kotona.

Ehkä töiden takia tulee paremmin organisoitua ja käytettyä se aika, minkä kotona ehdin arkena viettämään valveilla. Kesällä vietin lähes puolet vuorokaudesta ihmistuttina ja toisaalta huomasin, etten osaa vauvan valveilla ollessa tehdä muuta kuin vahtia vieressä. Nyt osaan tehdä kotitöitä tai ommella tai lukea, vaikka Kirppu olisi hereillä. Oikeastaan osaan olla rennompi äiti. Tällä kertaa en joudu siihen samaan kehään, mitä Poikasen vauva-aikana: odotan omaa aikaa, jolloin vauva nukkuu.

Valmistauduin siihen, että työpäivien lisäksi pyykkään, ylläpitosiivoan arkena ja teen kunnon siivouksia viikonloppuna. Että Mies tuskin pystyy muuhun kuin hoitamaan Poikasen eskariin ja eskarista kotiin vauvanhoidon lisäksi. En ottanut huomioon sitä, että tokihan Kirppu kasvaa ja kehittyy koko ajan. Yllättävintä näissä ensimmäisissä viikoissa on se, että Mies on oikeasti siivonnut täällä. Häntä on alkanut häiritsemään epämääräiset kasat, joita pöytätasoille kertyy. Ehdin oikeasti tekemään muutakin peruskotitöiden ja lastenhoidon lisäksi illan aikana. Kirppu on oppinut nukkumaan vaunuissa tai oikeammin siihen, mitä äitini kesällä tylysti totesi, kun purin ahdistustani ihmistutiksi muuttumisesta; "vauva vaa vaunuihin ja tutti suuhun".

Tämä on ainakin minulle paras ratkaisu. Hienoa, että meillä on myös mahdollisuus kokeilla näin. Uskon olevani parempi äiti tällä järjestelyllä. Ainakin jaksan ja tiedän jaksavani vauva-arkea.

lisää uusia housuja

Housu kerrallaan lisääntyy Poikasen sopivan kokoiset housut.

Housujen ruskea college paksua collegea, jossa nurjapuoli pehmeän karvainen. Sivuraidat beigeä ohuempaa collegea ja taskupussit autotrikoota.

Lopuista autotrikoosta leikkelin vielä yhdet kalsarit, tosin toiseen lahkeeseen ei kangas enää riittänyt.

Sekä housut että kalsarit koossa 122 cm.

uudet pöksyt

Jotain mystistä on tapahtunut Poikasen housuille kesän aikana.

Yksi ensiapu 122 cm collegepökät. Hämmästelin Miehellekin puolivalmiita housuja ennen vyötärön kääntämistä, että onko oikeesti meidän Poikanen näin iso.

Kyllä se on. Nämä on oikeen sopivat.

autokalsarit ja -paita

Poikanen tykkäsi synttärilahjaksi ompelemasta paidasta ja tahtoi samasta kankaasta kalsarit.

Kalsarit koossa 122 cm.

Varmistin ennen leikkuuta, että pelkät kalsaritko vain, johon Poikanen vastasi, että myös paita.

Paita koossa 122 cm, hiukan kavennettuna.

kesäprojekti: verkkaripuku

Poikasen aloitettua keväällä jalkapalloharkoissa, totesin, että hänen vaatekaapissaan on verkkaripuvun mentävä kolo. Tämä oli kyllä pitkäaikaisin projekti, sillä leikkasin puvun kesäkuussa, kokosinkin lähes valmiiksi. Heinäkuussa ompelin vetoketjun ja yritin viimeistellä tikkauksia. Jostain syystä en saanut housujen vyötäröä peitetikkikoneella kaksoistikattua. Ratkoin vyötärön tikkauksen ainakin kymmenen kertaa. Tänään lopulta luovutin ja ompelin kaksoistikkauksen ompelukoneella. Kerralla. Ilman ratkomista.

Takki koossa 122 cm

Housut koossa 122 cm.

Alkuperäisessä kaavassa takissa oli huppu, mutta ostamani kangasmäärä ei siihen riittänyt. Kävin toteamassa, ettei kangasta enää ollut myynnissä ja muokkasin takista huputtoman.

6-vuotissynttärilahja

Lisää synttärilahjoja, tällä kertaa saajana siskon poika, joka tiettävästi fanittaa kovasti rekka-autoja ja mönkijöitä ja kaivinkoneita ja traktoreita. Vinkkinä sain, että pojan kaapissa olisi pyjaman mentäviä koloja. Tosin tämä kangas ei taipunut pyjamaksi, mutta oli taas niin saajan näköistä ja ainahan peruspaidalle ja housuille on aina käyttöä.

Housut ohuemmasta collegeneuloksesta ja kokona 122 cm.

Paita myös kokoa 122 cm, mutta jälleen kaventelin hiukan kaavaa, kun tykkäsin, että alkuperäinen oli makuuni turhan leveää mallia.

1-vuotissynttärilahjat

Alkuperäinen idea oli ommella punainen mekko Ässät-logolla. Applikoinnin lopputulos hiukan arvellutti, mutta vielä enemmän arvellutti mekon koko kun napit ja helman päärme oli ompelematta. Asettelin mekon Kirpun viereen ja totesin, että joku juttu on käynyt kun mekko, joka piti olla 86 cm, on sopivan kokoinen 2 kuukauden ikäiselle vauvalle.

Onneksi on omaa käyttöä. Lienee kokona 62/68 cm.

Uusi suunnitelma, jossa mopotrikoosta legginsit ja punainen collegehuppari. Mopotrikoopala oli sen verran omituisen muotoinen, että siitä tulikin paita, koska collegeneuloksesta riitti housuihinkin. 

Paita koossa 86 cm.

Perus housut koossa 92 cm ilman taskuja.

Poikanen oli sitä mieltä, ettei enon tytöllä ole niin pitkiä jalkoja, mitä housujen lahkeet, mutta eiköhän nämä joskus ole sopivat.

Miehen pikkuiset

Mies innostuu kokeilemaa uusia harrastuksia; pari talvea sitten jääkiekkoa, viime talvena "säveltämään" musiikkia tietokoneella, vuosi sitten keväällä kuvaamaan videoita ja niin edespäin. Vaikka itsekin saatan innostua kokeilemaan uusia asioita, eroan Miehen kanssa siinä, että hänen keksiessä jotain uutta, pitää ensin varusteet olla viimeisen päälle. Itselläni riittää pienempikin taloudellinen alkupanos ja olen varovaisempi sijoittamaan suuria alkupanoksia ainakaan ihan heti.

Olen aiemmin hankkinut muutaman kympin minikasvihuoneen keittiöömme ja olemme Poikasen kanssa joitakin kertoja kylväneet siemenistä erilaisia hyötykasveja, kuten tilliä tai persiljaa. Viljelmät eivät vain ole selvinneet kovin hyvin, sillä ne huonekasvit, joita meillä vielä on, ovat sitkeitä. Pienet yrtit tarvitsisivat enemmän huolenpitoa ja ainakin sitä, että huolehditaan sopivasta kastelusta.

Sikäli alkupanos Miehen innostukseen alkaa kasvattamaan keittiössä yrttejä ei montaa euroa maksanut: pieni multapussi ja pari pussukallista siemeniä. Tosin tämäkin homma lähti sikäli käsistä, että olivat puutarhakaupassa yhdessä Poikasen kanssa, joka oli innostunut siemenpussiosastolla minivesimeloneista ja kurpitsoista (joista kasvaa isompia kuin hän).

Kotiin tullessa Mies alkoi pohtimaan, että olisi kiva saada isompia viljelmiä ja tunnusti katselleensa erilaisia parvekekasvihuoneita puutarhakaupassa. Olohuoneen nurkassa on pitkään ollut "sisustuselementtinä" tyhjä terraario. Terraarion asukki menehtyi ennen kuin muutimme tänne ja aluksi terraario mahtui varastoon. Sitten varastoon kertyi niin paljon muuta tavaraa, että päädyimme tuomaan terraarion tyhjänä asuntoon, sillä hankimme sinne kuitenkin asukin.

Eipä ole asukkia terraarioon hankittu, vaikka eläinkaupoissa olemme useaan kertaan käyneet matelijoita katsomassa ja kerran jopa päätyneet, että mikä sinne hankitaan. Nyt asukkina on neljä kasvatuslaatikkoa ja niihin on kylvetty yrttien lisäksi Poikasen toivomuksesta vesimelonia ja kurpitsaa.

Vieläkään taloudellinen panos ei ole kovin suuri, mutta Miehen innostus omista pikkusistaan on yllättävän kestävä. Terraarion lampun valossa vesimeloni oli jo kasvattanut muutaman sentin pituiset varret, joista Mies lähetti minulle kuvan aamulla ja kotiin tultuani esitteli ne vielä livenä (koska ne on livenä paremmat mitä kuvassa).

kastemekko

Poikaselle kohta kuusi vuotta sitten ompelemani kastemekko on varastossa muistojen laatikossa, mutta halusin Kirpulle jotain selvästi tyttömäisempää, ihan oman mekon sinne Kirpun omaan muistojen laatikkoon.

Tästä tuli kyllä ihana ja söpö (pieni). Tätä ommellessa aloin jo vähän odotella, että Kirppu kasvaa niin isoksi että pääsen ompelemaan kaikenlaisia prinsessamekkoja ja juttuja. Ainahan on mahdollista se, ettei Kirppu koskaan halua mekkoja vaan kiinnostuu Poikasen lailla autoista ja rekoista ja muusta, kun äidilläkin on töissä kuorma-autoja. Toisaalta se sama äiti käyttää hyvin paljon mekkoja ja hameita (ja inhoaa talvea, jolloin ei tarkene mekolla ja sukkahousuilla).

(Ja onhan vielä se oljenkorsi, että lähipiirissä on tyttöjä, joille ommella prinsessamaisia lahjoja.)

extreme-matka kesälomareissu

Siskoni ehdotti yhteistä kesälomapuuhapäivää ja suostuimme ehdotukseen, sillä Miehen ja siskoni kesälomat sattuivat samaan ajankohtaan ja siskon lapset ovat Poikasen kanssa hyvinkin samanikäisiä. Kirppu on osoittautunut vauvaksi, jota ei niin vain pakata matkaan. Jos Poikanen pyöri sängyssään illalla ja jännitti seuraavaa päivää, minä jännitin yhtälailla, että kuinka päivä Kirpun kanssa sujuisi.

Automatkaa kohteeseen oli vajaa pari tuntia. Aamulla pääsimme melko kivuttomasti muutaman kilometrin päähän, johon treffit siskoni kanssa oli sovittu. Siinä Kirpulle pikkuhörpyt ja nukkui mukavasti sitten loppumatkan.

Hitaastilämpeneväksi osoittautuneeksi Kirppu viihtyi päivän mukavasti. Epävakainen sadesää haittasi, ettei Kirppua voinut kanniskella sylissä, mutta onneksi nukahti ja nukkui vaunuissa pitkät päiväunet. Pääsin jopa vähän puuhailemaan isompienkin lasten kanssa eikä tarvinnut istuskella vain ihmistuttina. Toisaalta vaikka pitkälti olinkin kiinni Kirpussa, ei asia haitannut samalla tavalla mitä kotioloissa, koska olin päässyt ulos, pois neljän seinän sisältä ja lisäksi seurassa oli aikusia.

Kotimatkalla Kirppu nukahti, mutta heräsi puolimatkassa kakkaamaan. Istuin itse takapenkillä Kirpun ja Poikasen välissä, joten viihdytin Kirppua ja pääsimme ilman isompia huutoja kotiin asti.

Päivä oli kiva ja Kirppukin kulki matkassa mukana. Toki hänellä on ikääkin jo reilu kaksi kuukautta, että kuukausi aiemmin samanlaisen päivän viettäminen olisi ollut mahdotonta (tai ainakin itku olisi tullut).

vauvavertailut

Ehkä muistan väärin Poikasen vauva-ajan kamaluuden ja ihanuuden: olin itse niin kipeä, etten ensimmäisinä kuukausina juurikaan päässyt ulos neljän seinän sisältä ja suurimman osan päivästä vietin sohvalla. Poikanen kuitenkin söi ja jatkoi uniaan joko tutin avustuksella tai ilman. Joka tapauksessa minulla oli kaksi kättä vapaana.

Poikasen vauvakirjan mukaan Poikanen söi 3-4 tunnin välein. Kirppu on pian kahden kuukauden ja yöunille alettuaan eka kerran syödään 3-4 tunnin päästä (pari kertaa jopa 5 tuntia). Tuttia ei ole oppinut vielä huolimaan, pullosta kyllä on suostunut syömään. Seuraava yösyöminen on parin tunnin päästä, sitten tunnin ja sitten onkin aamu ja aamupäivä hengaillaankin rinnalla. Suurimman osan valveillaoloajastani vietän sohvan nurkassa.

En pidä ajatuksesta olla jollekin se tarpeellinen 24 tuntia vuorokaudessa. En halua olla niin korvaamaton vain siksi, että minun kroppani osaa tuottaa parasta ravintoa Kirpulle. Ja osan päivästä olen kuitenkin vain ihmistutti, sillä eihän Kirppu tunnin välein ruokaa tarvitse.

Poikanen osasi vauvana nukkua öisin. En muista kuin yhden yön, jolloin ei heti nukahtanut syömisen jälkeen (silloinkin Mies oli varpajaisissa ja olin ekaa kertaa yötä yksin Poikasen kanssa, minkä ehkä vauvakin vaistosi, että olin vähän jännittynyt). Poikasen pystyi laskemaan sylistä jos nukahti siihen ja hänet oli myös mahdollista pukea tai riisua, vaikka nukkui eikä herännyt.

Kirpulta meni reilu kuukausi oppia, ettei öisin seurustella. Toisaalta taas viime yönä Kirppu kakkasi. Kirppu kakkaa usein. Kirppu on tarkka märän vaipan tunnusta (ei sillä, että pitäisi märissä olla). Kirppu ei tahdo nukkua vaunuissa. Kirppu ei edes halua kotoa minnekään jos siellä jossain ei pääse rinnalle. Kirppu nukahtaa syliin, mutta jos siirtää, herää. Nukkuvaa Kirppua ei ole mahdollista riisua tai pukea ilman, että herää.

Kuvittelin ennen Poikasen syntymää, etten saa mitää tehtyä, koska vauva huutaa ja pitää kantaa ja hoitaa. Olin väärässä, sillä vauvana(kin) Poikanen oli helppo pakata mukaan, mutta oma kuntoni rajoitti tekemisiä. Kuvittelin ennen Kirpun syntymää, että pakkaan vauvan vaunuihin ja vietetään Poikasen kanssa kesälomaa; käydään puistossa, uimarannalla ja kaupungilla. Olin niin väärässä (ellen halua kulkea yläosa paljaana).

pieni ikäkriisi

Virallisesti olen 2 lapsen äiti, vakituisessa parisuhteessa ja työsuhteessa sekä asuntovelallinen. Pihassa on farmariauto ja perheeseen kuuluu lemmikki. Periaatteessa sovin keskiverto suomalaiseksi, maksan valtiolle veroja enkä ole syrjäytymässä yhteiskunnasta.

Olin 28 vuotta kun Poikanen syntyi. Poikanen on 5 vuotta ja 10 kuukautta vanha. Poikasen mukaan hän on puoli kuusi, Mies pitää kuusi vuotiaana, itse yritän sitkeästi, että olisi viiden. Kirppu on 5 viikkoa vanha.  Tänään Mies täytti 30 vuotta.

Jollain tasolla Poikanen oli vauva siihen asti kun Kirppu syntyi. Yhtäkkiä Poikasesta kasvoi hirveän iso ja 34 vuotta omana ikänä tuntui uskomattoman vanhalta. Enhän minä voinut olla niin vanha. Neljäkymmentä on lähempänä kuin kaksikymmentä enkä ole tajunnut olevani kolmenkymmenen. Jos ihminen on kolmekymmentä, hän on aikuinen. Minä en ole.

En edes tiedä, mikä minusta isona tulee, en tiedä mistään mitään. Ja jos lasteni isä on kolmenkymmenen vanha, täytyy minunkin olla vanha.

Synttäreitä juhlittiin mansikkakakulla, joka onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka vähän aikaa sen tekemiseen oli ja käytin.

viimeiset varusteet vauvalle

Miehen vanhemmat ovat aikanaan teettäneet kehdon, jossa Mies on vauvana köllötellyt. Poikasen vauva-aikana kehto muutti meille. Kaapista löytyi ohutta patjaa ja Miehen avustuksella paloista tuli sopivan kokoinen pehmuste kehtoon.

Kehto on mäntypuinen, joka on tietenkin 30 vuodessa tummunut ja Mies on lapsena vähän taiteillutkin kehtoon. Tarkoitus olisi poistaa vanhat lakat ja valkolakata kehto sisustukseemme sopivammaksi.

Pinnasänkyyn tarvittiin kissaverkko. Poikasen vauva-aikana meillä oli iso verkko, joka sidottiin sänkyyn. Se ei mielestäni ollut ollenkaan käytännöllinen, mutta kansimaista kissansuojaa ei enää valmisteta. Keskustelin aiheesta isäni kanssa ja isäni oli sitä mieltä, että sellaisen voisi itsekin tehdä.

Itse olisin halunnut kiinnittää verkkokankaan kehikkoon niiteillä, mutta Mies tahtoi narut ja toisaalta voi olla, että näin kangas pysyy kehikossa ehjänä ja paikoillaan. Verkko onnistui todella hyvin, sillä laitoin isälleni vain mitat pinnasängystä ja isäni vastaavasti kehikon puuosien väliset mitat, joiden mukaan ompelin tukinauhat verkkoon. Olen nähnyt kissan kerran hyppäävän sängyn päälle ja silloin verkko kannatti kissan painon.

Vaunuihin ompelin verhon. Tilasin valkoiset monitoimirenkaat verhoa varten, mutta vielä posti ei ole niitä tuonut, joten lainasin vauvan lelusta renkaita.

Toukokuussa ommeltu 6,15 m, tänä vuonna yhteensä 25,95 metriä.

villahaalari

Itselle kesäiset kotiintulovaatteet, mutta vauvaa varten pakkasin hoitolaukkuun vielä villahaalarin. Eihän näistä toukokuun lopun ilmoista koskaan tiedä.

Villahaalari koossa 62 cm. Tähän löysin taannoiselta nappiostosreissulta ihanat vihreät pienet sydännapit. Tätä neulehaalaria neuloessa opin sitten senkin, että napitushalkiosta voi ensin tehdä sen puolen, mihin napit ommellaan ja siitä sitten mitata ja katsoa napinläpien paikat. Näin nappien välimatkoista tuli tasaiset. Ja ei en keksinyt tätä itse vaan ihan haalarin ohjeessa opastettiin näin tekemään.

Johtuuko siitä, että enimmäkseen olen keskittynyt ompelemiseen vaiko siitä, että langassa oli hiukan epätasaisuuksia, mutta sileäneulepinta ei ole niin kovin tasainen.

kotiintulovaatteet

Olen melkoisen kyllästynyt tämän hetkiseen vaatevalikoimaani. Toisaalta mitään uutta ei hirveästi kannata enää hankkia, koska käyttöaikaa ei pitäisi olla viikkoa kauempaa. Ompelin kuitenkin itselleni kotiintulovaatteet, joilla uskon olevan kesällä käyttöä, kun en varmaankaan viime kesäisiin kaikkiin sovi.

Mustasta trikooneuloksesta caprimittaiset legginsit koossa 38. Muokkasin kaavaa siten, ettei ole sivusaumoja. Testasin lahkeita, että näihin tämän hetkisiin turvonneisiin jalkoihin mahtuu. Vyötärölle ompelin löysän resorin ja tuin kuminauhalla, jonka ympärystä kasvatin muutaman sentin siitä, mitä vyötärö on ollut ennen raskautta. Toisaalta näitä on helppo muokata, kun on pelkästään surautettu saumurilla eikä ole muuta kuin yksi sauma sisälahkeissa.

Kaveriksi viime kesästä suunnittelemani maximekko. Kankaan ostin vuosi sitten maximekkoa varten, mutta viime kesänä ei vielä rohkeus riittänyt saksia. Kietaisuyläosan ansiosta mahdollistaa imetyksen. Kaavan koko taitaa olla XS, mutta yläosaa levensin ja pidensin, samoin hihaa muokkasin ja helmaosaa pidensin reilusti.

Nyt on sitten omakin kassi pakattuna.

kestovaippoja ja muuta

Innostuin Poikasen vauva-aikana kestotuotteista ja esimerkiksi kestoliivinsuojat olivat omasta mielestäni käytössä paljon mukavammat kuin kertakäyttöiset. Tällä kertaa kokeilin huolitella liivinsuojien reunat saumurilla. Yhden katkenneen neulan ja kahden vääntyneen jälkeen aikaansaannos oli seitsemän paria rumia suojia.

Toisaalta eihän nämä mihinkään esille tule, joten kyllähän nämä tehtävänsä täyttävät.

Ihan vastasyntyneenä emme Poikasella käyttäneet kestovaippoja. Nyt ajattelin ottaa käyttöön hetimmiten ja varauduin sisätaskuvaipoilla sekä villavaippahousuilla.

Ylärivissa koossa NB, keskirivi S ja alarivin yhdet koossa M. Vaikken näitä ennen omaan käyttöön olekaan tehnyt, hahtuvaa oli kerääntynyt laatikoihin melkoisesti. Ihan pieni pätkä jäi jäljelle (ja taas on lisää tilaa lankalaatikossa).

Joustofroteesta ompelin sisätäyttövaippoja röyhelöreunoilla. Mustassa ja kilpikonnassa sisäpuoli coolmax, apinassa ja raitaisessa tencel ja traktrorissa bambujoustofrotee.

Nämä koossa NB ja saumurointireunoista ei tullut ihan niin kauniita kuin olin odottanut. Vaipan koko  ja muoto oli hivenen haastava.

valmistunut ikuisuusprojekti

Tämän neuletakin aloitin tammikuussa 2015 eli reilu vuosi sitten. Annoin Poikasen valita mieleisensä värit jämälangoista ja punnitsin, että määrä painonsa puolesta riittää neuletakkiin. Viime kesänä purin koko tekeleen ja aloitin alusta. Vihdoin sain hupunkin valmiiksi ja kaikki tuhat langanpäätä pääteltyä.

Parisen viikkoa sitten kävimme Poikasen kanssa kaupoilla, jossa valitsimme yhdessä napit takkiin. Tänään nappeja ommellessa ihmettelin, että miten Poikanen osasikin valita takkiin sopivat napit, vaikka ehdottelin sellaisia, joissa värit eivät olisi mätsännneet näin yksiin.

Hupussa on myös kirjoneuletta, jonka olen kehitellyt päästäni työn edetessä. Toki etu- ja takakappaleet ovat samanlaiset sekä toista hihaa neuloessa katsoin mallia jo tehdystä.

Tämä takki on koossa 116/122 cm ja ihan kivasti tähän hävisi lankavarastoja.

pikkuhattu ja jumpsuit

Sain siskoltani talvella Pupu Tupuna -kankaasta loppupalan ja mielestäni tämä sopi hyvin vauvan vaatteeksi. Päädyin leikkelemään sen 56 cm jumpsuitiksi vinovetskarilla.

Kaula-aukosta näytti tulevan melko isohko, mutta pitänee siirtää vetoketjua, mikäli käytössä näyttää, että on liian iso.

Kaveriksi kesälakki, joka taasen kaikella tapaa näyttää hyvin pieneltä. Päänympärys 36 cm.

hoitopöydän varustelu

Kuvittelin hankkineeni pienen sievän hoitopöydän. Tokihan netissä oli valmiin tuotteen mitat, mutten alkanut kotona mittanauhan kanssa ihmettelemään. Kootessani pöytää ihmettelin, että tulipas siitä iso. Nyt kun suurin osa tavaroista on paikoillaan, ihmettelen, että tulipas kaikille hyllyille hirveästi tavaraa ja vieläkin on tuotetta, joka etsii paikkaansa.

Mies halusi koko pöydän kokoisen pehmusteen, vaikka itse olisin tyytynyt vähän pienempää (sillä tavalla olisin jotain tavaraa saanut päällekin pikkukoppiin). Vaikka pul- ja muita vaippakankaita löytyykin kaapista, ei pul-kangasta ollut ihan niin isoa palaa (patjan koko 82x70). Päädyin askartelemaan kahdesta eri väristä ja haaveilemaan, että hankin jossain vaiheessa tarpeeksi ison palan ja ompelen virallisen päällisen ja tästä tulee varapäällinen, mikäli virallista pitää pestäkin välillä.

Ommellessani päätin, etten koskaan milloinkaan ompele enää pul-kangasta. Avaruuspuolesta tuli melko ryppyinen, mutta tarpeeksi monta kertaa ratkottu pul-kangas ei totellut ja toisaalta alkoi olemaan jo liiankin reikäinen ratkomisesta.

Toinen Poikasen nimeämä pöpöpuoli onnistui jo vähän paremmin

Löysin varastosta kaksi rottinkikoppaa, jotka olen aikanaan Poikasen hoitopöytään hankkinut. Koppien kankaat oli mielestäni silloin jo rumat ja ajansaatossa ne ovat vielä kärsineemmät.

Ensimmäiset versiot olivat tummanruskeat, mutta aiemmin tekemäni valkoinen koppa + tummanruskea kangas oli yhdistelmänä kiva, joten ensimmäisistä versioista tulikin kankainen säilytyskoppa.

Lopullinen versio tummanruskea koppa ja vaalea kangas on mielestäni paljon parempi.

äitienpäivälahja

Pohdin jälleen jotain pientä ja järkevää lahjaa äidilleni. Koska laskettuunaikaan on aikaa enää parisen viikkoa, emme uskalla lähteä ajelemaan vajaa 200 kilometrin päähän ja lahjan pitäisi vielä olla helposti ja järkevästi postitettava. Keksin sitten, että patalaput on aina tarpeelliset ja kun vanhemmillani on kesämökki, paikkoja patalappujen käytöllekin ainakin kesäisin kaksi.

Aamupäivällä leikkelin kankaita, päädyin leikkaamaan vain kaksi, mutta leikkasin puuvillakankaasta vinokanttia kahdessa erivärissä. Illalla ommellessani pohdin, että miksi oi miksi halusin eriväriset kanttaukset. Nyt jouduin tekemään toisen valmiiksi ja jälleen kerran ratkoin ja ompelin kanttaukset kolmeen-neljään kertaan. Viime patalappujen ompelusta oli taas sen verran aikaa, etten muistanut, miten vaikeita ja hitaita ne onkaan tehdä.

Tästä ratkoin lopulta vinokantin kokonaan pois, mikä näkyy nauhassa aaltoiluna, joka ei kokonaan hävinnyt edes silittämällä. Kädenpujotusaukon sisäpuoli vähän vilkkuukin ikävästi, mutta siis samaa lilaa, mitä kanttaus.

Toinen puoli on vielä rumempi mitä etupuoli, mutta melkein olisi vaatinut ainakin uuden vinokantin valmistuksen, jotta olisi enää tästä siistimpää saanut.

Toinen onnistui jo selvästi paremmin. Kädenpujotusaukon alapuoli samaa kukkakangasta mitä ensimmäisessä.

Toisella puolella hilekangasta.

Ehkä huomenna ahkeroimme Poikasen kanssa näihin vielä sopivan kortin.