keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

pieni ikäkriisi

Virallisesti olen 2 lapsen äiti, vakituisessa parisuhteessa ja työsuhteessa sekä asuntovelallinen. Pihassa on farmariauto ja perheeseen kuuluu lemmikki. Periaatteessa sovin keskiverto suomalaiseksi, maksan valtiolle veroja enkä ole syrjäytymässä yhteiskunnasta.

Olin 28 vuotta kun Poikanen syntyi. Poikanen on 5 vuotta ja 10 kuukautta vanha. Poikasen mukaan hän on puoli kuusi, Mies pitää kuusi vuotiaana, itse yritän sitkeästi, että olisi viiden. Kirppu on 5 viikkoa vanha.  Tänään Mies täytti 30 vuotta.

Jollain tasolla Poikanen oli vauva siihen asti kun Kirppu syntyi. Yhtäkkiä Poikasesta kasvoi hirveän iso ja 34 vuotta omana ikänä tuntui uskomattoman vanhalta. Enhän minä voinut olla niin vanha. Neljäkymmentä on lähempänä kuin kaksikymmentä enkä ole tajunnut olevani kolmenkymmenen. Jos ihminen on kolmekymmentä, hän on aikuinen. Minä en ole.

En edes tiedä, mikä minusta isona tulee, en tiedä mistään mitään. Ja jos lasteni isä on kolmenkymmenen vanha, täytyy minunkin olla vanha.


Synttäreitä juhlittiin mansikkakakulla, joka onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka vähän aikaa sen tekemiseen oli ja käytin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti