jämävillapuku

Poikasen villapuvun lahkeissa vielä pituus riitti, mutta selän pituus oli jo liian lyhyt. Aluksi kuvittelin, että ostan neulosta ja ompelen siitä jumpsuitin. Kesällä Kirppua tissittäessä keksin, että kykenen samalla neulomaankin. Lisäksi tavoitteena olisi hävittää keräämiäni lankojakin.

Kaivelin saman paksuisia lankoja ja raidoitin räsymattotyyliin.

Yhdistelin kahta erilaista villapukuohjetta ja sovittelin pukua tekovaiheessa Poikaselle. Puku on neulottu yhtenä kappaleena alhaalta ylös. Koko tässä lienee 122 cm.

Poikanen tykkäsi puvusta. Kirpun syntymän jälkeen Poikanen on aidosti innostunut jostain mitä saa minun tekemänäni. Toisaalta Mies on tämän valmistumisen jälkeen tahtonut itselleen oman kokoisena vastaavaa. Vielä en ole lupautunut neulomaan villapukua koossa aikuinen mies.

pöksyvaraston kartutusta

Poikasen housupula ei tahdo loppua. Ehkä pula on tarttuvaa, tosin omalla kohdalla housuja kyllä kaapissa on, mutta vielä raskauden jälkeen ei mitat ole palautunut vanhoihin vaatteisiin sopiviksi. Omalla kohdalla plussana on myös se, että kaapista löytyy legginsejä ja sukkahousuja ja mekkoja, mutta Poikasen vaatetus muodostuu kuitenkin niistä housuista ja paidoista. Tilannetta ei yhtään helpota se, että jo yhdet housut ovat mystisesti kadonnut. Olen kysellyt Mieheltä, onko Poikanen joku päivä tullut eskarista housutta, kääntänyt pyykkikorin ympäri ja ravistellut lakanat ja muut isommat, ettei minkään sisään ole housut eksyneet. Housut on ja pysyy poissa.

Samanlaiset housut tein aikanani 6-vuotissynttarilahjaksi. Nämä siis koossa 122 cm.

Toiset samalla kaavalla, mutta koottuna paloista, joista ei enää 122 cm housuja yksistään saanut kasaan. En ole täysin varma, onko nämä niin onnistuneet, mitä mielikuvani oli, mutta tulipahan testattua. Jostain syystä nämä paloista kootut vaatteet ovat mielikuvissa paljon hienompia kuin valmiiksi toteutettuna tuottteena.