Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin itselleni saumurin. Oikeammin tulin kyllä kotiin peitetikki-saumuriyhdistelmäkoneen kanssa. Kotimatkalla ajattelin, että ensimmäinen koeompelus voisi olla itselle mekko, sillä siinä pääsisi testaamaan sekä saumuria että peitetikkiä. Myyjä mainosti, että koneen muuttaminen kävisi nopeasti: vaihdan vain neulat ja yhden langan langoitan uusiksi ja vääntelen paria juttua ja sitten vain ajelemaan.
Ensimmäisellä kerralla vaihdoin saumurista peitetikkiominaisuudelle lähes tunnin. Takaisin peitetikistä saumuriksi ei mennyt kuin reilu puoli tuntia ja siinäkin tuhlasin aikaa langoituksen kanssa ihan siitä syystä, etten uskonut ohjekirjaa: uusi muruseni tiesi olinko langoittanut ensin siepparit vai neulat. Toisella kerralla peitetikiksi muuntaminen kävi jo myyjän mainostamalla näppäryydellä, lähinnä varmistin ohjekirjasta että olin muistanut kaiken oikein. Samoin paluu saumuriksi, koska muistin langoitukset ulkoa edellisestä vaihtokerrasta (langoitinhan ne kymmeniä kertoja) ja tiesin, että ensin langoitetaan siepparit sitten vasta neulat.
Tästäkään mekosta ei tullut vielä mekkoa. Ihan siitä syystä, että ekalla sovituskerralla totesin helman olevan liian lyhyt mekoksi (ehkä olisi pitänyt mitata kaavaa ennen kankaiden leikkausta). Ensin mietin helmaan jotain jatkokaitaletta, mutta jatkopala ei oikein istunut silmääni. Lopulta päädyin ompelemaan mekon valmiiksi tunikana.
Nk. tissis-mekko koko S
Raitatrikoosta huolimatta tämä ei näytä pyjamalta ja malli on tosi kiva. Seuraavasta versiosta jätän vyön pois ja pidennän helmaa.
