moottoripyörälaukut

Mies on lähdössä kesälomallaan pariksi viikoksi isänsä kanssa moottoripyöräreissulle Eurooppaan. Hän tilasi reissua varten kaksi laukkua, jotka sopivat moottoripyörän muovisiin laukkuihin, mutta hotellille ei tarvitsisi kantaa vaihtovaatteita irrallaan tai muovikasseissa.

Vanhoista verhoista leikkelin laukkujen päällikankaat ja vanhasta pussilakanasta vuorin osat. Mies toivoi, että laukut olisi vetoketjulla suljettavia, eikä kokenut tarpeelliseksi, että niissä olisi kovinkaan montaa taskua.

Toiseen ompelin ulkopuolelle vetoketjullisen pikkutaskun ja sisällä on myös pikkutavaroita varten avonainen tasku.

Toinen laukku vuoren osalta vastaavalla avonaisella taskulla kuin kaverinsakin ja myös päälliseen pelkkä avotasku.

Eiköhän näihin mahdu kahden viikon tavarat, laukkujen korkeus 36 cm, syvyys 25 cm ja leveys 51 cm.

uusi perheenjäsen

Olen ollut saman työnantajan palveluksessa kymmenen vuotta ja sain työnantajalta pienen lahjan. Olen jo pitkään haaveillut sovitusnukesta, sillä itselle ommellessa trikoisia vaatteita on vielä helppo sovitella, mutta vähänkin istuvampaa joustamattomasta kankaasta ommellessa pitäisi sovituksessa olla mukana assistentti eikä Mies oikein istu siihen rooliin.

Ehkä näiden työvuosien ja 33 ikävuoden myötä haluan pukeutua erityisesti töihin muuhun asuun kuin trikoisiin tunikamekkoihin (vaikka tällä hetkellä suurinosa vaatteistani vielä edustaa tätä joukkoa). Toisaalta omaa tyyliä metsästäessä olen löytänyt uusia oivalluksia kuluttamisesta ja vaatteiden tuottamisesta. Osaltaan myös se, että olemme pysyvästi muuttaneet omakotitalosta selvästi pienempään asuntoon (eikä kyseeessä ole enää väliaikainen vuokra-asunto) vaikuttaa siihen, että jostain tavaroista on pakko luopua ja esimerkiksi vaatekaapin luona olen entistä kriittisemmin arvioinut, että tuleeko milloinkaan sitä joskus vielä käytän tätä -päivää.

Neuvottelin lahjani osalahjaksi, jolloin työnantaja maksoi nukesta suurimman osan ja niin meille kotiutui uusi perheenjäsen eli torso minun koossani:

Koska perheenjäsenillä pitää olla joku nimi, nimesin tämän nopeasti Donnaksi. Jostain syystä perheen miehiä kiinnosti väännellä torson säätelynamiskoja ja itse taas haluaisin, ettei mittoja käydä muutteleman oman mielen mukaan ohikulkiessa. Keittiössä on seilannut muuan hame ja topin osa keskeneräisenä, ja koska nämä projektit joutuvat hieman odottelemaan valmistumistaan, puin ne Donnalle päälle.

äitienpäivälahjus

Tänä vuonna olisin halunnut tehdä Poikasen kanssa mummulle (ja mummillekin) äitienpäivälahjat. Jotenkin ajatus syntyi jälleen liian myöhään ja minulla oli vielä edeltävänä viikkona yövuoro töissä, joten virtaa illalla Poikasen kanssa näpertämiseen ei oikein ollut.

Sain sentään maitopurkeille mitoitetun kassin ruusupuuvillakankaasta aikaiseksi. Toki käyttäjä eli oma äitini voi kuljettaa tässä kassissa, mitä haluaa.

Kassi on vuoritettu ja hirveän hankala kuvata järkevän näköisesti. Ommellessani tätä kassia perjantai-iltana Mies istui juttelemassa kanssani ja kysäisi kesken tarinansa, että mikä tuosta on tulossa, näytti hänen mielestään kummalliselta topilta.

Itse en niin kukka- ja ruusuaiheisista kankaista välitä, muttä tämä on siinä rajoilla, että kelpuuttaisin omaankin käyttöön jotain tästä kankaasta valmistettua.