Tänäkin vuonna vanhenin ja jälleen kerran iän kasvaessa numeroina lisääntyy kysymysten määrä: oliko tämä tässä, vieläkö jotain, mitä elämältä haluan, vastaanko ulkoisesti sitä mitä ikäni numeroina edellyttää?
Asumme tällä hetkellä vuokralla, aluksi väliaikaisesti, mitä vaihetta on siis kestänyt vuoden. Mies on sitä mieltä, että vielä vuosi mennään näin, katsotaan mihin talouselämä (ei niinkään omamme vaan yleismaailmallinen) etenee ja minä kaipaisin jotain uutta projektia, kuten muutto ja oman remontointi.
Jälleen kerran mietin, pitäisikö se uusi projekti remontin ja muuton sijaan ollakin perhekoon kasvatus. Tähän asti olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset haluavat tehdä lapset pienellä ikäerolla (joo-joo onhan niistä seuraa ja leikkikaverit toisilleen), mutta mitä vanhemmaksi Poikanen kasvaa ja sitä kautta elämä muuttuu helpommaksi, sitä varmempi olen, etten halua uudestaan kokea vauva-arkea.
Nykyiseen työhöni olen joutunut puolivahingossa. Tämä ei tosiaan ollut unelma-ammattini, enkä tälle alalle hakeutunut edes lukion jälkeen opiskelemaan. Kun en saanut toivomaani opiskelupaikkaa, jäin jatkamaan kesätöiden tekoa ja puolivahingossa jouduin nykyisen työnantajani palvelukseen. Työn ohessa on ammattitutkinto suoritettu ja urallakin edetty paikkakunnan muutoksen myötä. Pitäisikö sitä kuitenkin yrittää vielä yliopistoon, pitäisikö sitä kuitenkin vielä opiskella? Kuitenkin töitä olen päätoimisesti tehnyt jo yli kymmenen vuotta, joten kynnys siirtyä selvästi huonommalle tulotasolle moneksi vuodeksi on korkea. Varsinkin kun tulotason huonomisesta kärsii myös Poikanen ja Mies ja kun itsekin on tottunut tiettyyn elämäntasoon. En rehellisesti usko, että muutaman vuoden opiskelujen jälkeen tulotasoni nousisi niin merkittävästi nykyisestä, että alan ja ammatin vaihto kannattaisi. Loppujen lopuksi nykyinen työni kiinnostaa minua, ei töihin lähtö ole vastenmielistä. Jos jotain uutta opiskelisinkin, se voisi hyvin olla myös tältä alalta. Joskus olisi ollut mahdollisuus yhdistää sekä opiskelu- että työelämä, mutta nyt vuorokaudessa tuntuu olevan aina liian vähän tunteja, jotta ehtisi Poikasen kanssa olla tarpeeksi.
Oma ulkonäkö on kait asia, jota on miettinyt aina. Nyt vielä enemmän, ostinhan jokin aika sitten ihan ensimmäisen virallisen ryppyvoiteenkin. Varsinkin päiväkodissa Poikasta viedessä tai noutaessa ja näkiessä muita vanhempia, mietin, että näytänkö noin vanhalta, tai olenko hirveän nuoren näköinen. Tilastollisesti olen ollut keskiverto ikäni puolestani synnyttäessä Poikasen, en selvästi nuorempi.
Toinen ongelma ulkonäössä on pukeutuminen: mitä ihmettä kolmekymppisen naisen kuuluu pukea? En koskaan ole mitenkään erityisesti perustanut farkkukankaisista housuista, mutta tälläkin hetkellä niitä on kaapissani viidet. Muusta materiaalista valmistettuja housuja ei sitten olekaan. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että nykymuoti on aivan kummallista, en halua pukea mintun vihreitä tai kukallisia tai pinkkejä housuja. Sen värisiä housuja voivat käyttää nuoret ihmiset, parikymppiset, mutta ei enää minun iässä. Mitä sitten päälle kuuluisi laittaa? Mikäli vaatekaapistani etsii alaosia ja ottaa luvusta pois ne viidet farkut, jäljelle jää legginsejä ja hameita ja mekkoja. Mekot ja hameet ovat maksimissaan polveen asti, suurin osa jopa pituudeltaan mini. Legginsien kanssa minihameet olivat kesällä ihan kivoja, mutta talvella aloin miettimään ja pohtimaan taas sitäkin, että vastaako minihameet enää omaa ikääni. Onko jossain sääntö, että yli kolmekymppiset eivät saa käyttää minihametta? Oman painoindeksini puolesta on kait ihan luvallista pukeutua minihameeseenkin.
Pukeutumisongelma laajenee sinne hankintaan asti. Teen edelleen vaateostokseni kauppaketjuista, joissa olen asioinut siitä asti, kun itse aloin vaatteita hankkimaan eli kohta viisitoista vuotta. Tokihan on tarjolla toisenlaisia vaatteisiin erikoistuneita kauppaketjuja, mutta aikuisten naisten vaatekaupasta en vain ole löytänyt mitään itselleni sopivaa. Tavaratalojen vaateosastojen kiertely on saanut minut epäilemään, ettei kolmekymppisille ole todellakaan mitään puettavaa: lasten vaatteita löytyy vähän kaiken ikäisille lapsille, mutta naisten osastojen vaatetarjonta on tyyliä mummo.