ristiäislahja

Tänään sai nimen veljeni tytär ja jälleen lahjukseksi jotain ompelukoneista syntynyttä.

Vakosamettihousuissa on takana taskut. Joko olen kouluttanut saumurini tai hän piti kovasti vakosametista, mutta nämä housut kasaantuivat ennätysajassa ilman suurempia taisteluja. Ne jopa onnistuivat niin hyvin, että vähän harmitti antaa lahjaksi, mutta kun ei sopivankokoista käyttäjää itsellä ole.

Toisaalta eipä ollut isompia ongelmia joustofroteenkaan kanssa, vaikka keksin haluta taso-ommelta koristeeksi helmaan ja pääntielle.

Setti koossa 80 cm.

Lisäksi askartelin pari puklurättiä kaapista löytyneestä harsopalasta.

Ja lisäksi vielä neuvolakortinkannet. Vaikka muutama päivä sitten järjestelin kankaita, en muistanut, mitä kaikkea siellä taas olikaan. Lähdin ajatuksella, ettei minulla ole mitään sopivaa kuviokangasta ja silti aamulla pöyhiessä löysin pöllöjä.

Sisäpuolelle violettipinkkiä ja pöllöjä. Olen aikanaan tällaiset askarrellut Poikasen neuvolakorttia varten ja mielestäni on tosi kätevät, kun kansissa on paikka kelakortille ja taskuja resepteille.

keittiön sisustukseen sopivat patalaput

Olen varmasti meidän perheessä ainut, jota häiritsee se tosiasia, että keittiön lattia, verhot, pöytäliina ja pyyhkeet mätsäävät, mutta pääasiassa laatikossa asuvat patalaput ja -kintaat ovat sekalaista seurakuntaa. Vanhassa elämässä asuimme omakotitalossa ja siellä keittiön ikkunassa roikkunut verho sai uuden elämän patalappuina. (Joo, kyllä olen senkin säästänyt.) Sopivan väristä vinonauhaa ei kotoa löytynyt, joten ostin palan harmaata peruspuuvillakangasta, josta leikkelin sopivan pituisia soiroja ja silitin niihin taitteet.

Vinonauhan ompeleminen reunoihin oli yllättävän haasteellista ja ratkoin ahkerasti. Lopputulos ei vieläkään ole aivan täydellinen, mutten valitettavasti parempaa kyennyt. Virheet ovat toki pieniä eikä käyttötarkoitukseen vaikuta.

Askartelin useamman, jotta voisin luopua mahdollisimman monesta vääränvärisestä.

Sisään sopii käsi, joten tavallaan tämä on patakintaan ja patalapun sekasikiö.

rekkareppu

Ensimmäiseksi omavalintaiseksi perustyöksi koulussa valitsin päiväkotirepun ompelun Poikaselle. Tätähän olin jo kesällä suunnitellut tekeväni, mutta vaikka tarvikkeet ja kaava oli, en milloinkaan saanut aikaiseksi tehdä. Hyvä niin, sillä tähän lopputulokseen olen tyytyväinen.

Edessä pieni vetoketjutasku.

Repun koko 30 x 35 cm eli oikein sopiva pieneen selkään.

susipaita, hassut housut ja lippapipo

Löysin mallin susipaitaan ja halusin kokeilla sitä Poikaselle. Tikkauksia jouduin purkamaan useaan kertaan, eikä ne kaikissa kohdissa vieläkään ole täydelliset, mutta kangas ei tahtonut näitäkään ratkomisia kunnolla kestää.

Susipaita koossa 116 cm. Visioin jo, että tämä voisi olla kiva myös oranssi-valkoisena toteutettuna kettupaitana.

Haaremihousumalleja ilmaantui Poikasen vauva-aikana, mutta vielä en ole niihin lämmennyt. Muutaman kerran olen niitä itselleni sovittanut, todetakseni, ettei housut ole minun kropalleni. Ilmeisesti ympäristön paine on murentanut vastarintaani, sillä päätin kokeilla Poikaselle mallia, josta puuttuu keskietu- ja keskitakasauma.

Housut koossa 116 cm. Housuja pyöritellessä aloin epäilemään, onko nämä sittenkään hyvät, mutta Poikaselle sovittaessa näytti kivoilta ja Poikanenkin tykkäsi.

Suostuin Poikasen kummitädin pyyntöön ommella hänen melkein 2-vuotiaalle pojalleen lippapipon.

Pipo koossa 2-4 vuotias.

äiti on ihan tyhmä

(Kun illalla pitää lopettaa kaikki kiva ja mennä pesemään hampaat ja pissalle ja nukkumaan).

Tänä iltana 5-vuotias totesi äiti on ihan tyhmä -kommentin jälkeen, että mä ainakin muutan isona pois täältä. Otan omat tavaratkin mukaan.

(Lupasi kuitenkin ihan lähelle muuttaa ja keittää kahvia ja leipoa pullaa ja hakea vierailulle).

Miehellä on töissä menossa työvuorokokeilu siten, että tiistai, keskiviikko, torstai on normaaleja päiviä ja vuoroviikoin joko maanantai tai perjantai on vapaa ja vastaavasti maanantaina tai perjantaina on 16 tunnin työpäivä. Tämä luonnolllisesti tarkoittaa, että noina pitkinä päivinä myös Poikasella on 10 tunnin hoitopäivä, koska ennen kouluun menoa vien päiväkotiin ja koulun jälkeen haen päiväkodista.

Kolme ja puoli vuotta sitten palasin työelämään ja siitä lähtien olemme vaihtaneet arkisin Miehen kanssa läpsystä vuoroa. Kummankin vuorotyöstä on ollut se etu, että Poikanen on ollut puolipäiväisenä hoidossa. Tähän asti. Toisaalta Poikanen on jo iso, ymmärtää asioita, ja vastapainona 10 tunnin hoitopäiville on viikossa sitten kokonainen arkivapaapäivä.

Ensimmäisen koulukuukauden jälkeen ajatukset on vielä, että jes! tätä mä haluun tehdä, miksi en ole aiemmin tätä keksinyt. Ehkei aika ollut sopiva? Toisaalta aamulla puoli seitsemältä päiväkotiin lähtiessä ajatus ei ole enää niin kovin jes. Tällä viikolla alkoi syksy, salaa toivon, ettei talvea tulisi ollenkaan. Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista ja selvää, arki ei vielä pyöri vakiona. Aina pitäisi muistaa, jottei kaikki ole valmiina ja sitten toimitaan suunnitelman mukaan, mutta jotenkin epävarmuus häiritsee. Joskus yritän miettiä, että olinko ihan tyhmä, kun lähdin tähän tässä elämäntilanteessa. Vielä en ole sitä mieltä.