äiti on ihan tyhmä

(Kun illalla pitää lopettaa kaikki kiva ja mennä pesemään hampaat ja pissalle ja nukkumaan).

Tänä iltana 5-vuotias totesi äiti on ihan tyhmä -kommentin jälkeen, että mä ainakin muutan isona pois täältä. Otan omat tavaratkin mukaan.

(Lupasi kuitenkin ihan lähelle muuttaa ja keittää kahvia ja leipoa pullaa ja hakea vierailulle).

Miehellä on töissä menossa työvuorokokeilu siten, että tiistai, keskiviikko, torstai on normaaleja päiviä ja vuoroviikoin joko maanantai tai perjantai on vapaa ja vastaavasti maanantaina tai perjantaina on 16 tunnin työpäivä. Tämä luonnolllisesti tarkoittaa, että noina pitkinä päivinä myös Poikasella on 10 tunnin hoitopäivä, koska ennen kouluun menoa vien päiväkotiin ja koulun jälkeen haen päiväkodista.

Kolme ja puoli vuotta sitten palasin työelämään ja siitä lähtien olemme vaihtaneet arkisin Miehen kanssa läpsystä vuoroa. Kummankin vuorotyöstä on ollut se etu, että Poikanen on ollut puolipäiväisenä hoidossa. Tähän asti. Toisaalta Poikanen on jo iso, ymmärtää asioita, ja vastapainona 10 tunnin hoitopäiville on viikossa sitten kokonainen arkivapaapäivä.

Ensimmäisen koulukuukauden jälkeen ajatukset on vielä, että jes! tätä mä haluun tehdä, miksi en ole aiemmin tätä keksinyt. Ehkei aika ollut sopiva? Toisaalta aamulla puoli seitsemältä päiväkotiin lähtiessä ajatus ei ole enää niin kovin jes. Tällä viikolla alkoi syksy, salaa toivon, ettei talvea tulisi ollenkaan. Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista ja selvää, arki ei vielä pyöri vakiona. Aina pitäisi muistaa, jottei kaikki ole valmiina ja sitten toimitaan suunnitelman mukaan, mutta jotenkin epävarmuus häiritsee. Joskus yritän miettiä, että olinko ihan tyhmä, kun lähdin tähän tässä elämäntilanteessa. Vielä en ole sitä mieltä.