kevätpipo

Talvipipo vaikuttaa jo liian kuumalta, mutta haluan, että lakki kuitenkin peittäisi Poikasen niskan ja korvat.

Apinoin kaupan kypärämyssyä ja ompelin sen collegesta ja trikoosta siten, että se on käännettävä.

Poikanen sovitti pipoa ja kommentoi, että pipo on kireä. Käyttämäni college ei ehkä jousta tarpeeksi, joten ehkä pitää ommella vielä toinen.

synttärilahjamekko

Lahjansaaja on hamefani ja äitinsä mukaan hyvin tarkka minkävärinen käy.

Pelasin varman päälle ja valitsin vaaleanpunaisen.

Alla on kaksikerrosta ja kummassakin kerroksessa 3 metriä organzaa.
Hame on omasta päästä tehty ja Poikasella sovitettu ja arvioitu, että käy 5-vuotiaalle.

autoilusetti

Raitojen jälkeen sitten taskujen kohdistusta... Olen vältellyt hupparia, jossa on edessä vetoketju ja taskut, jotka vaativat kohdistamista. Tykkään kuitenkin pukea Poikaselle hupparitakkeja ja Poikanen taas tykkää keräillä taskuihin aarteita, joten päätin yrittää.

Alkuperäisessä kaavassa ei ollut vyötäröresoria, mutten raaskinut lyhentää vetoketjua 10 senttiä ja tykkään Poikasella paidoista, jotka peittävät hyvin koko selän.

Vaikka resorin lisäämisellä vetoketjun kohdistamiseen sain vielä yhden lisähaasteen taskujen ylä- ja alaosan kohdistamisen lisäksi, meni ketju ekalla nappiin. Ehkei minun kärsivällisyydellä olisi montaa kertaa ketjua sovitettukaan. Ompelin vetoketjun ohjeiden mukaan (!) ja nuppineuloja oli todella tiheässä.

Hupparipaidan kaveriksi housut. Autovelour oli ihan kivannäköistä, mutta housuna ehkä makuuni liian villiä. Leikkelin kuitenkin autojen muotoiset polvipaikkapalat housuihin. Jouluksi tekemäni angry birds-housut nimittäin kuluivat polvista puhki. Koetin niihin ommella polvipaikat, joiden onnistumiseen en ole niin kovin tyytyväinen, näyttävät juuri siltä mitä ovatkin: jälkeenpäin lisätyiltä. Jospa näihin ei heti tulisi polvireikiä.

Housut koossa 110 cm, hupparipaita koossa 116 cm.

mekko

Olen mekko- tai hameihminen. Viime syksynä töissä oli tilanne, kun työtoveri tokaisi, että mitä sulla on housut jalassa? Kyseinen henkilö tekee tosin sellaista työvuoroa, ettei näe minua päivittäin, mutta totta hänen sanomansa sikäli oli, että käytän enimmäkseen hameita.

Kaapissani on ollut kauan sopivan mekon kokoinen aukko. En ole löytänyt sellaista kaupoistakaan, mutta blogeissa näin yhden usempana versiona: Onion. Olin kaavaa joskus nettikaupoissa katsellut sillä silmällä ja siskoni yllytyksestä päätin sen tilata.

Katselin kaavaa hämmentyneenä: yksinkertainen, helppo. Miten tästä voi mitenkään tulla jotain niin hienoa, mitä kuvittelin. Kankaaksi valitsin raidallisen trikoon, jonka olin aiemmin ostanut kaappiin Poikasen paitakankaaksi, mutta jota en kuitenkaan osannut nähdä pienen pojan paitani.

Leikattuja kappaleita katsoessani mieleeni hiipi epäilys yöpaidasta.

Sovittaessani mekkoa totesin, että se on aivan ihana ja mahtava päällä, aivan kuin olisi alasti, sellaiselta mekon tai vaatteen kuuluisikin tuntua.

Rinnan alle olevaan leikkaussaumaan ompelin pitsinauhan ja väkersin pitsistä vielä ruusukkeenkin, sillä peilistä katsova näky muistutti pelottavasti yöpaitaa. Toiseen hihaan jouduin tekemään leikkaussauman, sillä kangasta oli sen verran naftisti, että jouduin kikkailemaa. Peitin leikkaussauman myös pitsillä.

Kaula-aukko vaikutti kovin avonaiselta, mutta päällä juuri sopivalta, ei yhtään liian antavalta. Mielestäni leikkasin kappaleet siten, että voin kohdistaa raidat sivusaumoissa, mutta vaatetta kootessa niin ei voinutkaan tehdä tai mekko olisi kiemurrellut hyvin omituisen näköiseksi.

Yöpaitafiiliksestä en ole vieläkään päässyt. Saattaa tosin olla, että valitsemani koko on hioista ok, mutta vartalosta olisi pitänyt olla vähän kapeampi. Tai kankaan kuosi pitäisi olla toisenlainen.

Onion-mekko  koko S.

äiti, tee mulle tänään taikaviitta

Poikanen pyysi aamulla katsoessaan piirrettyjä. Aamupalan jälkeen kyselin, minkä värisen viitan Poikanen halusi. Vastaus oli, että vihreä, ei mustaa. Menimme yhdessä kangaskaapille ja sieltä löytyi kahtakin vihreää.

Isommasta palasta tuli viitta, pienemmästä leikkelin applikaatiota selkäpuolelle.

Poikanen halusi viittaan taikanapin ja valitessaan nappilaatikosta sopivaa nappia, iski silmänsä pieneen palaan vihreää paljettinauhaa, joka on jäänyt yli tehdessäni vatsatanssiasua. Aikani mietin, että mihin nauhanpalan ompelen ja Poikanen oli vahvasti sitä mieltä, että napin viereen. 

Viitassa on käden reiät, koska pelkäsin, että pelkkä kiinnitys kaulan ympäri olisi turhan vaarallinen, kun Poikanen viittansa kanssa juoksentelee.