mekko

Olen mekko- tai hameihminen. Viime syksynä töissä oli tilanne, kun työtoveri tokaisi, että mitä sulla on housut jalassa? Kyseinen henkilö tekee tosin sellaista työvuoroa, ettei näe minua päivittäin, mutta totta hänen sanomansa sikäli oli, että käytän enimmäkseen hameita.

Kaapissani on ollut kauan sopivan mekon kokoinen aukko. En ole löytänyt sellaista kaupoistakaan, mutta blogeissa näin yhden usempana versiona: Onion. Olin kaavaa joskus nettikaupoissa katsellut sillä silmällä ja siskoni yllytyksestä päätin sen tilata.

Katselin kaavaa hämmentyneenä: yksinkertainen, helppo. Miten tästä voi mitenkään tulla jotain niin hienoa, mitä kuvittelin. Kankaaksi valitsin raidallisen trikoon, jonka olin aiemmin ostanut kaappiin Poikasen paitakankaaksi, mutta jota en kuitenkaan osannut nähdä pienen pojan paitani.

Leikattuja kappaleita katsoessani mieleeni hiipi epäilys yöpaidasta.

Sovittaessani mekkoa totesin, että se on aivan ihana ja mahtava päällä, aivan kuin olisi alasti, sellaiselta mekon tai vaatteen kuuluisikin tuntua.

Rinnan alle olevaan leikkaussaumaan ompelin pitsinauhan ja väkersin pitsistä vielä ruusukkeenkin, sillä peilistä katsova näky muistutti pelottavasti yöpaitaa. Toiseen hihaan jouduin tekemään leikkaussauman, sillä kangasta oli sen verran naftisti, että jouduin kikkailemaa. Peitin leikkaussauman myös pitsillä.

Kaula-aukko vaikutti kovin avonaiselta, mutta päällä juuri sopivalta, ei yhtään liian antavalta. Mielestäni leikkasin kappaleet siten, että voin kohdistaa raidat sivusaumoissa, mutta vaatetta kootessa niin ei voinutkaan tehdä tai mekko olisi kiemurrellut hyvin omituisen näköiseksi.

Yöpaitafiiliksestä en ole vieläkään päässyt. Saattaa tosin olla, että valitsemani koko on hioista ok, mutta vartalosta olisi pitänyt olla vähän kapeampi. Tai kankaan kuosi pitäisi olla toisenlainen.

Onion-mekko  koko S.