Mies innostuu kokeilemaa uusia harrastuksia; pari talvea sitten jääkiekkoa, viime talvena "säveltämään" musiikkia tietokoneella, vuosi sitten keväällä kuvaamaan videoita ja niin edespäin. Vaikka itsekin saatan innostua kokeilemaan uusia asioita, eroan Miehen kanssa siinä, että hänen keksiessä jotain uutta, pitää ensin varusteet olla viimeisen päälle. Itselläni riittää pienempikin taloudellinen alkupanos ja olen varovaisempi sijoittamaan suuria alkupanoksia ainakaan ihan heti.
Olen aiemmin hankkinut muutaman kympin minikasvihuoneen keittiöömme ja olemme Poikasen kanssa joitakin kertoja kylväneet siemenistä erilaisia hyötykasveja, kuten tilliä tai persiljaa. Viljelmät eivät vain ole selvinneet kovin hyvin, sillä ne huonekasvit, joita meillä vielä on, ovat sitkeitä. Pienet yrtit tarvitsisivat enemmän huolenpitoa ja ainakin sitä, että huolehditaan sopivasta kastelusta.
Sikäli alkupanos Miehen innostukseen alkaa kasvattamaan keittiössä yrttejä ei montaa euroa maksanut: pieni multapussi ja pari pussukallista siemeniä. Tosin tämäkin homma lähti sikäli käsistä, että olivat puutarhakaupassa yhdessä Poikasen kanssa, joka oli innostunut siemenpussiosastolla minivesimeloneista ja kurpitsoista (joista kasvaa isompia kuin hän).
Kotiin tullessa Mies alkoi pohtimaan, että olisi kiva saada isompia viljelmiä ja tunnusti katselleensa erilaisia parvekekasvihuoneita puutarhakaupassa. Olohuoneen nurkassa on pitkään ollut "sisustuselementtinä" tyhjä terraario. Terraarion asukki menehtyi ennen kuin muutimme tänne ja aluksi terraario mahtui varastoon. Sitten varastoon kertyi niin paljon muuta tavaraa, että päädyimme tuomaan terraarion tyhjänä asuntoon, sillä hankimme sinne kuitenkin asukin.
Eipä ole asukkia terraarioon hankittu, vaikka eläinkaupoissa olemme useaan kertaan käyneet matelijoita katsomassa ja kerran jopa päätyneet, että mikä sinne hankitaan. Nyt asukkina on neljä kasvatuslaatikkoa ja niihin on kylvetty yrttien lisäksi Poikasen toivomuksesta vesimelonia ja kurpitsaa.
Vieläkään taloudellinen panos ei ole kovin suuri, mutta Miehen innostus omista pikkusistaan on yllättävän kestävä. Terraarion lampun valossa vesimeloni oli jo kasvattanut muutaman sentin pituiset varret, joista Mies lähetti minulle kuvan aamulla ja kotiin tultuani esitteli ne vielä livenä (koska ne on livenä paremmat mitä kuvassa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti