Pohdin jälleen jotain pientä ja järkevää lahjaa äidilleni. Koska laskettuunaikaan on aikaa enää parisen viikkoa, emme uskalla lähteä ajelemaan vajaa 200 kilometrin päähän ja lahjan pitäisi vielä olla helposti ja järkevästi postitettava. Keksin sitten, että patalaput on aina tarpeelliset ja kun vanhemmillani on kesämökki, paikkoja patalappujen käytöllekin ainakin kesäisin kaksi.
Aamupäivällä leikkelin kankaita, päädyin leikkaamaan vain kaksi, mutta leikkasin puuvillakankaasta vinokanttia kahdessa erivärissä. Illalla ommellessani pohdin, että miksi oi miksi halusin eriväriset kanttaukset. Nyt jouduin tekemään toisen valmiiksi ja jälleen kerran ratkoin ja ompelin kanttaukset kolmeen-neljään kertaan. Viime patalappujen ompelusta oli taas sen verran aikaa, etten muistanut, miten vaikeita ja hitaita ne onkaan tehdä.
Tästä ratkoin lopulta vinokantin kokonaan pois, mikä näkyy nauhassa aaltoiluna, joka ei kokonaan hävinnyt edes silittämällä. Kädenpujotusaukon sisäpuoli vähän vilkkuukin ikävästi, mutta siis samaa lilaa, mitä kanttaus.
Toinen puoli on vielä rumempi mitä etupuoli, mutta melkein olisi vaatinut ainakin uuden vinokantin valmistuksen, jotta olisi enää tästä siistimpää saanut.
Toinen onnistui jo selvästi paremmin. Kädenpujotusaukon alapuoli samaa kukkakangasta mitä ensimmäisessä.
Toisella puolella hilekangasta.
Ehkä huomenna ahkeroimme Poikasen kanssa näihin vielä sopivan kortin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti