legginsejä

Pari kesää käytössä olleisiin halpisketjusta ostettuihin legginseihin on ilmaantunut omituisia reikiä. Vielä en ole saumuriin hankkinut mustia lankoja, joten tuhosin sitte oliviinvihreää trikoota, johon löytyi sopivat langatkin.

Caprimalliset apinoin kaupan legginseistä.

Jostain syystä valmiit legginsit ovat haarastaan selvästi malliaan matalammat.

Pitkiin lisäsin vain lahkeisiin pituutta.

Lahkeet ovat makuuni sopivan napakat, mutta tässäkin haarakorkeus turhan matala.

Tosin käytän näitä tunikoiden tai mekkojen kanssa, joten yläosa peittää alaselän ja pyllyn, jottei kalsarit vilku vaikka näiden kanssa vähän kumartelisikin.

siskon vanhat farkut on yhtä kuin

reppu

edestä

 ja takaa

Kahteen kantohihnaan ei materiaali riittänyt, farkuista jäi jäljelle nappi, toinen etutasku ja ehkä 5x15 cm pala. Jopa farkkujen vetoketjun käytin uudelleen.

ananasmekko

Yölliset ompelut jatkuvat. Perjantain-lauantai välisenä yönä valmiiksi ompelemastani joustofroteemekosta innostuneena aloin lauantai-iltana Poikasen nukkumaan mennessä piirrellä uusia kaavoja. Ideana oli itselle collegemekko. Otin jopa esille kaapista valkoisen collegen (jonka muuten olen ostanut kun Poikanen oli vauva, joten tämäkin kangas on jokusen muuton nähnyt).

Kaapista löytyi myös tuoreempi ananastrikoo, jonka hankin alkukesästä tarkoituksena ommella itselleni kesämekkoja. Koska kesä alkoi vasta nyt, mekkojen ompeluintoa ei ole ollut. Lopulta ananakset päätyivät pöydälle.

Koska olin hankkinut kankaan kesämekkoa varten, pääsin taas säätämään, jotta sain sen riittämään. Hioista ei tullut täysimittaisia eikä hupusta vuoritettua. Hupun vuorettomuuteen vaikutti myös se, että tämä kangas on hyvin ohutta ja kaapeista väreihin sopivat ovat materiaaliltaan selvästi paksumpia, jolloin hupusta olisi tullut kovin raskas. Hupun reunan huolittelu kaitaleella olisi tehnyt myös hupusta makuuni liian raskaan, joten päädyin huolittelemaan reunan framilonin avulla.

Hupusta en onnistunut saamaan järjellistä kuvaa.

joustofroteemekko

Sain siskoltani taas kasan jämäkankaita. Hän oli ommellut joustofroteesta tyttärilleen mekot ja jäljelle oli jäänyt sen verran iso pala, että lahjoitushetkellä jo totesin, että siitähän saisi vielä mekon itselle.

Pikkuisen meni säätämiseksi ja ylätakakappaletta en saanut taitteelta leikattua, kuten kaavan mukaan piti. Asiaan vaikutti myös se, että helmakappaleet leikkasin selvästi mallikaavaa pidemmiksi, koska halusin tehdä tästä tunikasta enemmän kesämekon.

Alaosaa koetin rypyttää framilonilla ja resorilla, tosin lopputulos ei vastaa ihan sitä mitä tavoittelin. Ihan kiva noinkin. Helma on melko kapea, enkä muutenkaan ole lainkaan varma, että onko joustofrotee materiaali, jota itse käytän. Todettakoon tässä, että kaapeista löytyy metritolkulla joustofroteeta, mutta tähän mennessä en ole osannut ommella niistä muuta kuin vaippoja.

Takaosan leikkaussaumaan askartelin nappilistan ja ompelutarvikelaatikosta löytyi mekkoon sopivat punaiset kukkanapit.

hysteerinen äiti ja muita lieventäviä asianhaaroja

Aamulla Poikanen konttasi sängystään pois. Kertoi, ettei voi astua oikealla jalalla. Otti varovasti painoa oikealle jalalle, käveli kädestä pitäen jokusen askeleen, pudottautui lattialle ja konttasi tai pyysi kantamaan. Kysyin oliko kompastunut peittoon, vastasi, että kaatui vasta sängystä kävelemään lähtiessään.

Terveyskeskuksesta hoitaja oli yhtä ällistynyt kuin me kotona: lapsi ei ole tiettävästi loukannut, illalla vielä hyppi ja juoksi ennen nukkumaanmenoa ja aamulla herätessä jalka on kipeä. Mitään selvää ja näkyvää jälkeä tai kipukohtaa ei ole, jalka taipuu ja liikkuu normaalisti. Tosin kesäaikaan ei tietenkään lääkäriaikaa ole jäljellä.

Miehen kanssa asiasta neuvoteltuani päädyin soittamaan lääkäriajan yksityisestä lääkärikeskuksesta. Lääkäri epäili tulehdusta, totesi, ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä tarvittavia kokeita ja teki lähetteen Taysiin.

Taysissa Poikanen jo hiukan varasi jalan päälle, mutta ontui ja meidät vastaanottanut lääkäri määräsi tarvittavat tutkimukset. Olin soittanut Miehelle töihin saatuamme lähetteen Taysiin ja istuskelimme sitten koko perhe odottelemassa hoitajalle pääsyä, lääkärille pääsyä, ultraäänitutkimukseen pääsyä, verikokeisiin pääsyä, lääkärille pääsyä...

Itse en töihin edes ehtinyt, sillä lopulta pääsimme kotiin kaksikymmentä vaille seitsemän illalla. Mitään selvää diagnoosia ei saatu ja illalla Poikanen jopa jo hyppeli jalkansa kanssa viimeisellä lääkärin vastaanotolla. Tosin kotiin päästyämme Poikanen jälleen aristi jalkaa ja ontui.

Vaikka koko päivä menikin kummallisen jalan tutkimiseen, tutkittiin Poikanen kyllä perin pohjin ja saatiin kotiohjeet, mikäli vaiva uusii. Itselle tuli kuitenkin viimeisellä lääkärin vastaanotolla jo olo, että olenko hysteerinen äiti, joka on käyttänyt resursseja aivan turhaan ja hoitanut samalla itselleen töistä vapaapäivän.


Päivitys lauantai 28. kesäkuuta 2014: Aamulla Poikanen jälleen aristaa jalkaansa. Kävelee tosin ontuen, mutta ehken ihan niin hysteerinen äiti olekaan, mitä illalla kuvittelin.

keittiön sisustus

Nykyisessä kodissa keittiö on ensimmäinen huone, jonka sisustuksen koen olevan valmis. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta ensimmäisen kerran omaa kotia sisustaessani halusin  pöytäliinan.

Toisaalta verhoista jääneet jämäpalat olivat kovin houkuttelevia ruokapöydälle joko kaitaliinaksi tai pöytätableteiksi. Koin ehkä hivenen liian haastavaksi ommella identtisiä pikkuliinoja viisi tai kuusi, joten päädyin kaitaliinaan.

Tekstikaitaleet laitoin tarkoituksella siten, että ovat toisiinsa nähden eri tietä, koska en halunnut, että pöydän toiselta puolelta liina näyttäisi olevan väärin päin.

Mielestäni tästä tuli nyt verhojen kanssa kiva kokoinaisuus.

kylpytakki

Poikasella käytössä ollut kylpytakki on kokoa 86 cm. Olen pitkään jo suunnitellut ompelevani hänelle uuden isomman. Tarkoitukseen ostettu kangaskin on nähnyt jo kaksi muuttoa.

Poikanen jäi juhannuksesta lomailemaan mummulaan, joten pääsin toteuttamaan projektini. Sikäli kankaan ostosta toteutushetkeen oli makuni muuttunut, etten enää halunnutkaan täysin yksiväristä kylpytakkia.

Päädyin applikoimaan kuviotrikoosta sammakon ja apinan tai minkä-lie-elukan taskuihin.

Selkäpuolelle kokeilin applikoida värityskirjasta kopioimaani kuvaa dinosauruksesta. Yksityiskohdatkin onnistui ihan kivasti, mitä nyt dinosaurus vähän kasvoi alkuperäistä kuvaa suuremmaksi, kun applikaatio on toteutettu trikoosta, joka luonnollisesti joustaa.

Dinosaurus-teema jatkuu etureunojen ja hupun huolittelusta, johon käytin laatikossa jokusen vuoden vaippaompeluja varten hankkimani joustokanttinauhan.

Takki on koossa 110 cm.