kesävaatetta omaan ja toisten vaatekaappiin

Ihastuin uusimman Ottobren t-paitamalliin, jossa hiha on leikattu etupuolelta tavallisesti, takaa raglanmallilla. Lisäksi tykästyin rimpsuhelmaiseen tyttöjen paitamekkoon. Kun itselläni ei ole tyttöjä, päätin täyttää siskoni lasten vaatekaappeja kesävaatteilla.

Mallailin yksivärisiä trikoita kangasvarastoistani ja punaista, turkoosia ja oranssia oli tarpeeksi kaivinkonekankaan kaveriksi. Poikanen valitsi punaisen, tokaisten tosin, että äiti keltainen kävisi tähän tosi hyvin (joo niin minustakin, mutta sitä ei ollut tarpeeksi isoa palaa).

T-paita edestä.

 Ja takaa.

Collegeshortsit ja t-paita kummatkin koossa 116 cm.

Shortsit takaa.

Siskon pojalle sama setti, mutta shortsit päin vastaisilla väreillä ja valitsin kaivinkoneiden kaveriksi oranssin, josta itse tykkäsin enemmän.

Tässäkin setissä t-paita ja shortsit kokoa 116 cm. Shortsien malli on ehkä makuuni turhan leveä, mutta toisaalta kesällä voi olla ihan kiva, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni.

Isommalle siskon tytölle rimpsuhelmainen paitamekko koossa 122 cm, jossa leveyttä on kavennettu reilusti.

Caprilegginsit kaveriksi, myös koossa 122 cm kavennettuna.

Kaivelin kaapista tyttövärisiä trikoita, ensin leikkasin etu- ja takakappaleen paitamekkoon hieman legginsejä tummemmasta viininpunaisesta trikoosta, mutta totesin ettei ole kiva. 

 Tästä pienemmän tytön rimpsuhelmasesta tuli söpömpi. Harmitti ettei itsellä ole sopivaa puettavaa tähän vaatteeseen.

Kaveriksi valkoiset caprilegginsit.

Tämä setti koossa 104 cm.

Sitten vain odotellaan malttamattomana kesää ja lämpimiä säitä. 

kevätsiivous

Kodissamme oleva tavaramäärä ahdistaa minua. Kaikki alkoi Poikasen leluista; pienestä huoneesta ei tahtonut löytyä enää paikkaa kaikille tavaroille, itselleni oli vaikea luopua leluista, vaikkei Poikanen niillä enää kaikilla leikkinytkään. Lopulta kannoin pari kassillista vauvaleluja varastoon.

Varastoon, jossa on edelleen säästössä jos vaikka mitä; laatikollinen vatsatanssiasuja (joita en ole käyttänyt yli kolmeen vuoteen), pari laatikollista kestovaippoja, laatikollisia vauvan vaatteita, Poikasen pieneksi menneitä vaatteita...

Poikasen pieneksi menneitä vaatteita löytyy pari kassillista lisää makuuhuoneen nurkasta. Makuuhuoneen, joka on ainut huone kodissamme, jonka sisustus on aivan kesken: tapetit on edellisten asukkaiden valitsemia, verhot ja valaisin on epäsopivat, tavarat, jotka ei ole löytänyt paikkaansa muualta asunnosta, ovat väliaikaissijoituksessa makuuhuoneessa. Miehelle olen myynyt ajatusta siitä, että kannetaan vanha sänky kaatopaikalle: tapetoidaan huone ja nukutaan viikko tai kaksi mitä remontti vie aikaa, olohuoneen vuodesohvalle. Vielä Mies ei ole innostunut, vaikka valitan joka viikonloppu kuinka hirveän epäviihtyisä makuuhuoneemme on ja miten odotan sitä päivää, jolloin siivouspäivän jälkeen koko kotimme on oikeasti siisti, kaikilla tavaroilla omat paikkansa eikä osaa roinasta kannettu yhteen huoneista piiloon, väliaikaissijoitukseen etsimään paikkaansa. Makuuhuoneen ainut hyvä puoli on iso vaatekaappi (jota tosin ei voi siirtää millekään toiselle seinälle ja mikä siten määrää huoneen muun sisustuksen).

Tänään järjestelin Poikasen vaatekaappia viedessäni sinne taas muutaman uuden vaatteen ja totesin, että hetkeksi pitäisi keskittyä ompelemaan jotain muuta kuin perusvaatetta Poikasen kaapin täytteeksi: pelkästään pitkähihaisia t-paitoja oli kaapissa puhtaana kaksi kasaa. Näiden lisäksi siis jokunen pyörimässä pyykkikoneessa ja pari päiväkodissa varapaitana.

En ole enää varma, kuinka tarpeeseen nämä pitkät kalsarit todellisuudessa tulee, mutta tälläiset viikkasin kaapin täytteeksi. Koko 116 cm.

Näille housuille on helpompi keksiä perusteltu tarve, sillä lähes jokaisen ulkoilun jälkeen Poikasella on sukat ja housun lahkeet märät saappaista ja kurahousuista huolimatta. Housut koossa 110 cm.

vetoketjutaistelu

Pääsiäisen pyhinä sain vihdoin ratkottua laneilla ompelemastani velourtakista vetoketjun toisen reunan ja neulasin valmiiksi sadalla nuppineulalla, jotta kohdistuisi varmasti oikein. Samaan ratkomisvimmaan irrotin omista housuistani vetoketjun, joka on hajonnut noin kaksi vuotta sitten.

Vaikka höllensin paininjalan puristusta, jouduin purkamaan vetoketjun taas. Ilmeisesti monet purkamiset saivat resorin venahtamaan tukikankaasta huolimatta enkä resorin alareunasta saanut vetoketjua millilleen kohdistettua, mutta nyt on ainakin taskun ylä- ja alareunat sekä resorin alkamiskohta kohdillaan.

Muokkasin hupun hiippamalliseksi. Velourtakki koossa 116 cm.

kesävaatelanit

Lähdin viikonlopuksi siskoni luo koneiden ja ompelutarvikekassien kanssa. Hämmentävän paljon sitä tavaraa "tarvitsi" mukaan siihen verrattuna, mitä oikeasti käytti. Nämä oli toiset ompelulanimme, joten ehkä sitten kolmas kerta toden sanoo.

Lauantaiaamuna leikkelin shortsit jämäkangaspaloista, jotka oli jäänyt hameestani yli. Näitä sitten ompelin ja tikkasin kuutisen tuntia, mutta tuli kyllä kivat kesähienostelushortsit. Jalkapallonapitkin löysin omista jemmoista, en edes muista, mitä tarkoitusta varten ne olin alunperin ostanut. Epäilen, että johonkin paitaan tai takkiin, koska niitä oli viisi.

Aluspaita tai kesäpaita kalakankaasta.

Kalakangas taipui myös bokserikalsareiksi. Näiden lisäksi ompelin velourtakin, jonka vetoketjua tarvitsee vielä korjailla, joten kuvailen sen sitten korjauksen jälkeen.

Kaikki kesäsetin vaatteet koossa 116 cm.

vaatekaapin kätköjä

Kevätaurinko lämmittää jo sen verran, että tekisi mieli siivota kaikki varastot ja komerot. Varastojen tavaramäärä ahdistaa. Ensisijaisesti tavaroissa ahdistanee se, että ne käyvät päälle, varsinkin makuuhuoneessa, joka on tällä hetkellä ainoa huone, joka vielä odottaa lopullista järjestystä.

Miehellekin olen jo myynyt ajatusta, että tyhjennämme koko makuuhuoneen, toimitamme vanhan sängyn kaatopaikalle ja tuomme uuden tilalle vasta kun huone on tapetoitu. Voimmehan nukkua viikon vaikka olohuoneen vuodesohvalla.

Olin suunnitellut siivota talvikengät ja varusteet kaappiin ja ottaa keväisempiä esiin, mutta viikonlopun ja alkuviikon räntä- ja lumisateet muuttivat suunnitelman. Sen verran kuitenkin viikonloppuna tyydytin siivoushimoani, että järjestelin vaatehuoneen ja mittailin jälleen sitä sillä silmällä, että saisin sinne sovitettua oman ompelupisteen.

Vaatekaappinikin järjestelin ja pistin sivuun kassillisen vaatteita, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Enemmänkin olisi ehkä ollut syytä poistaa tavaraa, mutten vielä malttanut. Jäin kyllä pohtimaan, että tarvitseeko ihminen, joka pääasiassa nukkuu alasti, kahdeksan erilaista pyjamasettiä.

Pyjamia tuntuu oudolta laittaa kiertoon, ne kun tavallaan ovat kuin alusvaatteita. Jälleen mietin, että pitäisikö 33-vuotiaan luopua minihameista, mutta lähes kaikki niistä on viikottaisessa käytössä. Siivouksessa löysin myös laatikollisen urheiluvaatteita. Niistä puolet oli sellaisia, jotka olen ostanut juuri ennen raskautumista, joten niitä ei ole juurikaan käytetty.

Oma urheiluharrastukseni on typistynyt minimiin, lähes pelkkään hyötyliikuntaan. Joskus kävin kolme tai neljä kertaa viikossa kuntosalilla ja Miehen aloitettua kuntosaliharrastuksensa, olen pitkään haaveillut, että onnistuisin sovittamaan vuorotyöarkeemme omankin kuntosaliharrastuksen.

Vuorotyöllä (joka siis Miehen esimerkin mukaan on tekosyy) olen selittänyt sen, ettei minulla ole mahdollisuutta liikuntaharrastukseen. Lisäksi olen pohtinut, että pitäisi ommella joku kiva jumppasetti, mutta todellisuudessa kivat jumppavaatteet lymysivät omassa vaatekaapissani. Vielä kun löytäisi jostain lymyävän motivaation ja ihan oikeasti vetäisen ne jumppavaatteet päälle.

yksinäiset kalsarit

Kun kerran olin vaihtanut saumuriin oranssit langat, leikkelin vielä oransseista tilkuista yhdet kalsarit. En ole tähän mennessä oranssista erityisemmin välittänyt, mutta jostain näitä paloja on kangaskaappiini ilmestynyt. Tosin autoilusetissä näkynyt oranssivelour oli ensimmäinen oranssipohjainen kangas, mihin törmäsin netissä ja tiesin, että tätä oli saatava. 

Kalsarit koossa 116 cm. 

autoilusetti

Uskaltauduin saumuroimaan murusella velouriakin, kun on viimeisen huollon jälkeen pelannut moitteettomasti lankojen ja ompeleiden vaihtamisesta huolimatta. Tähän mennessä velour on ollut se viimeinen ompelumateriaali, jolla olen onnistunut saamaan koneen siihen kuntoon, että olen joutunut kiikuttamaan ammattilaisen luokse, kun omin konstein en ole enää saanut tekemään mitää nättiä.

Näitä vinoilla vetoketjuilla olevia paitoja olen jokusen vuoden katsellut enkä ole tykännyt. Ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa saman idean näkeminen kaavalehdissä sai pääni kääntymään. Olisi ollut kivemman näköinen, jos etukappaleen kuviot olisi kohdistanut vetoketjuhalkion kohdalta paremmin, mutta koska halusin askarrella kankaasta myös housut, piti tinkiä visuaalisesta seikasta, jotta sain kikkailtua kaikki palat jäljellä olevasta palasta. Jostain syystä kuvassa näyttää vetoketjun kohdistus olevan sinnepäin, mutta todellisuudessa onnistuin kohdistuksessa parin purkauskerran jälkeen millilleen.

Tähän asti olen pitänyt kuviollisia housuja kalsareina. Ainakaan vielä en ole suunnitellut itselleni kuviollisia legginsejä, mutta ilmeisesti tähänkin on toiminut se, että tarpeeksi monta kertaa näkee ihmisten ilmoilla ja lehtien sivuilla kuviollisia housuja. Nyt myös Poikasella on sellaiset, vaikka tähän asti olen pitäytynyt ompelemaan kuviollisista kankaista vain yläosia ja alaosat yksivärisistä.

Housujen taso-ompeleet vyötärö- ja lahkeensuuresoreissa näkyy jollain tavalla, mutta vetoketjupaitaa ommellessa en vielä muistanut, että velouria on turha kaksoistikata, koskei ompeleet näy karvojen alta mihinkään.

Vetoketjupaita koko 110 cm, housut koko 110 cm.