lepakkomiespuku

Poikaselle tuli kutsu kaverinsa halloween-aiheisiin naamiaissynttäreille. Parin päivän pähkäilyn jälkeen Poikanen toivoi, että voisi pukeutua lepakkomiehen asuun.

Poikanen piirsi mallikuvan, jossa korostettiin sitä, että siivet pysyvät ylhäällä ja että naamarissa pitää olla isot valkoiset torahampaat.

Siivet eivät vastanneet ihan Poikasen mielikuvaa, mutta puvun materiaalista oli innoissaan (tuntui ihan lepakon nahalta). 

Naamari ommeltu pukuun hupuksi, joka on mahdollista riisua.

Puku koossa 134 cm.

tyttöjen villasukkia

Ennen isompia neuleprojekteja itselle villasukat

Ja toiset

Näihin käytetty jämälankoja räsymattoidealla. Melko värikkäät tuli, mutta lankalaatikoista on tylsät värit mystisesti hävinneet. Kummassakin koko 36/37.

Kirpulle vielä yhdet vaaleanpunaiset sukat täksi talveksi. Neulekuviota oli yllättävän hankala kuvata. Näissä koko taitaa olla 20. 

kalsaripuku

Poikanen halusi jo viime talvena aloittaa jääkiekkoharrastuksen. Tänä vuonna Mies kävi Poikasen kanssa ostoksilla ja jääkiekkovarusteiden alle tarvittiin kerrastoa.

Pyjamapuku koossa 128/134 cm

Ja vielä parit kalsarit samaa kokoa. 

heinämekko

Tämän kankaan olen tainnut ostaa parisen vuotta sitten. Ostohetkestä lähtien tiesin, että tästä tulee minulle mekko.

Mahdottoman hankala kuvata, eikä kuvissa kankaan kuvio lainkaan näy. Bonuksena kuvausassistentti, jonka näkemys vaatteen asettelusta tai siitä mitä kuvassa pitäisi olla oheisrekvisiittana poikkeaa huomattavasti omastani. 

Ompelujumin ja sopivanväristen saumurilankojen puuttumisen takia kasaanompelun ja kankaan leikkuun välillä on runsaasti aikaa. Jopa niin paljon, etten muista millainen kädenteiden ja pääntien huolittelun pitäisi olla ja oliko alkuperäisessä helmassa kuminauha kiristys.

Koko on 36 tai 38. Vartalon leveydestä epäilen, että olisi 38, mutta hihat ovat taas todella kapeat.

palapelivaatteet jatkuu

Kirppu on vielä sopivassa koossa siihen, että pienistäkin tilkuista saa kokonaisen vaatteen askarreltua.

Halusin paidan helmaan hamemaisuutta ja tykästyin kyllä tuohon kaitalefrillahelmaan. Jatkossa alakerrosta täytynee hieman pidentää, mutta näitä tehtailen kyllä lisää. Paidan kaava vaatinee vielä lisää muokkausta, sillä pari kertaa olen sen Kirpulle pukenut, mutta hetken päästä alkaa kiskoa hihoja ja parkua kunnes vaatteen riisuu päältä. 

Kaveriksi legginsit ihan yksivärisenä. Henkilökohtaisesti en käytä vaaleanpunaista enkä kuviollisia housuja. Vaikka pinkki erisävyinä onkin valloittanut Kirpun vaatekaapin, jopa siinä määrin, että joko muutaman vuoden päästä ei suostu muuta pukemaan tai loppuelämänsä aikana ei tahdo mitään vaaleanpunaista, en vielä osaa lapsille pukea kuviollisia housuja ellei ne sitten ole pyjamahousut.

Söpöilysetti koossa 80 cm.

pienten tyttöjen vaateompeluja

Kirpun villahaalarin vetoketjuompelu katkaisi ompelujumin ja istuin koneiden vieressä todeten, että lauantaiaamupäivään, jossa piti ehtiä ennen Kirpun kummitädin kyläilyä siivota, leipoa, käydä kaupassa ja käyttää Poikanen jääkiekkoharkoissa, piti vielä mahduttaa käynti ompelutarvikekaupassa.

Alunperin tähän keinu-kankaaseen en ihastunut ja siitä valmistuikin laukku. Jotenkin kuosi kuitenkin viehätti ja päätin kokeilla, miltä se näyttäisi Kirpun kokoisena vaatteena. Toppi on koossa 80 cm, pääntietä reilusti pienennettynä. 

Siskoni kauhuksi jälleen palapelipaitoja tilkuista, joista kokonaiseen paitaan ei riittänyt. Takakappale on samaa oranssia kuin toinen hiha. Mielestäni tästä tuli toimiva yhdistelmä. Koko 80 cm.

villahaalari ja muuta tyttöjen väristä

Tämän syksyn ikuisuustyö: Kirpun villapuku on valmis!

Villapuku koon 86/92 cm ohjeella muokaten ja neuloen alhaalta ylös, joten sovitettu käyttäjälleen työn edetessä. Vetoketjun ompelin lopulta väkisin, eikä se kauniisti asettunut. Poikasen taaperoajoilta opin, ettei villapuku, jossa on nappikiinnitys ole kätevä. Se, millaisia taisteluja käytiin sovituksessa viittaa siihen, ettei tämä ehkä ole Kirpun suosikkiasu. 

Miehustaan neuloin koristeeksi sydämiä, jotka eivät tosin erotu pohjaväristä.

Välityönä neuloin Kirpulle vanttuut, sillä sopivaa kokoa löytyi vain vauvamallisia, joissa ei ollut peukaloa. Kirppu piti niitä rattaissa istuessaan, mutta leikkipuistossa ne riisuttiin heti. 

Villahaalarin valmistuttua, päätin, etten hetkeen tee mitään isoa ja Kirpun asusteet on pieniä ja nopeita: lisäksi vielä toiset vanttuut ja sukat.