vaippahärpäkkeitä

Pari sisätäyttövaippaa yövaipoiksi, yhdenkoon taskuvaippa päivävaipaksi. Lisäksi jämäpaloista pikkupul-pussukoita, joissa yhden päivävaipan saa näppärästi kuljetettua kotiin ilman, että kaikki muut hoitolaukun tarpeet kostuvat.

Vaippatilanne näyttää siltä, että on pakko hyvästellä jokunen, jos mielin vielä ommella lisää, koska vaippoja on jo ihan tarpeeksi.

kalsaripyjama

Onhan Poikanen vielä vähän vauva, mutta ei sitten kuitenkaa... Ainakin yöhaalareista ollaan siirrytty kaksiosaiseen yöpukuun: paita ja housut.

Tästä kalsariversiosta tuli jotenki hirveen söpö. Tunnustan, että kalsareita näperrellessä tuli oikeesti semmonen olo, että on kiva ku on poika, kun ei tytölle tämmösiä "saa" tehdä.

Jottei kukaan nyt ymmärrä väärin niin sukupuolella ei niinkään ole väliä, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tytöille tehdää / voi itse tehdä paljon söpömpiä vaatteita kuin pikkupojille.

1 v lahjaksi

Nämä housut matkaavat 1-vuotislahjaksi kaverini tyttärelle Savoon:


Omia ompeluksia varten tilasin "pikkuotus" -merkkejä, joilla saan mielestäni kivasti viimeisteltyä omat tekeleeni.

plääh

Tämän setin suunnittelin jo kesällä, että on sitte loppukesästä kiva ulkoiluasu, kun on viileämpää. Nyt on jo syksy ja vihdoin sain valmiiksi. Housuissa sivussa keltaista, takissa keltainen vuori ja takin huppu ja masukappaleen traktoritrikoosta myssy.

Tosin pari kuukautta sitten olivat jo melkein valmiit, kun olin valinnut tuohon takkiin nepparit, jotka ei velouriin ja trikooseen sopinut vaan tulivat heti läpi. Harmitti niin vietävästi. Apinanraivolla korjasin reiät ja askartelin tarrakiinnityksen. Ei noista nytkään voi sanoa, että olisi kivat, mutta valmiit kuitenki.

vaippalandia

tällä hetkellä käytössä olevat päiväkestot:

kaikki yhdenkoon taskuvaippoja nepeillä.

ja sisävaipat yövaippoina (päälle siis pul-kuori, joka ei ole itse tekemäni)

talven varalle

kauluri sekä kolmet villasukat. Uskon, että näillä kolmilla pärjätään (jollei Poikasen jalka sitten kasva niin hurjaa vauhtia, ettei mahdu koko talvea).

joka ilta kun

Lämmitän iltamaidon, kaksi pulloa. Juttelen sille, kun vaihdan yövaipan ja puen yöpuvun. Se meinaa karata sylistä, kun syö tuttipullosta maitoa. Kymmenen minuutin päästä se on syönyt tarpeeksi. Nostan sen sänkyynsä. Se katselee minua pinnojen välistä ja imeskelee tuttia. Makaa ihan rauhassa paikoillaan ja silitän sitä tukasta. Se hymyilee tutin takaa ja kääntyy vatsalleen. Katsoo minua. Uhkaan, että äiti lähtee ja jättää, jos nousee seisomaan. Se nousee istumaan ja kurottautuu sängyn reunoihin, nousee seisomaan. Lähden.

Se alkaa huutamaan ennen kuin olen poissa huoneesta. Annan huutaa. Palaan muutaman minuutin kulutta. Laitan tutin suuhun, pistän sen sänkyynsä makaamaan, pyyhin kyyneleet. Istun sängyn viereen. Se inisee vielä vähän.

Vartin päästä se kääntyy taas mahalleen. Uhkaan jälleen jättäväni. Se nousee seisomaan. Kun nousen seisomaan se alkaa jo huutamaan. Lähden silti. Kun palaan, laitan tutin suuhun, lasken takaisin sänkyyn makaamaan. Se pudottaa tutin pinnojen välistä lattialle. Inisee, kunnes ojennan takaisin. Se pudottaa tutin uudestaa ja inisee, kunnes annan takaisin.

Se katsoo minua, kun kääntyy vatsalleen. Uhkaan jättäväni sen. Nousen jo seisomaan. Se menee itse takaisin makaamaan.

Kolmen vartin päästä se vääntelehtii levottomasti. Silmät meinaa painua väkisin kiinni. Olen varma, että kohta se nukahtaa. Se alkaa kitisemään. Silitän ja annan tutin, jonka se heittää aina pois.

Vajaa tunnin päästä kokeilen sen vaipan: tuntuu lämpimältä ja vähän nihkeeltä. Vaihdan vaipan. Se on hiljaa, syö tuttia. Sitten se alkaa kitisemään. Silitän. Se syö tuttia ja kitisee.

Olen istunut sen sängyn vieressä jo yli tunnin. Tekisi mieli huutaa sille, että sano mikä on: vaihdoin jo vaipan, sait maitoa, pitäisi olla sopivan lämmin: ei vilu eikä kuuma, äiti on vieressä, tutti on suussa. Lopulta lähden.

Se huutaa. Huutaa hätäistä, väsynyttä itkua. Pyydän Miestä, että menee, minä en jaksa. Totean olevani paska äiti, mutta olen jo yli tunnin kökkinyt vieressä, enkä tosiaan tiedä, mikä sillä on.

Mies menee. Ottaa Poikasen syliinsä, kantaa kauan, kunnes Poikanen rauhottuu. Ja nukahtaa. Puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun minä aloitin.