kettuja

Mietin pitkään, minkä väriset resorit tähän kankaaseen yhdistäisin. Netissä klikkailessa olin kuvitellut, että tähän sopisi oranssi. Todellisuudessa ketut olivat sen verran punaoransseja, jotta punainen sopi sittenki paremmin. Jotenkin tykkään lopputuloksesta ja mielestäni tämä käy näin pojallekin. 

Paita koossa 110/116 cm kapeaa mallia.

Loppukankaan hyödynsin kalsareihin, toiseen lahkeeseen ei kangas enää riittänyt. 

Kalsarit koossa 116 cm. 

ruskeaa settiä

Pidimme siskoni kanssa viikonloppuna yksityiset ompelulanit (itse asiassa puolitoista viikkoa sitten). Mukanani oli koneiden lisäksi aivan liikaa tavaraa, mutta seuraavaa kertaa ajatellen on jo jokin realistinen käsitys, että mitä yhdessä päivässä oikeasti saa aikaan.

Tuotosten lisäksi sosiaalisella tuellakin on toki merkityksensä: purkaminen ei tunnu läheskään niin pitkäveteiseltä eikä murusen kanssa säätöjen hakemiseen tunnu kuluvan ihan niin paljoa aikaa kun samalla voi jutella toisen kanssa.

Paita koossa 110/116 cm.

Collegehousut samaa kokoa kuin paita.

Trikoinen hupparipaita, koko edelleen sama, mutta malli kapea.

Velourhousut koko 110/116 cm. Näistä housuista tuli malliltaan ehkä oma suosikkini.

luottoasuste

Syksy-talvi-kevät kauden luottoasuste villasukkien lisäksi on ehdottomasti säärystimet. Hameen tai mekon kanssa puen paksut sukkahousut tai legginsit ja asu tarvitsee ehdottomasti säärystimet. Tähän asti vaatekaapistani on löytynyt kolmet, kaikki kaupan "tekemiä" ja väriltään mustia.

Olisin halunnut vihreä-mustat, mutta ohjeen mukaan langantarve olisi 150 grammaa ja mustaa oli jäljellä noin 60 grammaa ja vihreätä vajaa 40 grammaa. Lisäsin turkoosin kolmanneksi väriksi, yhteensä lankoja ennen työn aloittamista oli 151 grammaa.

Toisen säärystimen valmistuttua totesin, jottei langat ole kovin merkittävästi vähentyneet ja valmis työ painoi 96 grammaa. Se siitä ohjeen mukaisesta langantarpeesta. Nämä on toteutettu perus 2 oikein, 2 nurin -patentilla, mutta innoistuin jo suunnittelemaan erilaisia mallineuleita, kuten palmikoita. Ainakin näiden jälkeen osaan arvioida langanmenekin paremmin.

turkoosia settiä

Saksin kesällä kangasvarastoja valmiiksi, jotta inspiraation iskiessä voisi vain ajella. Ajelua on hivenen rokottanut se tosiasia, että uuden muruseni kanssa joutuu pari tuntia säätämään, jotta saa kelvollista jälkeä aikaiseksi. Koska langanvaihdon jälkeen on tiedossa säätöä, toteutin sarjatuotantona tylsän, mutta saman värisen setin.

T-paita koossa 110/116 cm ja kahdet kalsarit koossa 116 cm. T-paidan takakappale on samaa tähtikangasta kuin vasen hiha. Kalsareihin olen tuhonnut kaikki mahdolliset pienet jämäpalat: pöllökalsareissa takakiila on myös pöllöä, kummatkin lahkeet turkoosit, tähtikalsareissa toinen lahje ja etukiila tähtikangasta, muut kappaleet turkoosia.

Paita koossa 110/116 cm ja kokonaisuudessaan samaa kuviokangasta. Collegehousut koossa 116 cm.

Sen lisäksi että toteutin housut aivan eri materiaalista, mitä mallin mukaan piti, en halunnut tikata yksityiskohtia näkyviksi kontrastivärisellä langalla. Lopputuloksesta en ole aivan varma, olisiko kuitenkin ollut kivampi, jos tikkaukset näkyisi selkeämmin.

syysasusteet

Päähineongelmat alkoivat jälleen. Vielä ei kuitenkaan ole niin kylmä, että kehtaisi talvilakkia päähänsä pukea. Tähän asti olen ollut vahvasti sitä mieltä, ettei lasten trikoopipoja päässäni nähdä. Kohta olen valmis sellainen päässäni menemään leikkipuistoon, sillä jostain syystä päänahkani alkaa kutisemaan, jos puen villapipon.

Ennen trikoopipoja neuloin itselleni neulepannan. Malli oli sopivan monimutkainen, jolloin pannalla olisi vähän näyttävyyttäkin. Ensikokeiluni jälkeen olisin kaivannut enemmän muotoa, jolloin korvat saisi peitettyä helpommin.

kämmekäs, kämmenikkäät

Tai sitten kämmekkäät. Aikani etsin netistä kämmenikkäiden teko-ohjeita ja lopulta selasin neuleohjeita asuste-valikosta, kunnes löysin etsimäni ja opin, miten kämmenikäs oikealla suomen kielellä taipuu.

Leikkipuistossa istuessa ja neuloessa sain idean, että kämmekkäät olisi kätevät: sormet jäisi paljaaksi ja siten pysyisi puikot vielä käsissä, mutta jotain hanskoja kädet jo vähän kaipasi. Kun lankavarastojen inventaarion yhteydessä löysin paljon kerien jämiä, etsin mallin, johon pääsisin jämiä hyödyntämään.

Itse en ole vielä täysin hyväksynyt sitä tosiasiaa, että kesä on ohi. Miehellekin avauduin, että syksyiset aamut tuntuvat joka vuosi yhtä kamalilta; sellaista määrää vaatetta ei osaa pukeakaan, ettei oikeasti palelisi. Nämäkin pääsevät tositoimiin leikkipuistossa vasta keväällä.

Toisaalta syksyiset kylmät aamut herättävät visioimaan mitä kaikkea asustetta sitä oikeastaan tarvitsisi. Näitä tällaisia kämmekkäitä ja pienempiä juttuja neulookin illassa-parissa, mutta entäs se ikuisuuksia haaveilemani neulehuivi? Inventaarion yhteydessä löytyi yhtä sun toista keskeneräistä isompaakin neuletyötä, joista osalle annoin mahdollisuuden ja toisille purkutuomion, jolloin langoista ehkä joskus muokkautuu jotain muuta.

lisää sukkia

Järjestelin lankavarastoni talven sukkavarastoja ajatellen ja totesin niitäki hamstranneeni tarpeeksi. Itse asiassa varastoistani saisi loihdittua Poikaselle vaikka villapuvun tai -paidan, jos vain suunnittelisi raitoja tai muita kuvioita.

Ensihätään neuloin Poikaselle villasukat. Sukista näytti tulevan hillittömän kokoiset, mutta valmiita sukkia sovittaessa totesin, että koko talven mahtuviksi sukiksi olisi syytä tehdä pari kerrosta pidemmät ennen kärkikavennusta.

Näihin valitsin pienimmät lankanyssäkät, joista jäi vielä pienemmät nyssäkät jäljelle. Nämä lienee kokoa 28 tai 30 tai jotain. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan Poikasen jalan koosta. Vaatekoko on mielestäni selvempi ja jollain tavalla lähempänä hyppysiäni vaateompelusten takia. Oman kenkämanian jatkaminen Poikaselle rajoittuu juurikin jalan koon epämääräiseen arpomiseen.