jouluhattu

Poikasen päiväkodissa vietetään huomenna (tai tänään, jos ollaan tarkkoja vuorokaudesta) pikkujoulujuhlaa: lapset voivat viedä joulumusiikkia päiväkotiin, halutessaan pukeutua paremmin ja ottaa pientä naposteltavaa mukaan.

Ehdotin Poikaselle, että haluaisiko hän tonttulakin juhliin ja Poikasella oli kova huoli, että sellainen varmasti tehdään. Eilen illalla ehdotti, että voisin tehdä sen yöllä ja herättää hänet kun lakki olisi valmis. Aamupäivällä päiväkotiin mentäessä varmisti, että ehtisin sen ennen huomista varmasti tekemään.

Illalla töistä tullessani, kaivelin kankaita, sillä muistin, että punaisen resorin lisäksi, kaapista löytyy punaista puuvillakangasta. Kerroin Poikaselle, mitä aion ja hän oli heti vieressä tarkistamassa, että kaapista löytyy punaista kangasta, sillä hatun pitää olla punainen sekä varmistamassa, että osaan leikata hatusta oikean muotoisen (oli jo etsimässä kirjaa, jossa olisi kuva tonttulakista).

Kun kysyin, että pistetäänkö hatun päähän jokin koriste, peläten, että keksii toivoa kelloa, joita meillä varmasti on, muttei ihan tarkkaa käsitystä, että mitä olen ajatellut, kun ne olen johonkin jemmannut. Poikanen vaati päähän valkoisen pallon ja hyväksyi valkoisen karvakankaan pallomateriaaliksi.

Poikanen istui vieressä katsomassa ja kyselemässä kun ompelin hatun ja pallon. Jouluhattu todettiin sopivaksi ja nukkumaan mentiin sen kanssa.

märkiä varpaita

Nykyisessä kodissamme on sikäli haastava tilanne, että kaikissa huoneissa on lattian pintamateriaalina laminaatti, paitsi kosteissa tiloissa, joissa on laattaa. Aikuiset ihmiset osaavat vähän edes kuivata varpaitaan suihkusta tullessaan, mutta Poikanen kirmaa puolimärkänä pesuhuoneesta eteiseen.

Ensihätään ostin muuttolomallani todella ruman pienen maton. Ajaa joten kuten asiansa, mutta vauhdikkaammassa menossa karkaa pesuhuoneen oven edestä seilaamaan jonnekin muualle ja toisaalta rumuudestaan johtuen ei sovi eteiseen.

Ostin pari kuukautta sitten itselleni uuden kylpytakin, kun Mies oli jokusen kerran kommentoinut itse froteesta kasaamaani kyhäelmää erittäin epäseksikkääksi. Ei tosin uusin kaupasta ostettu versio kovin paljon kehuja saanut sekään. Itse tosin arvostan kylpytakissa eniten sitä, että se on lämmin ja iso.

Mitä tapahtuu, kun saan saumurin huollosta kotiin ja laatikossa on valmiiksi leikattuja kankaita, joita voisi vain hurautella menemään kun vaihtaisi sopivan väriset langat? No, leikkaan tietenkin siitä vanhasta kylpytakista maton, johon voi sitten kuivatella jalkapohjia ennen kuin astuu eteiseen.

Piirsin ensin Poikasen jalkapohjan ääriviivat sanomalehdelle ja suurensin vapaalla kädellä koko sivun kokoiseksi. Muut varpaat olisi pitänyt leikata selvästi syvemmillä väleillä, jotta lopputuloksesta varpaat erottuisivat selvemmin. Kaava on edelleen säilössä, joten kun seuraavaksi eteen sattuu sopivan väristä tuhottavaa, voinen kokeilla miltä lopputulos sitten näyttää.

Sunnuntai-iltana kun inspiraatio iski, löytyi varastoista vinokanttinauhaa valkoista, mustaa ja tumman vihreää. Kahta ensiksi mainittua väriä oli muutamia kymmeniä senttejä, tumman vihreää olisi löytänyt tarpeeksi. Itsekin yllättyin kun pengoin laatikoita ja löysin täsmälleen sopivan väristä harmaata puuvillakangasta. Ennen en ole itse leikannut ja tehnyt vinokanttinauhaa, mutta kaikki ennakkokäsitykset homman hankaluudesta karisivat: leikkuuvaiheessa piti tarkkaan mitata ja käytinkin paljon nuppineuloja, jotta kangas tuli tosiaan leikattua täysvinoon. Leikkasin kaitaleen 4 cm levyisenä ja silitin ensin puoliksi ja taitoin puolikkaat ensimmäisen silityksen juovaan. Ompeluvaiheessa nauha vaikutti aivan samalta kuin kaupasta ostettu ja lopputulos on siisti.

Matossa on kaksi kerrosta froteeta ja reunat on kantattu puuvillanauhalla. Päässä on ripustuslenkki, että märkänä voi laittaa pyyheiden viereen kuivumaan. Tämä väri ainakin käy pesuhuoneen väreihin, Vaikka sovittelin kaavaa vanhalle kylpytakille miten, ei siitä riittänyt ainesta kuin tähän yhteen mattoon.

juhlan paikka

Isäinpäiväksi ompelemani kokopuku lopulta ompelukoneella, sai minut luovuttamaan uuden murusen osalta ja kiikutin sen heti seuraavana arkipäivänä huoltoliikkeeseen. Siellä luvattiin, että viikosta kahteen menee aikaa ja varauduinkin kahden viikon odotusaikaan, sillä mielestäni mitään järkevää "helppoa" vikaa koneessa ei ollut.

Luonnollisesti lankojen tuhoaminen neulomalla ei innostanut yhtään vaan mieleni olisi tehnyt ommella. Vähän piirtelin kaavoja ja leikkelin kankaita valmiiksi. (Ja revin vanhat tapetit eteisen seinistä).

Huoltoliikkeen setä soitteli jo reilu puolentoista viikon päästä ja sain korjatun koneen kaverina kasan tilkkuja. Vielä en ole tosin kokeillut, että miten kone pelittää, sillä nyt sitten langat polttelee käsissä ja neulomiseen löytyy inspiraatiota ja ideoita.

Juhlan kunniaksi suklaakakku: sisällä tavallinen mutakakku, joka jääkaapissa jähmettymisen jälkeen on päällystetty kerroksella vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja vadelmilla. Nam.

vaativan äidin talvihattu

Etsiskelin talvikelpoista päähinettä Poikaselle. Viime talvelta oleva karvalakki on vielä ihan sopivan kokoinen, mutta näin syksyn plussakeleille turhan lämmin.

Vaatimuksena päähineelle oli kolme: sopivan värinen talvihaalariin (alaosa virheä ja yläosa musta, jossa valkoisia tähtiä) sekä toppapukuun (housut tumman harmaat, takki turkoosi-vihreä), lämmin eli sellainen joka pysyy korvien päällä vauhdissakin sekä järkevännäköinen. Pettymyksekseni totesin, että vain vauvojen koossa on lakkeja, joissa on kaulan alta naru tai muu kiinnityssysteemi, pojille tarjolla olevat värit ovat makuuni turhan tylsiä eikä ollenkaan sellaisia, jotka sopivat haalariin ja pukuun (jollei valitse mustaa). Ja jos lämpimyysvaatimus täytetään niin ulkonäössä menetetään kaikki.

Onneksi löysin kaavan lakkiin, jollaista olin etsimässä: läpät korvilla, takaa tarpeeksi pitkä, jotta peittää pään niskaan asti ja järkevän näköinen.

Kaapista löytyi kirkaan vihreää fleeceä ja aloitinkin tuulenpitävän kankaan metsästyksen. Luonnollisesti en löytänyt päällikankaaksi sen väristä ja laatuista kangasta kuin halusin, joten päädyin ostamaan erillista tuulenpitävää vuorikangasta, jonka sitten ompelin hatun väliin. Kaapista löytyvä turkoosi college oli väriltään sopivaa, vaikka ehkä hivenen omituinen valinta ulkohatun materiaaliksi.

Lakki koossa 52 cm. Viime neuvolakäynnissä Poikasen päänympärykseksi mitattiin 50,5 cm. Kaavassa pienin koko oli 52 cm enkä jaksanut alkaa pienentämään. Vähän ehkä reilun kokoinen, muttei ollenkaan liian iso.

isäinpäivälahjuksia

Syksyllä sain ajatuksen, että tekisin Miehelle isäinpäivälahjaksi kokopotkupuvun. Mies oli jossain kohtaan heittänyt kommentin, että sellainen olisi kiva kotivaate.

Ennen isäinpäivää Mies kyseli, että koska kyseisen asun saisi ja tunnustin, että olin harkinnut lahjoa häntä isäinpäivänä kyseisellä vaatteella.

Tein kesällä miehelle shortsit ja niiden kaavalla piirtelin lisää kaavoja, Miestä en päässyt tällä kertaa mittailemaan, joten luotin siihen, että Mies on kokonaan kokoa M. Piirtelin M-koossa hupparin kaavat ja tarkistusmittailin Miehen collegetakista ja collegehousuista hian ja lahkeen pituuksia. Lätkäisin kaavat kankaalle ja arvioin, että paljonko pitäisi selän pituus olla. Tässä kohtaa arvio meni hiukan pieleen, sillä alaosasta tuli ehkä turhankin haaremimallinen.

Minulla oli kaapissa ruskeata collegekangasta, jonka totesin perjantai-iltapäivänä ihan liian pieneksi määräksi. Sitten kangaskauppaan, josta löysin löytökorista kivan harmaaruskehtavan pehmeän collegen. Ongelmaksi luonnollisesti muodostui, ettei kyseisen sävystä resoria löytynyt.

Vetoketjun valitsin harmaaksi, näin jälkikäteen kun ompelin tikkauksetkin harmaaksi, olisi resoritkin voineet olla harmaat. Sopivan värisen resorin puutteessa ompelin hian ja lahkeen suihin kuminauhat.

Liian monesti ompelen lahjoja viimetipassa ja tämänkin ompelun aloitin eilen illalla Poikasen mentyä nukkumaan. Vaihdoin harmaat langat uuteen muruseen ja koeajoin muutaman kerran: ei kunnollista tikkiä eikä mitään näkyvää tai selvää vikaa, edellisviikolla hain taas uusia neulojakin. Luovutin heti kättelyssä ja ompelin tämän sitten mussukalla; huolittelevalla jousto-ompeleella ja kaksoisneulalla. Loppuviimeksi ihan järkevää, että luovutin taistelun murusen kanssa, sillä silittelin vaatetta puoli neljältä aamulla.

Mutta valmista tuli. Mies tuntui tykkäävän lopputuloksesta.

Ja murusen kanssa menen alkuviikosta poikkeemaan ompelukonehuoltoliikkeessä ihmettelemässä, että mikä on vikana, kun yhteystyömme ei oikeastaa suju.

isälle ja tuffalle

Tänä vuonna keksin isälle lahjan isänpäiväksi sen verran ajoissa, että ehdin jopa toteuttaa sen itse. Aluksi tarkoitus oli käyttää lankavarastojani, mutta lopulta päädyin ostamaan ohutta alpakkavillalankaa, joka mielestäni sopii kauluriin paremmin tehden siitä ohuen ja lämpimän.

Poikasen kanssa askartelimme kortin. Jostain syystä viime joulun aikaisista korttiaskarteluista tonttujen partoihin käytetty pumpuli viehättää Poikasta. Tälläkin kertaa Poikanen muisti heti askartelua ehdotettuani, että hän haluaa partaa liimata.

Poikanen leikkasi valitsemastaa tähtipaperista palan, liimasi sen valitsemalleen korttipohjalle, leikkasi siihen viiltoja ja liimasi partaa ja silmiä ja vähän kultaista tarranauhaa. Siinä vaiheessa kun tähtipaperipalassa oli pumpulia ja silmä, näytti otus vielä ihan kalalta, mutta viiden silmän kanssa se ei enää ole niin kalamainen. Joku otus kuitenki.

Nämä lähtee postissa vajaa parinsadan kilometrin päähän, sillä vietämme isäinpäivän kotosalla.

ruttusäärystimet

Musta-vihreät säärystimet jäivät kummittelemaan mieleen ja ensikokeilun jälkeen osasin arvioida langan menekin paremmin. Halusin varsista ruttuiset säärystimet ja muokkasin ruttuvartisten sukkien mallia omaan tarpeeseen.

Näihin säärystimiin en neulonut kantapäälle koloa, sillä edellisten käytössä olen todennut, ettei ne niin kovin kätevät ole. Tai sitte kolo tai oma kantapääni on väärän mallinen.