kesävaatelanit

Lähdin viikonlopuksi siskoni luo koneiden ja ompelutarvikekassien kanssa. Hämmentävän paljon sitä tavaraa "tarvitsi" mukaan siihen verrattuna, mitä oikeasti käytti. Nämä oli toiset ompelulanimme, joten ehkä sitten kolmas kerta toden sanoo.

Lauantaiaamuna leikkelin shortsit jämäkangaspaloista, jotka oli jäänyt hameestani yli. Näitä sitten ompelin ja tikkasin kuutisen tuntia, mutta tuli kyllä kivat kesähienostelushortsit. Jalkapallonapitkin löysin omista jemmoista, en edes muista, mitä tarkoitusta varten ne olin alunperin ostanut. Epäilen, että johonkin paitaan tai takkiin, koska niitä oli viisi.

Aluspaita tai kesäpaita kalakankaasta.

Kalakangas taipui myös bokserikalsareiksi. Näiden lisäksi ompelin velourtakin, jonka vetoketjua tarvitsee vielä korjailla, joten kuvailen sen sitten korjauksen jälkeen.

Kaikki kesäsetin vaatteet koossa 116 cm.

vaatekaapin kätköjä

Kevätaurinko lämmittää jo sen verran, että tekisi mieli siivota kaikki varastot ja komerot. Varastojen tavaramäärä ahdistaa. Ensisijaisesti tavaroissa ahdistanee se, että ne käyvät päälle, varsinkin makuuhuoneessa, joka on tällä hetkellä ainoa huone, joka vielä odottaa lopullista järjestystä.

Miehellekin olen jo myynyt ajatusta, että tyhjennämme koko makuuhuoneen, toimitamme vanhan sängyn kaatopaikalle ja tuomme uuden tilalle vasta kun huone on tapetoitu. Voimmehan nukkua viikon vaikka olohuoneen vuodesohvalla.

Olin suunnitellut siivota talvikengät ja varusteet kaappiin ja ottaa keväisempiä esiin, mutta viikonlopun ja alkuviikon räntä- ja lumisateet muuttivat suunnitelman. Sen verran kuitenkin viikonloppuna tyydytin siivoushimoani, että järjestelin vaatehuoneen ja mittailin jälleen sitä sillä silmällä, että saisin sinne sovitettua oman ompelupisteen.

Vaatekaappinikin järjestelin ja pistin sivuun kassillisen vaatteita, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Enemmänkin olisi ehkä ollut syytä poistaa tavaraa, mutten vielä malttanut. Jäin kyllä pohtimaan, että tarvitseeko ihminen, joka pääasiassa nukkuu alasti, kahdeksan erilaista pyjamasettiä.

Pyjamia tuntuu oudolta laittaa kiertoon, ne kun tavallaan ovat kuin alusvaatteita. Jälleen mietin, että pitäisikö 33-vuotiaan luopua minihameista, mutta lähes kaikki niistä on viikottaisessa käytössä. Siivouksessa löysin myös laatikollisen urheiluvaatteita. Niistä puolet oli sellaisia, jotka olen ostanut juuri ennen raskautumista, joten niitä ei ole juurikaan käytetty.

Oma urheiluharrastukseni on typistynyt minimiin, lähes pelkkään hyötyliikuntaan. Joskus kävin kolme tai neljä kertaa viikossa kuntosalilla ja Miehen aloitettua kuntosaliharrastuksensa, olen pitkään haaveillut, että onnistuisin sovittamaan vuorotyöarkeemme omankin kuntosaliharrastuksen.

Vuorotyöllä (joka siis Miehen esimerkin mukaan on tekosyy) olen selittänyt sen, ettei minulla ole mahdollisuutta liikuntaharrastukseen. Lisäksi olen pohtinut, että pitäisi ommella joku kiva jumppasetti, mutta todellisuudessa kivat jumppavaatteet lymysivät omassa vaatekaapissani. Vielä kun löytäisi jostain lymyävän motivaation ja ihan oikeasti vetäisen ne jumppavaatteet päälle.

yksinäiset kalsarit

Kun kerran olin vaihtanut saumuriin oranssit langat, leikkelin vielä oransseista tilkuista yhdet kalsarit. En ole tähän mennessä oranssista erityisemmin välittänyt, mutta jostain näitä paloja on kangaskaappiini ilmestynyt. Tosin autoilusetissä näkynyt oranssivelour oli ensimmäinen oranssipohjainen kangas, mihin törmäsin netissä ja tiesin, että tätä oli saatava. 

Kalsarit koossa 116 cm. 

autoilusetti

Uskaltauduin saumuroimaan murusella velouriakin, kun on viimeisen huollon jälkeen pelannut moitteettomasti lankojen ja ompeleiden vaihtamisesta huolimatta. Tähän mennessä velour on ollut se viimeinen ompelumateriaali, jolla olen onnistunut saamaan koneen siihen kuntoon, että olen joutunut kiikuttamaan ammattilaisen luokse, kun omin konstein en ole enää saanut tekemään mitää nättiä.

Näitä vinoilla vetoketjuilla olevia paitoja olen jokusen vuoden katsellut enkä ole tykännyt. Ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa saman idean näkeminen kaavalehdissä sai pääni kääntymään. Olisi ollut kivemman näköinen, jos etukappaleen kuviot olisi kohdistanut vetoketjuhalkion kohdalta paremmin, mutta koska halusin askarrella kankaasta myös housut, piti tinkiä visuaalisesta seikasta, jotta sain kikkailtua kaikki palat jäljellä olevasta palasta. Jostain syystä kuvassa näyttää vetoketjun kohdistus olevan sinnepäin, mutta todellisuudessa onnistuin kohdistuksessa parin purkauskerran jälkeen millilleen.

Tähän asti olen pitänyt kuviollisia housuja kalsareina. Ainakaan vielä en ole suunnitellut itselleni kuviollisia legginsejä, mutta ilmeisesti tähänkin on toiminut se, että tarpeeksi monta kertaa näkee ihmisten ilmoilla ja lehtien sivuilla kuviollisia housuja. Nyt myös Poikasella on sellaiset, vaikka tähän asti olen pitäytynyt ompelemaan kuviollisista kankaista vain yläosia ja alaosat yksivärisistä.

Housujen taso-ompeleet vyötärö- ja lahkeensuuresoreissa näkyy jollain tavalla, mutta vetoketjupaitaa ommellessa en vielä muistanut, että velouria on turha kaksoistikata, koskei ompeleet näy karvojen alta mihinkään.

Vetoketjupaita koko 110 cm, housut koko 110 cm.

ilo irti

Viime vuonna Poikasen päiväkoti oli koulujen hiihtolomaviikon suljettu. Poikasen päiväkoti oli muutenkin vaihtunut muutama kuukausi aiemmin ja se, kuinka voimakkaasti Poikanen muutokseen suhtautui yllätti ainakin minut. Emme halunneet viedä Poikasta viikoksi taas uuteen päiväkotiin, joten Poikanen vietti talvilomaa mummun kanssa. Tänä vuonna äitini ilmeisesti odotti, että sama toistuisi, mutta jostain syystä päiväkoti ei ollutkaan hiihtolomaviikolla kiinni.

Äitini kuitenkin halusi Poikasen talvilomalle ja päätimme sitten, että viemme hänet mummulaan viikonloppuna ja haemme tulevana keskiviikkona. Otin ilon irti eilen ja levitin keittiön pöydälle murusen ja mussukan ja nuppineuloja ja kankaita. Olimme juuri syöneet Miehen kanssa lämpimän aterian, joten kenenkään ei tarvitsisi alkaa kokkailla koko iltana saatikka päästä ruokailemaan. Mies vähän nurisi, kun ei mahtunut syömään iltavälipalalihapiirakkaansa keittiöön jääkiekkopelin erätauolla.

Tuloksena t-paita, jossa kerrankin onnistuin näpertämään hihojen ja pääntien huolittelut kaitaleella. Pääntiestä tuli ehkä turhan avara, mutta ompeluvaiheessa vaikutti, ettei kolminkerroin taitettu resori jousta ihan samalla tavalla kuin kaksinkertainen, millä tavalla tähän asti olen huolittelusta saanut siistin.

Ja pitkät kalsarit. Tällä hetkellä Poikasen kaapissa on parit kaupan pitkät kalsarit. Hyvin vähälle käytölle jääneet, mutta silti liian pienet.

T-paita koossa 110 cm, helmapituutta lisätty. Kalsarihousut koossa 116 cm.

paitapaloista ja prinsessapaita

Kutsu kävi 6-vuotissynttäreille. Alkuviikosta järjestelin kangasvarastojani ja jälleen kerran ihmettelin, että niitä on tosiaan kertynyt melkoinen määrä: kankaita järjestellessä "löytää" kankaita, joita ei edes muista ostaneensa.

Synttärisankarille olen joitain hameita ommellut, joten halusin tällä kertaa ommella jotain muuta. Tykkäsin aiemmin tekemästä prinsessapaidasta, joten yksi sellainen tällä kertaa koossa 122 cm, jota on kavennettu.

Koskei minulla ollut vertailukohtaa pitkälle ja hoikalle, en arvannut ommellu näidenkin kaveriksi legginsejä. Idea paloista ommellusta paidasta tuntui kovin houkuttelevalta.

Violettiraidan kaveriksi valitsin ruskean, josko se olisi prinsessaväri, mustaakin velouria kaapista olisi löytynyt, mutta se ei liene oikea prinsessaväri.

Ja palapaita takaa. En tiedä, miksi näistä palapaidoista tykkään, jokusia suunnitellut Poikasellekin, mutta ne on ainakin vielä jäänyt tekemättä. Tämän tein koossa 128 cm ajatuksella, että voi pitää jonkun toisen paidan päällä. (Nyt on ainakin yksi kaavakin piirretty niin ehkä kynnys toteuttaa tällainen poikaväreissä laskee).

Setissä siis kaksi yläosaa: trikoopaita kokoa 122 cm, jota kavennettu, velourpaita kokoa 128 cm. mutta tässä taas helmaa pidennetty.

taskupaita ja ei-niin-onnistuneet kalsarit

Kaappien kätköistä löytyvien kankaiden tuhoaminen jatkuu. Poikasen vaatekaappi pyytää housuja, mutta jälleen kerran syntyi paita. Edessä olevat taskut houkutteli kokeilemaan tätä mallia ja toimii näemmä ihan hyvin trikoopaidassa. Tosin etu- ja takakappaleiden sukellusvene-trikoo on paksuhkoa.

Pääsen pian kokonaan eroon taskukammosta. Vaikka taskujen askartelussa hirvittikin leikellä viilto keskelle paitaa, niin paita onnistui tosi hyvin. Loppusilityksessä sukellusvene-trikoo vähän venui, pelkäänpä että pesujen myötä tämä paita saa lisää ylimääräistä leveyttä.

Jämäpalojen hyötykäyttö kalsareihin, joista ei tullut omaan silmään ihan niin mieleisest. Lisäksi tupeloin vyötäröä ommellessa ja huomasin virheeni vasta päällitikkauksia päätellessä enkä laiskuuttani jaksanut alkaa enää purkamaan. Toisaalta Poikasen edellinen kalsarikerta alkaa käymään auttamattomasti pieneksi, joten josko nämä sitten uudessa koossa näyttelisi varahousuroolia. Ainakin muutaman viikon ajan meillä on Poikasella mennyt ulkoilujen jälkeen housut vaihtoon kalsareita myöten kurahousuista huolimatta.

Paita koossa 116 cm, kalsarit koossa 116 cm.