toisenlainen vauva-arki

Kuusi vuotta sitten Poikasen ollessa vauva, hoidin häntä kotona lähes puolitoista vuotta. Töihin paluussa oli omat haasteensa; Miehellä vuorotyö, minulla vuorotyö, minun työmatkani yhteensuuntaan 120 kilometriä. Oikeastaan kotona olooni liittyi myös ahdistavia elementtejä; sosiaalinen elämäni muodostui lähes pelkästään muiden samanikäisten äiteihin, Miehen työaikojen takia olin päävastuussa Poikasesta sekä päivin että öin (Miehellä pitkät työpäivät, jotka sijoittuivat käytännössä yöaikaan).

Kun viime syksynä tein raskaustestin, ilon lisäksi minua pelotti: miten ihmessä jaksaisin taas, mutta tällä kertaa pitäisi löytää uusi sosiaalinen elämä Poikasen kanssa. Tältä asuinpaikkakunnalta kun en valmiiksi tuntenut ketään, jonka kanssa sopia päivisin vauvatreffejä.

Onneksi vanhempainraha ja siten kotiin vauvan kanssa jääminen ei ole tarkoitettu vain äidille. Onneksi Mies innostui siitä, että voisi jäädä pois töistä reiluksi puoleksi vuodeksi. Onneksi olen tajunnut, että vanhempainrahakauden jälkeen on monia erilaisia tapoja järjestää asiat siten, ettei Kirpunkaan tarvitse aloittaa päivähoitouraansa ennen kuin olisi sen puolitoista vuotta.

Palasin siis viralliseti töihin syyskuun alussa, kun Kirppu oli kolme ja puoli kuukautta vanha. En kokenut syyllisyyttä, että olisin hylännyt lapseni. Pidin asiaa jopa ihan luonnollisena. Palaute on ollut pääosin positiivista; toki lähimmit ihmiset, jotka voivat ja toisaalta myös saavatkin kysyä intiimejä kysymyksiä, ovat vaatineet rehellisiä perusteluita, että miksi. Monet kehuvat, että onpa hienoa, mutta toteavat heti perään, että omassa elämäntilanteessa eivät vastaavaan järjestelyyn rupeaisi. Eräs töissä epäili jo kesän alussa, kun pois jäädessäni toivottelin, että palaan syksyllä, etten malta jättää vauvaa kotiin ja tulla töihin. Ensimmäisellä työviikolla sama ihminen tokaisi, että kaippa viikon jälkeen totean, ettei ole kivaa ja jään mielummin kotiin. Olisi tehnyt mieli todeta, että tiedän kyllä mitä kivaa kotona on.

Tunnustan, että rehellisesti olen helpottunut, kun pääsen pois kotoa työpäiväksi. Nyt teen töitä oikeasti päiväsaikaan, joten olen kuitenkin yöt kotona. Nyt en stressaa siitä, että Poikasella pitää olla kehittävää tekemistä neljän tunnin eskarin lisäksi, mutta itse olen kykenemätön sitä hänelle tarjoamaan, kun olen kiinni Kirpussa ja Mies on töissä tai harrastamassa. Kun palaan kotiin työpäivän jälkeen olen valmis ja hassua kyllä jaksan paremmin vauva-arkea kuin että olisin täysipäiväisesti kotona.

Ehkä töiden takia tulee paremmin organisoitua ja käytettyä se aika, minkä kotona ehdin arkena viettämään valveilla. Kesällä vietin lähes puolet vuorokaudesta ihmistuttina ja toisaalta huomasin, etten osaa vauvan valveilla ollessa tehdä muuta kuin vahtia vieressä. Nyt osaan tehdä kotitöitä tai ommella tai lukea, vaikka Kirppu olisi hereillä. Oikeastaan osaan olla rennompi äiti. Tällä kertaa en joudu siihen samaan kehään, mitä Poikasen vauva-aikana: odotan omaa aikaa, jolloin vauva nukkuu.

Valmistauduin siihen, että työpäivien lisäksi pyykkään, ylläpitosiivoan arkena ja teen kunnon siivouksia viikonloppuna. Että Mies tuskin pystyy muuhun kuin hoitamaan Poikasen eskariin ja eskarista kotiin vauvanhoidon lisäksi. En ottanut huomioon sitä, että tokihan Kirppu kasvaa ja kehittyy koko ajan. Yllättävintä näissä ensimmäisissä viikoissa on se, että Mies on oikeasti siivonnut täällä. Häntä on alkanut häiritsemään epämääräiset kasat, joita pöytätasoille kertyy. Ehdin oikeasti tekemään muutakin peruskotitöiden ja lastenhoidon lisäksi illan aikana. Kirppu on oppinut nukkumaan vaunuissa tai oikeammin siihen, mitä äitini kesällä tylysti totesi, kun purin ahdistustani ihmistutiksi muuttumisesta; "vauva vaa vaunuihin ja tutti suuhun".

Tämä on ainakin minulle paras ratkaisu. Hienoa, että meillä on myös mahdollisuus kokeilla näin. Uskon olevani parempi äiti tällä järjestelyllä. Ainakin jaksan ja tiedän jaksavani vauva-arkea.

lisää uusia housuja

Housu kerrallaan lisääntyy Poikasen sopivan kokoiset housut.

Housujen ruskea college paksua collegea, jossa nurjapuoli pehmeän karvainen. Sivuraidat beigeä ohuempaa collegea ja taskupussit autotrikoota.

Lopuista autotrikoosta leikkelin vielä yhdet kalsarit, tosin toiseen lahkeeseen ei kangas enää riittänyt.

Sekä housut että kalsarit koossa 122 cm.

uudet pöksyt

Jotain mystistä on tapahtunut Poikasen housuille kesän aikana.

Yksi ensiapu 122 cm collegepökät. Hämmästelin Miehellekin puolivalmiita housuja ennen vyötärön kääntämistä, että onko oikeesti meidän Poikanen näin iso.

Kyllä se on. Nämä on oikeen sopivat.

autokalsarit ja -paita

Poikanen tykkäsi synttärilahjaksi ompelemasta paidasta ja tahtoi samasta kankaasta kalsarit.

Kalsarit koossa 122 cm.

Varmistin ennen leikkuuta, että pelkät kalsaritko vain, johon Poikanen vastasi, että myös paita.

Paita koossa 122 cm, hiukan kavennettuna.

kesäprojekti: verkkaripuku

Poikasen aloitettua keväällä jalkapalloharkoissa, totesin, että hänen vaatekaapissaan on verkkaripuvun mentävä kolo. Tämä oli kyllä pitkäaikaisin projekti, sillä leikkasin puvun kesäkuussa, kokosinkin lähes valmiiksi. Heinäkuussa ompelin vetoketjun ja yritin viimeistellä tikkauksia. Jostain syystä en saanut housujen vyötäröä peitetikkikoneella kaksoistikattua. Ratkoin vyötärön tikkauksen ainakin kymmenen kertaa. Tänään lopulta luovutin ja ompelin kaksoistikkauksen ompelukoneella. Kerralla. Ilman ratkomista.

Takki koossa 122 cm

Housut koossa 122 cm.

Alkuperäisessä kaavassa takissa oli huppu, mutta ostamani kangasmäärä ei siihen riittänyt. Kävin toteamassa, ettei kangasta enää ollut myynnissä ja muokkasin takista huputtoman.

6-vuotissynttärilahja

Lisää synttärilahjoja, tällä kertaa saajana siskon poika, joka tiettävästi fanittaa kovasti rekka-autoja ja mönkijöitä ja kaivinkoneita ja traktoreita. Vinkkinä sain, että pojan kaapissa olisi pyjaman mentäviä koloja. Tosin tämä kangas ei taipunut pyjamaksi, mutta oli taas niin saajan näköistä ja ainahan peruspaidalle ja housuille on aina käyttöä.

Housut ohuemmasta collegeneuloksesta ja kokona 122 cm.

Paita myös kokoa 122 cm, mutta jälleen kaventelin hiukan kaavaa, kun tykkäsin, että alkuperäinen oli makuuni turhan leveää mallia.

1-vuotissynttärilahjat

Alkuperäinen idea oli ommella punainen mekko Ässät-logolla. Applikoinnin lopputulos hiukan arvellutti, mutta vielä enemmän arvellutti mekon koko kun napit ja helman päärme oli ompelematta. Asettelin mekon Kirpun viereen ja totesin, että joku juttu on käynyt kun mekko, joka piti olla 86 cm, on sopivan kokoinen 2 kuukauden ikäiselle vauvalle.

Onneksi on omaa käyttöä. Lienee kokona 62/68 cm.

Uusi suunnitelma, jossa mopotrikoosta legginsit ja punainen collegehuppari. Mopotrikoopala oli sen verran omituisen muotoinen, että siitä tulikin paita, koska collegeneuloksesta riitti housuihinkin. 

Paita koossa 86 cm.

Perus housut koossa 92 cm ilman taskuja.

Poikanen oli sitä mieltä, ettei enon tytöllä ole niin pitkiä jalkoja, mitä housujen lahkeet, mutta eiköhän nämä joskus ole sopivat.