Pääsiäisestä Mies palasi töihin ja minä jäin osittaiselle hoitovapaalle. Käytännössä minun on mahdollista rytmittää työvuoroni siten, että ne sopivat Miehen vuorotyöhön, jolloin meistä jompi kumpi on kotona hoitamassa lapsia. Melkein heti arki löi päälle ja koetteli, mitä meistä oikeastaan irtoo.
Maanantaiaamuna vaihdoimme kotona läpsystä. Mies oli ruokkinut ja hoitanut lasten aamutoimet, hän lähti töihin ja minä lähdin viemään Poikasta eskariin Kirppu vaunuissa istuen. Poikanen tahtoi mennä kävelen. Eskari alkoi yhdeksältä, olimme eskarissa viittä yli. Maanantaina eskarilaiset menivät tutustumaan kirjastoon ja edellisellä viikolla olin täyttänyt lomakkeen, että Poikanen saa oman kirjastokortin. Yritin nukkua päiväunia sillä aikaa kun Kirppu nukkui päikkäreitä terassilla vaunuissa. Itkuhälytin rahisi ja rohisi kun Kirppu liikkui unissaan, joten en saanut nukuttua. Hain Poikasen eskarista. Lähes kilometrin matkan hän puhui kirjastoretkestä, kyseli koska mennään kirjastoon, jotta pääsee kokeilemaan korttiaan. Kiukuttelin sääukoille, kun toukokuun puolivälissä ei ole keväästä tietoakaan. Kissan vatsa oli löysällä ja se tahtoi ulos. Päästin, mutta ei se siellä pitkään viihtynyt, kun turkki kastui räntäsateessa. Miehen tullessa töistä kotiin, totesin, että pitää käydä kaupassa, hakea kissanhiekkaa ja apteekista kissalle matokuuri, ja kysyin Poikasta mukaan. Poikanen innostui, että käydään samalla kirjastossa. En olisi millään jaksanut, mutta Mies mutisi, että ihan hyvin voisit. Kotiudumme liki kahdeksaa, Mies oli yrittänyt Kirppua yöunille, mutta ei suostunut rauhottumaan Miehen kanssa.
Tiistaina lähdin lähes kymmenen minuuttia myöhässä töistä. Poikasella oli metsäretkipäivä ja retkelle lähdettäisiin yhdeksältä. Mies oli ruokkinut ja hoitanut lasten aamutoimet ja tehnyt eväät sekä pakannut Poikasen metsäretkirepun. Hän oli ovella odottamassa takki ja kengät päällä, nappasi avaimet ja lähti töihinsä. Minä hoputin Poikasta pukemaan, rupesin etsimään itselleni ulkoilupuvun alle jotain lämmintä välikerrosta. Kun olin pukenut Kirpun ja itsekin ulkovaatteissa, Poikasella oli päällään sisävaatteiden lisäksi vasta villapuku ja ulkohuosut. Hoputin jälleen Poikasta ja lykkäsin vaunut terassille, lukitsin takaoven ja kiersin Kirpun kanssa etuovelta hakemaan vaunut. Kun pääsin takaisin etupihalle, oli Poikanen pukemassa kenkiä. Pyöräilykypärä matkaan, ovet lukkoon ja huikkasin Poikaselle, että lähden Kirpun kanssa edeltä, polkee meidät kiinni. Puolet matkasta kuljin pikakävelyn ja hölkän välimuotoa. Sitten oli pakko jäädä odottelemaan, että Poikanen tulee perästä. Ehdittiin eskariin tasan yhdeksäksi, muut olivat jo pihalla muodostamassa jonoa.
Kotimatkalla alkoi satamaan lunta. Yritin nukkua Kirpun kanssa päiväunia, mutta en ehtinyt saamaan unen päästä kiinni, kun Kirppu jo heräsi, nukkui reilu puolen tunnin päiväunet. Jotta pysyisin edes illan hereillä, aloin välipalan jälkeen järjestellä keittiötä ja pyyhin sieltä pölyt ja lattian. Imuroin tuulikaapin, eteisen ja vähän olohuonetta. Poikanen keräsi Kirpun lelut ja minä siivosin Poikasen lelut ja Poikanen imuroi oman huoneensa. Mies meni töistä suoraan eskarilaisten vanhempainiltaan ja tuli kotiin vasta kahdeksalta. Kirppu nukkui jo ja Mies luki Poikaselle sadun, kun kävin suihkussa. Mies lähti lenkille ja minä menin nukkumaan. Lunta oli satanut niin paljon, että maa oli valkoisen kerroksen peitossa.
Keskiviikkona oli kouluun tutustuminen, mikä alkoi jo puoli yhdeksältä. Mies lähti viemään Poikasta eskariin Kirpun kanssa ja kun tulin töistä, koti oli tyhjä ja hiljainen. Viisi minuuttia. Sitten Mies tuli, vaihtoi nopeasti ulkoilupuvun ja lähti töihin. Minä riisuin Kirpun ulkovaatteista ja suunnittelin jatkavani edellispäivänä aloittamaani siivousta. Leluja oli jo olohuoneen peräseinästä vessan ovelle ja Poikasen huoneen läpi pyykkihuoneeseen mennessä piti varoa, ettei astunut terävien legojen päälle. Hengailin siihen, kun Kirppu meni päiväunille. Olin niin väsynyt, ettei itkuhälyttimen rahinat häirinneet vaan nukuin sohvalla puolitoista tuntia. Kun olimme kotiutuneet eskarista ja syöneet välipalaa, aloin pakata Poikaselle vaatteita. Poikanen lähti loppuviikoksi vanhempieni luokse ja me menisimme sitten viikonloppuna perästä hakemaan. Kun Mies tuli töistä kotiin, lähdin viemään Poikasta huoltoasemalle reilu tunnin ajomatkan päähän. Olimme sopineet, että vanhempani tulevat siihen vastaan. Kävin kotimatkalla kaupassa ja odotin, että kun kotiudun kahdeksan jälkeen, on Kirppu jo yöunilla. Ei ollut. Kello taisi olla yli kymmenen ennen kuin nukahti.
Torstaina töissä käyttämääni tietokoneohjelma piti päivittää. Koska normaalit ihmiset työskentelevät virka-aikana, piti säätää. Sovittiin, että menen bussilla töihin, Mies tuo Kirpun ja vaunut ja Kirpun varusteita minulle ennen omaa töihin menoa ja lähden töistä Kirpun kanssa bussilla kotiin, kun tiedostojen kopionnit on tehty. Arvio oli, että hommaan menisi parisen tuntia aikaa. Suunnittelin, että menen töihin kuudeksi. Matka bussilla töihin kestää tunnin ja bussia pitää vaihtaa kerran. Olin katsonut bussiaikataulun keskiivikkona valmiiksi ja suunnittelin, että 5.10 kun lähden kotoa ehdin hyvin pysäkille. Heräsin 4.15. Olin valmis 4.55, mutta tiskasin Kirpun tuttipullot, koska ulkona oli pakkasta, eikä ohuen kevättakin alle mahdu kovin paksuja vaatekerroksia. Olin pessyt jo talvitakit enkä halunnut värjötellä kymmentä minuuttia pysäkillä.
Lähdin 5.10, olin pysäkilla 5.14. Omituisen rauhallista, yleensä pysäkillä on joku muukin. Monesti olen ensimmäinen, mutta bussin pitäisi kohta tulla eikä ketään muita liiku. Kello 5.19 luovutan, ettei bussi voi olla näin paljon myöhässä ja kaivan puhelimeni. Nettiaikataulun mukaan bussi on mennyt pysäkiltä kello 5.10. Tarkistan asian. Kyllä, seuraava bussi tulee 5.50. Arvon, mitä tehdä; kävelläkö kolmen kilometrin päähän, josta menee useammin busseja kuin oman pysäkin ohi, vai mennäkö kotiin odottelemaan puoleksi tunniksi. Päätän kävellä. Olen töissä puoli tuntia myöhemmin, mitä suunnittelin.
Pääsemme lähtemään töistä Kirpun kanssa puolilta päivin. Lähipysäkiltä bussi menee 12.05. Pikakävelen vaunujen kanssa, jotta ehdin pysäkille ajoissa. Kirppu istuu vaunuissa, vaikka sillä on normaalisti päiväuniaika tuntia aiemmin. Keskustassa vaihdamme bussia ja paketoin Kirpun makuupussiin ja pakotan makuulleen. Kirppu huutaa kahden kadun ylityksen verran. Sitten se nukahtaa.
Perjantaina tulen töistä kotiin ja Mies lähtee töihin. Poikanen ei ole kotona, joten ei tarvitse lähteä eskariin. Keitän kahvia, hengailen ja päätän vaihtaa olohuoneessa järjestystä. Kirpun päiväuniaikaan on puolitoista tuntia aikaa ja hänellä on lounasta jääkaapissa, ei tarvitse kuin mikrossa lämmittää. Keräilen leluja, järjestän tavaroita paikoilleen ja päätän aloitella Kirpun kanssa. Kirpun housut kostuvat kun konttailee märällä lattialla. Kosteisiin housuihin tarttuu pölypallerot, joita ilmaantuu huonekalujen alta niitä siirtäessäni. Sohvan alta tulee esiin ämpärillinen leluja. Miten voi olla niin paljon leluja "hukassa", mutta mitään ei oikeasti ole ollut kadoksissa tai puuttunut.
Meillä on väliovia viisi, joista kahvat on löystyneet kolmesta, sillä Poikanen mielellään roikkuu ovien kahvoissa kun koettaa pitkittää iltahommiin ryhtymistä. Illalla Kirpun kakkapyllyä pesemään ryhtyessä, koetan oikean käden kyynärpäällä saada vessan ovea auki. Lopputuloksena vessan oven kahva irtosi ja putosi vasemman isovarpaan kynnen päälle. Sattui todella paljon ja kun sain Kirpulle puhtaat vaipat, totesin, että kynnen alareunasta vuotaa verta. Laastaria etsiessä totesin, että eihän tässä talossa mitään aikuisten laastareita löydy. Nyt minulla on minionilaastari varpaassa.
Viikonlopuksi pitäisi lähteä parinsadan kilometrin ajelulle tervehtimään suvun äitejä. Mutta tästäki viikosta selvittiin hengissä. Tätä vuotta jäljellä enää 31 viikkoa.
