Pyörähdin Helsingissä Messukeskuksessa ja ihmettelin suomalaisen (?) käsityön hintaa. Ehkä oma taitoni tehdä ja ommella johtaa siihen, etten pidä käsityötaitoa minään tai hinnoittelen oman työn tekemisen liian halvaksi. Tokihan pitää muistaa, että kun teen itse käsitöitä, se on harrastus, tapa tyhjentää päätä, vastapaino melkomiehiselle palkkatyölleni.
Esimerkiksi tunikamekot on mielestäni täysin ylihinnoiteltuja. Okei, joku elättää itsensä ja mahdollisen perheensä kyseisillä tuotteilla. Ensinnäkin, malli on hyvin yksinkertainen: olkasaumat ja sivusaumat, hivenen alaspäin levenä a-mallinen. Sopii siis kaikille, erityisesti pyylevälle vartalomallille, koska peittää vatsanseudun, mutta vaate ei ole mitenkään istuva. Toiseksi, kyseinen materiaali, josta tuote on valmistettu, maksaa minulle parikymppiä metri. Väitän, että kyseinen yrittäjä saa sen halvemmalla, kun minä kuluttajana ja toisaalta pääsee ainakin alv:t vähentää. Yrittäjä siis maksaa materiaaleista ehkä parinkympin tienoilla per tuote. Kolmanneksi, neljäsosa alvia ja katettakin pitää olla, jotta yrittäjälle jää itsellekin jotain, mutta kun hinta on 109 euroa kipale tai messunhinta 74 euroa niin mielestäni on täysin ylihinnoiteltu, kun otetaan kohta yksi huomioon.
Ja todettakoon tässä, että nyt en puhu kaikesta, mitä messuilla oli
myytävänä. Osassa hinta oli mielestäni ok, olisin kyseisenlaisesta
tuotteesta pyydetyn voinut maksaa, eikä kyseessä ollut esine, jota en
olisi itse kyennyt toteuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti