kirjepaketti

Vielä tänään käväisen viemässä Postin kuljetettavaksi yhden joulupaketin (tai kirjeen).

Paita koossa 74 cm.

Tämä on veljeni pienelle tytölle.

paketti kaksi ja kolme

Lisäksi eilen Postiin jäi vielä muutama mekko.

Kohti länsirannikkoa lähti kirjeenä liivimekko koossa 98  cm kaverini tyttärelle.

Toinen paketti lähti Itä-Suomea kohden ja siinä matkasi kaksi mekkoa

Toisen kaverini kahdelle tyttärelle lähti myös liivimekot

Toinen samanlainen koossa 98 cm

Ja toinen liivimekko koossa 116 cm.

joululahjapaketti 1

Tänäkin vuonna jäi joululahjaompelut vähän viime tippaan. Postipakettien viimeinen lähetyspäivä on tänään niin muista vuosista poiketen sain jo eilen paketit liikkeelle!

Etelä-Suomessa asuvalle kaverilleni lähetin paketin, joka sisälsi lahjan sekä hänelle että hänen kahdelle pojalleen. 

Nuoremmalle pitkät kalsarit koossa 110 cm.

Ja vanhemmalle pitkät kalsarit, koko 128 cm.

Kaverilleni villasukat koossa 36, jotka pakkasin meikkipussukkaan.

mies ja kokkaus

Meidän taloudessa Mies on parempi ruuanlaittaja. Annan tunnustuksen hänelle ihan suosiolla, sillä en edes nauti ruuanlaitosta ja tähän ikään mennessä voin avoimesti myöntää, että olen ruuanlaittajana tosi huono. (Toisinaan Mies jopa pohtii, kuinka olen pysynyt hengissä ilman häntä).

Mikäli keittiössä on paljon tiskejä pöydillä, Mies siivoilee keittiötä ennen aloittamista. Sitten tapahtuu jotain mystistä: kaikki roskat ja lusikat ja muut tarvikkeet mitä ruokaa laittaessa tarvitsee jää siihen ruuanlaittopaikalle. Monet ruuat kypsyvät itsekseen jonkin aikaan niin sen sijaan, että Mies järjestelisi keittiön siihen tilaan missä se oli aiemmin, hän meneekin lukemaan tai katsomaan televisiota.

Olen kuvitellut, että tämä on ainutlaatuinen ominaisuus omassa Miehessäni, mutta pienimuotoisen (ja hyvin suppean) gallupin mukaan tämä on yleinen piirre miehessä.

minä vs tiistai 2-1

Eipähän tämäkään aamu alkanut kuin elävissä kuvissa. Tarkoitus oli aamulla viedä Poikanen päiväkotii autolla, tuoda auto kotipihaan ja kipittää bussipysäkille. Eilen satoi vettä, tänään oli muutama aste pakkasta. Uumoilin jo ulos mennessä, että auton ikkunat ovat jäässä ja siihen oli vähän varannut aikaa. Se seikka, että auton ovet olivat jäätyneet kiinni, tuli minulle täysin yllätyksenä.

Verenmaku suussa pyöräilin pikapikaa päiväkotiin Poikanen kyytillä ja ehdin juuri ja juuri bussiin.

Koulussa tekemäni hame oli viimeistelyä vaille valmis ja taistelin yhtä ainoata napinläpeä kaksi tuntia. Miltei pilasin hameen vyötörön napinläpikoneessa, mutta onnistuin pelastamaan tilanteen.

minä vs maanantai 0-1

Aamulla mulla paha olo. Kun herätin Poikasta, on hän sitä mieltä, että on kipeä ja ei halua päiväkotii. Säätiedotuksen mukaan tänään ei pitäisi sataa. Aamuennustuksen mukaan sadekuuro kasin aikoihin. Jes, ehditään ennen sitä päiväkodille. Paitsi, että kummaa ropinaa kuuluu ulkoa. Kyllä, ulkona satoi kaatamalla.

Sain Poikasen ylös sängystä ja lähdimme bussipysäkille. Kannoin vasemmassa kädessä koululaukkua, toista kassia, missä koulutarvikkeita, Poikasen päiväkotikassia ja kuravarusteita. Oikeessa sateenvarjo. Värjöteltiin sateessa ja tuulessa bussipysäkillä 20 minsaa odottamassa bussia, jota ei koskaan tullut. Luovutettiin ja tultiin takasin kotio.

Nyt vasenta käsivartta särkee. Kotiin päästyä hivenen harmitti, että turhan takia raahasin Poikasen sängystä ylös kesken unien ja ulos palelemaan. Toisaalta viime viikolla raahasin koulusta tarvikkeita kotiin, jotta voin viikonloppuna tehdä tehtäviä. Yllättäen kotona oli paljon houkuttelevampaa tekemistä, niin voinhan niitä sitten tehdä tänään. Leipä oli loppunut ja Poikanen on tottunut syömään aamupalaksi leipää. Paistoin teeleipiä aamupalaksi ja suunnittelin, että voitaisiin tänään askarrella joulukortteja Poikasen kanssa (niin, jottei tarvitse tehdä niitä koulutehtäviä). 

Ehkä illalla minä olen jo maanantaista voitolla. 

lahjoja

Meidät kutsuttiin naapurustoon ristiäiskakun rääppiäisiin. Mies ja minä olimme kumpikin sitä mieltä, jottemme kehtaa mennä ilman viemistä.

Body kokoa 62-68 cm ja näemmä kuvakulma hivenen omituinen. Olalla nepit. Olan nepeistä toisen puristin aluksi nurinperin, mutta yllättävän helposti sivuleikkureilla sain nepin rikki ja irti siten, ettei kankaaseen jäänyt reikää.

Eilen meidät oli kutsuttu 4-vuotiaan pojan synttäreille ja viemiseksi suunnittelin t-paidan, housut ja bokserikalsarit.

T-paita kokoa 110 cm.

Housut myös kokoa 110 cm.

Pakettiin eivät bokserikalsarit koskaan päätynyt, sillä jostain syystä koko 110 cm oli isompi, mitä Poikasen käytössä olevat 116 cm vastaavat kalsarit.

Nämä siis jäivät Poikaselle ja toisaalta jonain iltana silitin kuivaksi pesusta tulleita bokserikalsareita, kun yksiäkään puhtaita ei ollut kaapissa, joten tarpeeseen nämä tulivat.