kevätpipo

Talvipipo vaikuttaa jo liian kuumalta, mutta haluan, että lakki kuitenkin peittäisi Poikasen niskan ja korvat.

Apinoin kaupan kypärämyssyä ja ompelin sen collegesta ja trikoosta siten, että se on käännettävä.

Poikanen sovitti pipoa ja kommentoi, että pipo on kireä. Käyttämäni college ei ehkä jousta tarpeeksi, joten ehkä pitää ommella vielä toinen.

synttärilahjamekko

Lahjansaaja on hamefani ja äitinsä mukaan hyvin tarkka minkävärinen käy.

Pelasin varman päälle ja valitsin vaaleanpunaisen.

Alla on kaksikerrosta ja kummassakin kerroksessa 3 metriä organzaa.
Hame on omasta päästä tehty ja Poikasella sovitettu ja arvioitu, että käy 5-vuotiaalle.

autoilusetti

Raitojen jälkeen sitten taskujen kohdistusta... Olen vältellyt hupparia, jossa on edessä vetoketju ja taskut, jotka vaativat kohdistamista. Tykkään kuitenkin pukea Poikaselle hupparitakkeja ja Poikanen taas tykkää keräillä taskuihin aarteita, joten päätin yrittää.

Alkuperäisessä kaavassa ei ollut vyötäröresoria, mutten raaskinut lyhentää vetoketjua 10 senttiä ja tykkään Poikasella paidoista, jotka peittävät hyvin koko selän.

Vaikka resorin lisäämisellä vetoketjun kohdistamiseen sain vielä yhden lisähaasteen taskujen ylä- ja alaosan kohdistamisen lisäksi, meni ketju ekalla nappiin. Ehkei minun kärsivällisyydellä olisi montaa kertaa ketjua sovitettukaan. Ompelin vetoketjun ohjeiden mukaan (!) ja nuppineuloja oli todella tiheässä.

Hupparipaidan kaveriksi housut. Autovelour oli ihan kivannäköistä, mutta housuna ehkä makuuni liian villiä. Leikkelin kuitenkin autojen muotoiset polvipaikkapalat housuihin. Jouluksi tekemäni angry birds-housut nimittäin kuluivat polvista puhki. Koetin niihin ommella polvipaikat, joiden onnistumiseen en ole niin kovin tyytyväinen, näyttävät juuri siltä mitä ovatkin: jälkeenpäin lisätyiltä. Jospa näihin ei heti tulisi polvireikiä.

Housut koossa 110 cm, hupparipaita koossa 116 cm.

mekko

Olen mekko- tai hameihminen. Viime syksynä töissä oli tilanne, kun työtoveri tokaisi, että mitä sulla on housut jalassa? Kyseinen henkilö tekee tosin sellaista työvuoroa, ettei näe minua päivittäin, mutta totta hänen sanomansa sikäli oli, että käytän enimmäkseen hameita.

Kaapissani on ollut kauan sopivan mekon kokoinen aukko. En ole löytänyt sellaista kaupoistakaan, mutta blogeissa näin yhden usempana versiona: Onion. Olin kaavaa joskus nettikaupoissa katsellut sillä silmällä ja siskoni yllytyksestä päätin sen tilata.

Katselin kaavaa hämmentyneenä: yksinkertainen, helppo. Miten tästä voi mitenkään tulla jotain niin hienoa, mitä kuvittelin. Kankaaksi valitsin raidallisen trikoon, jonka olin aiemmin ostanut kaappiin Poikasen paitakankaaksi, mutta jota en kuitenkaan osannut nähdä pienen pojan paitani.

Leikattuja kappaleita katsoessani mieleeni hiipi epäilys yöpaidasta.

Sovittaessani mekkoa totesin, että se on aivan ihana ja mahtava päällä, aivan kuin olisi alasti, sellaiselta mekon tai vaatteen kuuluisikin tuntua.

Rinnan alle olevaan leikkaussaumaan ompelin pitsinauhan ja väkersin pitsistä vielä ruusukkeenkin, sillä peilistä katsova näky muistutti pelottavasti yöpaitaa. Toiseen hihaan jouduin tekemään leikkaussauman, sillä kangasta oli sen verran naftisti, että jouduin kikkailemaa. Peitin leikkaussauman myös pitsillä.

Kaula-aukko vaikutti kovin avonaiselta, mutta päällä juuri sopivalta, ei yhtään liian antavalta. Mielestäni leikkasin kappaleet siten, että voin kohdistaa raidat sivusaumoissa, mutta vaatetta kootessa niin ei voinutkaan tehdä tai mekko olisi kiemurrellut hyvin omituisen näköiseksi.

Yöpaitafiiliksestä en ole vieläkään päässyt. Saattaa tosin olla, että valitsemani koko on hioista ok, mutta vartalosta olisi pitänyt olla vähän kapeampi. Tai kankaan kuosi pitäisi olla toisenlainen.

Onion-mekko  koko S.

äiti, tee mulle tänään taikaviitta

Poikanen pyysi aamulla katsoessaan piirrettyjä. Aamupalan jälkeen kyselin, minkä värisen viitan Poikanen halusi. Vastaus oli, että vihreä, ei mustaa. Menimme yhdessä kangaskaapille ja sieltä löytyi kahtakin vihreää.

Isommasta palasta tuli viitta, pienemmästä leikkelin applikaatiota selkäpuolelle.

Poikanen halusi viittaan taikanapin ja valitessaan nappilaatikosta sopivaa nappia, iski silmänsä pieneen palaan vihreää paljettinauhaa, joka on jäänyt yli tehdessäni vatsatanssiasua. Aikani mietin, että mihin nauhanpalan ompelen ja Poikanen oli vahvasti sitä mieltä, että napin viereen. 

Viitassa on käden reiät, koska pelkäsin, että pelkkä kiinnitys kaulan ympäri olisi turhan vaarallinen, kun Poikanen viittansa kanssa juoksentelee. 

meikkipussukan päivitys

Jokusia vuosia sitten Mies osti itselleen uuden kalapakin ja "perin" hänen vanhansa. Saamani pakki oli kolme kertaa isompi kuin sillä hetkellä käytössä oleva ompelutarvikepakkini (enkä käsitä, kuinka tarvikkeet mahtuivat siihen, koska nykyään minulla on kaksi isoa ompelutarvikepakkia).

Pienestä ompelutarvikepakista tuli meikkipussukka. Meikit pysyivät järjestyksessä, jokaisella oli oma paikka, eikä meikkipussukan pohjalta löytynyt levinneitä puuterirasioita tai vuotava rajaustussituubi sotkenut paikkoja.

Kolmisen vuotta sitten siivosin meikkilaukun viimeksi; heitin rikkinäiset tarvikkeet pois sekä päivitin tuotteita äiti -tyylisiksi; kaikki biletysmeikin tekotarpeet heitin roskiin.

Nyt pakki näytti tältä: todella sotkuiselta, suurin osa luomiväreistä oli ainakin sieltä kolmen vuoden takaa ja enää parissa taisi olla ehjät kuoret. Järjestämällä ja tuotteet läpikäymällä tästä olisi selvinnyt, mutta lisäksi oli muuan toinen ongelma: tätä meikkipussukkaa ei oteta viikonlopuksi matkaan vaan reissuun lähtiessä pitää tästä valita viikonloppuna tarvittavat tuotteet kangaspussukkaan.

Kaipasin pientä meikkipussia, joka kotonakin veisi vähemmän tilaa ja olisi helppo pakatessa heittää laukkuun. Lisäksi halusin jotain järjestystä ja toisaalta että ihan kaikki olisi samassa pussukassa.

Viikolla minulla oli sikäli haasteelliset työvuorot, että olin aina töissä kangaskauppojen aukioloaikoina. Visioin meikkipussukan jo paperille ja eräänä iltana nukkumaanmennessä muistin, että minullahan on pienipala kuviollista puuvillakangasta.

Yllätyksekseni löysin paria erilaista kuviollista puuvillakangasta, joista toinen oli valkopohjaista ja päädyin tähän vihreäpohjaiseen käytännön syistä: ei pienet meikkivoidetahrat heti pistä silmään ja yksivärisistä puuvillakankaista sisävuoreksi mätsäävää löytyi vihreään paremmin sekä siksi, että vihreä on lempivärini.

Lauantaina en ehtinyt kangaskauppaan, joten vetoketjut ja napitkin käytin varastoista. Itse asiassa ruskea käy tähän tosi hyvin. Vetoketjujen kanssa taistelin ja taistelun jäljet näkyy myös lopputuloksessa. Ehkä vielä teen täydellisemmän version, tämä menettelee näin aluksi. Eihän sitä tiedä, jos en sopeudu enää käyttämään pussukkaa entisen pakin sijaan tai löytyy jotain kehityskohteita.

Sisätaskutkin olin mitoittanut niin, että oikein järjestämällä tarvikkeet ja tuotteet saa niihin sopimaan.

pesän rakennus

Etsin aikani keinutuolin pehmusteeksi sopivan väristä ja kokoista torkkupeittoa, mutten löytänyt mieleistäni. Löysin sen sijaan palmikkoneulepeiton ohjeen, jota muokkaamalla neuloin tuoliin pehmusteen.

Värit sopivat olohuoneen sisustukeen ja tällä kertaa päättelykin tapahtui samalla viikolla. Kun työstä oli neulottu ensimmäinen kolmannes, haaveilin jo torkkupeittojen ja sisustuspeittojen neulomisesta, mutta toisen kolmanneksen jälkeen laskin montako kerrosta vielä on jäljellä enkä voi sanoa nauttineeni viimeisen kolmanneksen neulomisesta. Loppu oli lähinnä pakkopullaa, jotta sain työn valmiiksi, sillä valmiina oleva peitto alkoi painaa aikatavalla ja teinkin itselleni aikataulua, minkä verran illassa neulon, jotta työ lopulta tulisi valmiiksi. Saattaa mennä aikaa ennen kuin otan työn alle mitään näin isoa neuletta.

Keittiön verhot olikin projekti, joka alkoi verhotangoista. Edellinen omistaja oli laittanut muihin huoneisiin yhdenmukaiset verhotangot, mutta keittiössä ei ollut ollenkaan. Melko nopeasti hoksasin, miksi. Keittiön ikkunoiden välissä on kodin elektroniikka ja siten yksi pitkä verhotanko ei seinälle sovi. Toisaalta toisen ikkunan lähellä oleva kettiön kaapisto aiheuttaa omat haasteensa, jotta yläkaappikin aukeaa.

Päädyin lopulta ratkaisuun, ettei keittiöön tule samanlaisia näyttäviä verhotankoja kuin muissa huoneissa.

Alunperin suunnittelin, että verhoissa olisi tummanruskeat yksityiskohdat. Siskoni on hankkinut lakanakangasta, joka onkin jäänyt kaappeihin pyörimään. Sisko taasen ei pitkiä aikoja katsele nurkissa kankaita tai lankoja, joten silloin tällöin saan pussillisen hänelle tarpeetonta käsityötarvetta. Erään tällaisen pussin mukana meille kotiutui metrin verran valkoista lakanakangasta, johon oli painettu mustalla numeroita kirjaimin. Kun leikkelin näitä verhoja, huomasin kangaspalan ja hetken mallailtuani totesin, että alunperin suunnittelema yksivärinen ruskea kangas on liian tylsä.

Itse verhona oleva kangas on osaksi pellavaa, joten sen saa kolmenpisteen silityksellä todella siistiksi ja suoraksi, mutta kun verhon on pujottanut tankoon, näyttää siltä, ettei olisi silitetty ollenkaan. Ehkä se ajan kanssa oikenee ja "laskeutuu".

Innostuin todella verhojen ilmeestä, varsinkin kankaiden yhdistelmä miellytti. Kumpaakin kangasta jäi jonkin verran, joista suunnittelin ruokapöydälle liinaa. Mies ei innostunut ajatuksesta ollenkaan. Jotain kuitenkin vielä halusin yhtenäistämään keittiön ilmettä.

Alunperin suunnittelin tämän penkin eteiseen naulakon alle. Penkki oli tilaan kuitenkin liian leveä, niin se sai uuden paikan eteisestä, keittiön ja eteisen jakajaksi; avokeittiöstä on yksi porras eteiseen.