moottoripyörälaukut

Mies on lähdössä kesälomallaan pariksi viikoksi isänsä kanssa moottoripyöräreissulle Eurooppaan. Hän tilasi reissua varten kaksi laukkua, jotka sopivat moottoripyörän muovisiin laukkuihin, mutta hotellille ei tarvitsisi kantaa vaihtovaatteita irrallaan tai muovikasseissa.

Vanhoista verhoista leikkelin laukkujen päällikankaat ja vanhasta pussilakanasta vuorin osat. Mies toivoi, että laukut olisi vetoketjulla suljettavia, eikä kokenut tarpeelliseksi, että niissä olisi kovinkaan montaa taskua.

Toiseen ompelin ulkopuolelle vetoketjullisen pikkutaskun ja sisällä on myös pikkutavaroita varten avonainen tasku.

Toinen laukku vuoren osalta vastaavalla avonaisella taskulla kuin kaverinsakin ja myös päälliseen pelkkä avotasku.

Eiköhän näihin mahdu kahden viikon tavarat, laukkujen korkeus 36 cm, syvyys 25 cm ja leveys 51 cm.

uusi perheenjäsen

Olen ollut saman työnantajan palveluksessa kymmenen vuotta ja sain työnantajalta pienen lahjan. Olen jo pitkään haaveillut sovitusnukesta, sillä itselle ommellessa trikoisia vaatteita on vielä helppo sovitella, mutta vähänkin istuvampaa joustamattomasta kankaasta ommellessa pitäisi sovituksessa olla mukana assistentti eikä Mies oikein istu siihen rooliin.

Ehkä näiden työvuosien ja 33 ikävuoden myötä haluan pukeutua erityisesti töihin muuhun asuun kuin trikoisiin tunikamekkoihin (vaikka tällä hetkellä suurinosa vaatteistani vielä edustaa tätä joukkoa). Toisaalta omaa tyyliä metsästäessä olen löytänyt uusia oivalluksia kuluttamisesta ja vaatteiden tuottamisesta. Osaltaan myös se, että olemme pysyvästi muuttaneet omakotitalosta selvästi pienempään asuntoon (eikä kyseeessä ole enää väliaikainen vuokra-asunto) vaikuttaa siihen, että jostain tavaroista on pakko luopua ja esimerkiksi vaatekaapin luona olen entistä kriittisemmin arvioinut, että tuleeko milloinkaan sitä joskus vielä käytän tätä -päivää.

Neuvottelin lahjani osalahjaksi, jolloin työnantaja maksoi nukesta suurimman osan ja niin meille kotiutui uusi perheenjäsen eli torso minun koossani:

Koska perheenjäsenillä pitää olla joku nimi, nimesin tämän nopeasti Donnaksi. Jostain syystä perheen miehiä kiinnosti väännellä torson säätelynamiskoja ja itse taas haluaisin, ettei mittoja käydä muutteleman oman mielen mukaan ohikulkiessa. Keittiössä on seilannut muuan hame ja topin osa keskeneräisenä, ja koska nämä projektit joutuvat hieman odottelemaan valmistumistaan, puin ne Donnalle päälle.

äitienpäivälahjus

Tänä vuonna olisin halunnut tehdä Poikasen kanssa mummulle (ja mummillekin) äitienpäivälahjat. Jotenkin ajatus syntyi jälleen liian myöhään ja minulla oli vielä edeltävänä viikkona yövuoro töissä, joten virtaa illalla Poikasen kanssa näpertämiseen ei oikein ollut.

Sain sentään maitopurkeille mitoitetun kassin ruusupuuvillakankaasta aikaiseksi. Toki käyttäjä eli oma äitini voi kuljettaa tässä kassissa, mitä haluaa.

Kassi on vuoritettu ja hirveän hankala kuvata järkevän näköisesti. Ommellessani tätä kassia perjantai-iltana Mies istui juttelemassa kanssani ja kysäisi kesken tarinansa, että mikä tuosta on tulossa, näytti hänen mielestään kummalliselta topilta.

Itse en niin kukka- ja ruusuaiheisista kankaista välitä, muttä tämä on siinä rajoilla, että kelpuuttaisin omaankin käyttöön jotain tästä kankaasta valmistettua.

kesävaatetta omaan ja toisten vaatekaappiin

Ihastuin uusimman Ottobren t-paitamalliin, jossa hiha on leikattu etupuolelta tavallisesti, takaa raglanmallilla. Lisäksi tykästyin rimpsuhelmaiseen tyttöjen paitamekkoon. Kun itselläni ei ole tyttöjä, päätin täyttää siskoni lasten vaatekaappeja kesävaatteilla.

Mallailin yksivärisiä trikoita kangasvarastoistani ja punaista, turkoosia ja oranssia oli tarpeeksi kaivinkonekankaan kaveriksi. Poikanen valitsi punaisen, tokaisten tosin, että äiti keltainen kävisi tähän tosi hyvin (joo niin minustakin, mutta sitä ei ollut tarpeeksi isoa palaa).

T-paita edestä.

 Ja takaa.

Collegeshortsit ja t-paita kummatkin koossa 116 cm.

Shortsit takaa.

Siskon pojalle sama setti, mutta shortsit päin vastaisilla väreillä ja valitsin kaivinkoneiden kaveriksi oranssin, josta itse tykkäsin enemmän.

Tässäkin setissä t-paita ja shortsit kokoa 116 cm. Shortsien malli on ehkä makuuni turhan leveä, mutta toisaalta kesällä voi olla ihan kiva, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni.

Isommalle siskon tytölle rimpsuhelmainen paitamekko koossa 122 cm, jossa leveyttä on kavennettu reilusti.

Caprilegginsit kaveriksi, myös koossa 122 cm kavennettuna.

Kaivelin kaapista tyttövärisiä trikoita, ensin leikkasin etu- ja takakappaleen paitamekkoon hieman legginsejä tummemmasta viininpunaisesta trikoosta, mutta totesin ettei ole kiva. 

 Tästä pienemmän tytön rimpsuhelmasesta tuli söpömpi. Harmitti ettei itsellä ole sopivaa puettavaa tähän vaatteeseen.

Kaveriksi valkoiset caprilegginsit.

Tämä setti koossa 104 cm.

Sitten vain odotellaan malttamattomana kesää ja lämpimiä säitä. 

kevätsiivous

Kodissamme oleva tavaramäärä ahdistaa minua. Kaikki alkoi Poikasen leluista; pienestä huoneesta ei tahtonut löytyä enää paikkaa kaikille tavaroille, itselleni oli vaikea luopua leluista, vaikkei Poikanen niillä enää kaikilla leikkinytkään. Lopulta kannoin pari kassillista vauvaleluja varastoon.

Varastoon, jossa on edelleen säästössä jos vaikka mitä; laatikollinen vatsatanssiasuja (joita en ole käyttänyt yli kolmeen vuoteen), pari laatikollista kestovaippoja, laatikollisia vauvan vaatteita, Poikasen pieneksi menneitä vaatteita...

Poikasen pieneksi menneitä vaatteita löytyy pari kassillista lisää makuuhuoneen nurkasta. Makuuhuoneen, joka on ainut huone kodissamme, jonka sisustus on aivan kesken: tapetit on edellisten asukkaiden valitsemia, verhot ja valaisin on epäsopivat, tavarat, jotka ei ole löytänyt paikkaansa muualta asunnosta, ovat väliaikaissijoituksessa makuuhuoneessa. Miehelle olen myynyt ajatusta siitä, että kannetaan vanha sänky kaatopaikalle: tapetoidaan huone ja nukutaan viikko tai kaksi mitä remontti vie aikaa, olohuoneen vuodesohvalle. Vielä Mies ei ole innostunut, vaikka valitan joka viikonloppu kuinka hirveän epäviihtyisä makuuhuoneemme on ja miten odotan sitä päivää, jolloin siivouspäivän jälkeen koko kotimme on oikeasti siisti, kaikilla tavaroilla omat paikkansa eikä osaa roinasta kannettu yhteen huoneista piiloon, väliaikaissijoitukseen etsimään paikkaansa. Makuuhuoneen ainut hyvä puoli on iso vaatekaappi (jota tosin ei voi siirtää millekään toiselle seinälle ja mikä siten määrää huoneen muun sisustuksen).

Tänään järjestelin Poikasen vaatekaappia viedessäni sinne taas muutaman uuden vaatteen ja totesin, että hetkeksi pitäisi keskittyä ompelemaan jotain muuta kuin perusvaatetta Poikasen kaapin täytteeksi: pelkästään pitkähihaisia t-paitoja oli kaapissa puhtaana kaksi kasaa. Näiden lisäksi siis jokunen pyörimässä pyykkikoneessa ja pari päiväkodissa varapaitana.

En ole enää varma, kuinka tarpeeseen nämä pitkät kalsarit todellisuudessa tulee, mutta tälläiset viikkasin kaapin täytteeksi. Koko 116 cm.

Näille housuille on helpompi keksiä perusteltu tarve, sillä lähes jokaisen ulkoilun jälkeen Poikasella on sukat ja housun lahkeet märät saappaista ja kurahousuista huolimatta. Housut koossa 110 cm.

vetoketjutaistelu

Pääsiäisen pyhinä sain vihdoin ratkottua laneilla ompelemastani velourtakista vetoketjun toisen reunan ja neulasin valmiiksi sadalla nuppineulalla, jotta kohdistuisi varmasti oikein. Samaan ratkomisvimmaan irrotin omista housuistani vetoketjun, joka on hajonnut noin kaksi vuotta sitten.

Vaikka höllensin paininjalan puristusta, jouduin purkamaan vetoketjun taas. Ilmeisesti monet purkamiset saivat resorin venahtamaan tukikankaasta huolimatta enkä resorin alareunasta saanut vetoketjua millilleen kohdistettua, mutta nyt on ainakin taskun ylä- ja alareunat sekä resorin alkamiskohta kohdillaan.

Muokkasin hupun hiippamalliseksi. Velourtakki koossa 116 cm.

kesävaatelanit

Lähdin viikonlopuksi siskoni luo koneiden ja ompelutarvikekassien kanssa. Hämmentävän paljon sitä tavaraa "tarvitsi" mukaan siihen verrattuna, mitä oikeasti käytti. Nämä oli toiset ompelulanimme, joten ehkä sitten kolmas kerta toden sanoo.

Lauantaiaamuna leikkelin shortsit jämäkangaspaloista, jotka oli jäänyt hameestani yli. Näitä sitten ompelin ja tikkasin kuutisen tuntia, mutta tuli kyllä kivat kesähienostelushortsit. Jalkapallonapitkin löysin omista jemmoista, en edes muista, mitä tarkoitusta varten ne olin alunperin ostanut. Epäilen, että johonkin paitaan tai takkiin, koska niitä oli viisi.

Aluspaita tai kesäpaita kalakankaasta.

Kalakangas taipui myös bokserikalsareiksi. Näiden lisäksi ompelin velourtakin, jonka vetoketjua tarvitsee vielä korjailla, joten kuvailen sen sitten korjauksen jälkeen.

Kaikki kesäsetin vaatteet koossa 116 cm.