vauvavertailut

Ehkä muistan väärin Poikasen vauva-ajan kamaluuden ja ihanuuden: olin itse niin kipeä, etten ensimmäisinä kuukausina juurikaan päässyt ulos neljän seinän sisältä ja suurimman osan päivästä vietin sohvalla. Poikanen kuitenkin söi ja jatkoi uniaan joko tutin avustuksella tai ilman. Joka tapauksessa minulla oli kaksi kättä vapaana.

Poikasen vauvakirjan mukaan Poikanen söi 3-4 tunnin välein. Kirppu on pian kahden kuukauden ja yöunille alettuaan eka kerran syödään 3-4 tunnin päästä (pari kertaa jopa 5 tuntia). Tuttia ei ole oppinut vielä huolimaan, pullosta kyllä on suostunut syömään. Seuraava yösyöminen on parin tunnin päästä, sitten tunnin ja sitten onkin aamu ja aamupäivä hengaillaankin rinnalla. Suurimman osan valveillaoloajastani vietän sohvan nurkassa.

En pidä ajatuksesta olla jollekin se tarpeellinen 24 tuntia vuorokaudessa. En halua olla niin korvaamaton vain siksi, että minun kroppani osaa tuottaa parasta ravintoa Kirpulle. Ja osan päivästä olen kuitenkin vain ihmistutti, sillä eihän Kirppu tunnin välein ruokaa tarvitse.

Poikanen osasi vauvana nukkua öisin. En muista kuin yhden yön, jolloin ei heti nukahtanut syömisen jälkeen (silloinkin Mies oli varpajaisissa ja olin ekaa kertaa yötä yksin Poikasen kanssa, minkä ehkä vauvakin vaistosi, että olin vähän jännittynyt). Poikasen pystyi laskemaan sylistä jos nukahti siihen ja hänet oli myös mahdollista pukea tai riisua, vaikka nukkui eikä herännyt.

Kirpulta meni reilu kuukausi oppia, ettei öisin seurustella. Toisaalta taas viime yönä Kirppu kakkasi. Kirppu kakkaa usein. Kirppu on tarkka märän vaipan tunnusta (ei sillä, että pitäisi märissä olla). Kirppu ei tahdo nukkua vaunuissa. Kirppu ei edes halua kotoa minnekään jos siellä jossain ei pääse rinnalle. Kirppu nukahtaa syliin, mutta jos siirtää, herää. Nukkuvaa Kirppua ei ole mahdollista riisua tai pukea ilman, että herää.

Kuvittelin ennen Poikasen syntymää, etten saa mitää tehtyä, koska vauva huutaa ja pitää kantaa ja hoitaa. Olin väärässä, sillä vauvana(kin) Poikanen oli helppo pakata mukaan, mutta oma kuntoni rajoitti tekemisiä. Kuvittelin ennen Kirpun syntymää, että pakkaan vauvan vaunuihin ja vietetään Poikasen kanssa kesälomaa; käydään puistossa, uimarannalla ja kaupungilla. Olin niin väärässä (ellen halua kulkea yläosa paljaana).

pieni ikäkriisi

Virallisesti olen 2 lapsen äiti, vakituisessa parisuhteessa ja työsuhteessa sekä asuntovelallinen. Pihassa on farmariauto ja perheeseen kuuluu lemmikki. Periaatteessa sovin keskiverto suomalaiseksi, maksan valtiolle veroja enkä ole syrjäytymässä yhteiskunnasta.

Olin 28 vuotta kun Poikanen syntyi. Poikanen on 5 vuotta ja 10 kuukautta vanha. Poikasen mukaan hän on puoli kuusi, Mies pitää kuusi vuotiaana, itse yritän sitkeästi, että olisi viiden. Kirppu on 5 viikkoa vanha.  Tänään Mies täytti 30 vuotta.

Jollain tasolla Poikanen oli vauva siihen asti kun Kirppu syntyi. Yhtäkkiä Poikasesta kasvoi hirveän iso ja 34 vuotta omana ikänä tuntui uskomattoman vanhalta. Enhän minä voinut olla niin vanha. Neljäkymmentä on lähempänä kuin kaksikymmentä enkä ole tajunnut olevani kolmenkymmenen. Jos ihminen on kolmekymmentä, hän on aikuinen. Minä en ole.

En edes tiedä, mikä minusta isona tulee, en tiedä mistään mitään. Ja jos lasteni isä on kolmenkymmenen vanha, täytyy minunkin olla vanha.

Synttäreitä juhlittiin mansikkakakulla, joka onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka vähän aikaa sen tekemiseen oli ja käytin.

viimeiset varusteet vauvalle

Miehen vanhemmat ovat aikanaan teettäneet kehdon, jossa Mies on vauvana köllötellyt. Poikasen vauva-aikana kehto muutti meille. Kaapista löytyi ohutta patjaa ja Miehen avustuksella paloista tuli sopivan kokoinen pehmuste kehtoon.

Kehto on mäntypuinen, joka on tietenkin 30 vuodessa tummunut ja Mies on lapsena vähän taiteillutkin kehtoon. Tarkoitus olisi poistaa vanhat lakat ja valkolakata kehto sisustukseemme sopivammaksi.

Pinnasänkyyn tarvittiin kissaverkko. Poikasen vauva-aikana meillä oli iso verkko, joka sidottiin sänkyyn. Se ei mielestäni ollut ollenkaan käytännöllinen, mutta kansimaista kissansuojaa ei enää valmisteta. Keskustelin aiheesta isäni kanssa ja isäni oli sitä mieltä, että sellaisen voisi itsekin tehdä.

Itse olisin halunnut kiinnittää verkkokankaan kehikkoon niiteillä, mutta Mies tahtoi narut ja toisaalta voi olla, että näin kangas pysyy kehikossa ehjänä ja paikoillaan. Verkko onnistui todella hyvin, sillä laitoin isälleni vain mitat pinnasängystä ja isäni vastaavasti kehikon puuosien väliset mitat, joiden mukaan ompelin tukinauhat verkkoon. Olen nähnyt kissan kerran hyppäävän sängyn päälle ja silloin verkko kannatti kissan painon.

Vaunuihin ompelin verhon. Tilasin valkoiset monitoimirenkaat verhoa varten, mutta vielä posti ei ole niitä tuonut, joten lainasin vauvan lelusta renkaita.

Toukokuussa ommeltu 6,15 m, tänä vuonna yhteensä 25,95 metriä.

villahaalari

Itselle kesäiset kotiintulovaatteet, mutta vauvaa varten pakkasin hoitolaukkuun vielä villahaalarin. Eihän näistä toukokuun lopun ilmoista koskaan tiedä.

Villahaalari koossa 62 cm. Tähän löysin taannoiselta nappiostosreissulta ihanat vihreät pienet sydännapit. Tätä neulehaalaria neuloessa opin sitten senkin, että napitushalkiosta voi ensin tehdä sen puolen, mihin napit ommellaan ja siitä sitten mitata ja katsoa napinläpien paikat. Näin nappien välimatkoista tuli tasaiset. Ja ei en keksinyt tätä itse vaan ihan haalarin ohjeessa opastettiin näin tekemään.

Johtuuko siitä, että enimmäkseen olen keskittynyt ompelemiseen vaiko siitä, että langassa oli hiukan epätasaisuuksia, mutta sileäneulepinta ei ole niin kovin tasainen.

kotiintulovaatteet

Olen melkoisen kyllästynyt tämän hetkiseen vaatevalikoimaani. Toisaalta mitään uutta ei hirveästi kannata enää hankkia, koska käyttöaikaa ei pitäisi olla viikkoa kauempaa. Ompelin kuitenkin itselleni kotiintulovaatteet, joilla uskon olevan kesällä käyttöä, kun en varmaankaan viime kesäisiin kaikkiin sovi.

Mustasta trikooneuloksesta caprimittaiset legginsit koossa 38. Muokkasin kaavaa siten, ettei ole sivusaumoja. Testasin lahkeita, että näihin tämän hetkisiin turvonneisiin jalkoihin mahtuu. Vyötärölle ompelin löysän resorin ja tuin kuminauhalla, jonka ympärystä kasvatin muutaman sentin siitä, mitä vyötärö on ollut ennen raskautta. Toisaalta näitä on helppo muokata, kun on pelkästään surautettu saumurilla eikä ole muuta kuin yksi sauma sisälahkeissa.

Kaveriksi viime kesästä suunnittelemani maximekko. Kankaan ostin vuosi sitten maximekkoa varten, mutta viime kesänä ei vielä rohkeus riittänyt saksia. Kietaisuyläosan ansiosta mahdollistaa imetyksen. Kaavan koko taitaa olla XS, mutta yläosaa levensin ja pidensin, samoin hihaa muokkasin ja helmaosaa pidensin reilusti.

Nyt on sitten omakin kassi pakattuna.

kestovaippoja ja muuta

Innostuin Poikasen vauva-aikana kestotuotteista ja esimerkiksi kestoliivinsuojat olivat omasta mielestäni käytössä paljon mukavammat kuin kertakäyttöiset. Tällä kertaa kokeilin huolitella liivinsuojien reunat saumurilla. Yhden katkenneen neulan ja kahden vääntyneen jälkeen aikaansaannos oli seitsemän paria rumia suojia.

Toisaalta eihän nämä mihinkään esille tule, joten kyllähän nämä tehtävänsä täyttävät.

Ihan vastasyntyneenä emme Poikasella käyttäneet kestovaippoja. Nyt ajattelin ottaa käyttöön hetimmiten ja varauduin sisätaskuvaipoilla sekä villavaippahousuilla.

Ylärivissa koossa NB, keskirivi S ja alarivin yhdet koossa M. Vaikken näitä ennen omaan käyttöön olekaan tehnyt, hahtuvaa oli kerääntynyt laatikoihin melkoisesti. Ihan pieni pätkä jäi jäljelle (ja taas on lisää tilaa lankalaatikossa).

Joustofroteesta ompelin sisätäyttövaippoja röyhelöreunoilla. Mustassa ja kilpikonnassa sisäpuoli coolmax, apinassa ja raitaisessa tencel ja traktrorissa bambujoustofrotee.

Nämä koossa NB ja saumurointireunoista ei tullut ihan niin kauniita kuin olin odottanut. Vaipan koko  ja muoto oli hivenen haastava.

valmistunut ikuisuusprojekti

Tämän neuletakin aloitin tammikuussa 2015 eli reilu vuosi sitten. Annoin Poikasen valita mieleisensä värit jämälangoista ja punnitsin, että määrä painonsa puolesta riittää neuletakkiin. Viime kesänä purin koko tekeleen ja aloitin alusta. Vihdoin sain hupunkin valmiiksi ja kaikki tuhat langanpäätä pääteltyä.

Parisen viikkoa sitten kävimme Poikasen kanssa kaupoilla, jossa valitsimme yhdessä napit takkiin. Tänään nappeja ommellessa ihmettelin, että miten Poikanen osasikin valita takkiin sopivat napit, vaikka ehdottelin sellaisia, joissa värit eivät olisi mätsännneet näin yksiin.

Hupussa on myös kirjoneuletta, jonka olen kehitellyt päästäni työn edetessä. Toki etu- ja takakappaleet ovat samanlaiset sekä toista hihaa neuloessa katsoin mallia jo tehdystä.

Tämä takki on koossa 116/122 cm ja ihan kivasti tähän hävisi lankavarastoja.