Poikanen kastettiin viikko sitten. Mielestäni valitsimme nykyaikaisen suomalaisen nimen. Mielestäni nimi ei ole pitkä, tosin ei se ole niitä harvoja kolmikirjaimisiakaan, mitä suomen kielestä löytyy. Poikanen on kuusi viikkoa vanha. Eli vauva.
Tähän mennessä olen kuullut jo useamman erilaisen variaation Poikasen nimestä. Oma ajatukseni on, että virallista nimeä käytetään. Haluan opetella sen nimen, jonka olemme valinneet. Luultavasti emme itse edes aloita käyttämään mitään lempinimeä, saattaa olla, että Poikasen kaverit sitten joskus.
Ylipäätään en oikeastaan ymmärrä, että miksi lasta aletaan kutsua jollain muulla nimellä (tai sitten kutsumanimenä käytetään toista tai kolmatta nimeä). Miksi ei voi heti valita ensimmäiseksi etunimeksi sellaista, miksikä lasta sitten myös kutsutaan. Nykyään etunimeksi hyväksytään melkein mikä tahansa.
Loppujen lopuksi se on vanhempien ja mahdollisten isompien sisarusten oikeus kehitellä mahdollinen lempinimi, jota muutkin voivat käyttää.
Ehkä se on vaan myönnettävä, että olen mustasukkainen omasta lapsestani. Olen määritellyt mielessäni ihmiset, jotka osaavat hoitaa Poikasta tarpeeksi hyvin. Toisinaan jopa mieleen tulee, ettei kukaan muu osaa kuin minä. Siinä vaiheessa tajuan, ainakin vielä, ettei se noin mene. Jollain sairaalla tavalla haluaisin rajata tuttavapiirimme uudestaan. En halua kaikkia ihmisiä meille, ainakaan Poikasen lähelle, ainakaan, että ne koskevat. Koska ne ei osaa. Kun jotkut ovat hyvin omatoimisia ja ottavat nukkuvan Poikasen syliin. Tiedän, ettei se lapsi siitä mene pilalle ja vauvojen uni ei tuollaisesta paljon häiriinny, mutta Poikasen pitäisi saada nukkua rauhassa. Minun mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti