yksi vai kaksi vai viisi(?)

Poikanen on kasvanut niin isoksi, että suurin osa 62 cm vaatteistakin on jo käynyt pieniksi. Olen käynyt läpi pienet vaatteet laittaakseni niitä eteenpäin. Mies halusi jotain säästää ja okei, itsekin mietin, että säästäisin tekemäni kastemekon.

Monissa tuttavissa tämä on aiheuttanut hivenen hämmentyneitä kysymyksiä: aiotko laittaa pois ne, eikö teille tule enempää lapsia? - Ei. (Olenhan sitä jo synnytyksestä saakka sanonut, etten halua kokea sitä toista kertaa.) Ja jos joskus innostuisinki niin saahan niitä sitten uusia.

Ihmettelen, että miksi ihan oikeesti joku on valmis kokemaan sen kaiken viisikin kertaa. Siis
raskauden ja synnytyksen. No, raskausaika ei minulla kait ollut mitenkää erityisen hankala, ihan perusvaivat, mutten jotensakaan päässyt koskaan nauttimaan siitä, koska sen jälkeen kun en enää voinut pahoin niin ahdistuin neuvolakäynneistä, joissa ruvettiin painoni lisääntymisestä kommentoimaan. Olen ihan normaalin painoindeksin omaava ja ensimmäisellä kerralla minulle oli esitelty, miten paljon kiloja saa tulla. Raskausaikana tuli 8.3 kg ja välillä kun paino oli laskenut niin tädit kommentoivat, että hyvä, ettei sitä niin hirveästi tule. Itse mietin, että miten imetys lähtee käyntiin, kun ei kerry vararavintoa.

Mutta se synnytys. Miksi ihmeessä?? Kätilö sanoi synnytyksessä, taisi olla aika loppuvaiheessa, että mieti sitä palkintoa, mikä tästä tulee. Anteeksi vaan, mutta niin optimistinen en ole, että siinä tuskassa rupeaisin miettimään, että mitä sieltä sitten tulee. Lähinnä päässäni kiersi ajatuksia siitä, että miksi ikinä ryhdyin tähän ja olin jopa valmis perumaan ihan kaiken. Kaikki oli ollut siihen asti ihan hirveätä. Ensin pahoinvoinnit, sitten ahdistavat neuvolakäynnit, kaiken maailman verikokeet, joisssa yhdessä melkein pyörryin ja sitten vielä tämä. Kamalaa.

Onhan se aina mahdollista, että kun Poikanen täyttää vuoden tai viisi vuotta, huomaan, ettei se ole enää vauva ja minulle iskee jälleen vauvakuume. Ja jälleen kerran on mahdollista, että jos joskus teen vielä sen positiivisen raskaustestin niin iskee se hirveä paniikki, että mihin minä olen oikein ryhtynyt. Viime kerralla paniikkia keräsi se, etten tiennyt, että mihin olen oikeen ryhtynyt, seuraavalla kerralla tietäisin.