tiistai 22. maaliskuuta 2011

murimuri

Tänään totesin, että imuroinnin suhteen meillä asuvat suhtautuvat kyseenalaistaen, ehkä jopa peläten. En itsekään imurointia mitenkää rakasta, hirvee hiki tulee pienestä hommasta.
Mies pyrkii välttelemään imurointi viimeiseen asti ja suorittaa sen äärimmäisessä pakossa, esimerkiksi jos kiristän, etten enää pese kalsareitaan. Mielellään poistuu kotoakin siksi aikaa.

Kissa katsoo silmät pyöreinä, kun otan imurin esiin ja piiloutuu saunaan tai sängyn alle (sinne mennään, mihin on mahdollista siten, ettei sitä konetta tarvitse ohittaa, vaikkei se edes kävisi). Milloinkaan kissaa ei olla imuroitu tai mielestäni edes imuria käynnistetty niin, että olisi ollut tutkimassa hiljaista vekotinta, mutta jostain syystä on päättänyt pelätä sitä. En tiedä, onko Miestä pienenä peloteltu imurin kanssa.

Poikanen on myös todennut, että imuri on hyvin epäilyttävä. Parasta siis huutaa ja kovaa silloin jos sattuu olemaan paikalla kun se käynnistetään. Poikasta emme ole imurin kanssa kiusanneet, mutta ehkä sitä on sitten käytetty liian harvoin, jotta olisi siihen tottunut.

Mutta on se kuitenkin näppärä laite kodissa, jossa asuu kissa ja jossa vauva yrittää päästä liikenteeseen ja siinä sivussa kalastelee tutin kanssa roskia ja saalis tutista omaan suuhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti