pikkuvesipeto

Aluksi Poikanen inhosi kylpemistä ja HUUSI. Sitten oli välivaihe, kun kylpy oli ok.

Nyt kylpeminen on ihan mahtavaa. Käkättää ja kikattaa ja hihkuu ja loiskii vettä.

Sen lisäksi, että kylpeminen on kivaa, pyllyn peseminen on kivaa: vettä on kiva potkia (jolloin pyllynpesijälläkin on paita märkä ja vettä on myös lattialla). Syömisen jälkeen käsien ja naaman pesu on myös kivaa (yleensä). Silloinkin hihkutaan ja yritetään tarttua hanasta tulevaan veteen kiinni.

Näissä kohdin minuakin yleensä hymyilyttää. Pyllynpesuprojekti on sikäli hermojakiristävää, että jos Poikanen tekee kakan juuri ennen kuin ollaan lähdössä johonkin ja itsellekin on jo vaihtanut puhtaat vaatteet, ettei kastuisi.

Parin päivän ajan Poikanen on yrittänyt nousta vessanpyttyä vasten seisomaan. Eilen siinä jo onnistuttiin! Meillä on pytyn kansi kiinni, koska taloudessa asuva kissa menisi uteliaisuudesta sinne (pentuna pari kertaa hyppäsikin). Huuhtelin kakkavaippaa ja suihkuttelin vaipasta kakkoja pyttyyn. Poikanen tuli tapansa mukaan vessaan kanssani ja nousi pyttyä vasten seisomaan ja totesi, että tämähän on mielenkiintosta ja liotti toista kättään siellä vedessä. Yök.

Poikanen oli kyllä tosi innoissaan, itselle tuli kiire etsiä se kolmas käsi jostai, jolla saisi Poikasen siksi aikaan pysymään pois, että saan vaipan huuhdeltua.