miehet

- siis ne lähes samanlaiset otukset kuin me naisetkin.

Ainakin äkkiseltään meillä on vain hiukkasen ulkonäöllisiä eroja. Mutta.

Tapahtuuko naisissa jotain mystistä siinä kohtaan kuin heistä tulee äitejä, kenestä tulee äiti heti vauvan synnyttyä, kenestä sitten vähän myöhemmin. Itse kait kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Vai ollaanko me alunperinkin erilaisia?

Ensinnäkin vessassa käyminen, miehellä mahdollista vain privaatisti yksin. Mielestäni on hyvinkin helppoa, että Poikanen on mukana, mahdollisesti istuu kanssa potalla, jolloin tiedän ja näen mitä tekee. Toinen mutta on tietenki se vaadittava aika, varsinkin isommassa asiassa. Ja viime päivinä olen vahvasti sitä mieltä, että tämä vaadittava aika on jokin miehinen juttu, sillä Poikanen istuskelee potalla pitkään ja hartaasti kun kakkaa. Tänään kellotin toisen potallaistumissession ja aikaa meni 22 minuuttia!

Toinen yhtä tarpeellinen asia elämässä on sitte se syöminen ja syömisen valmistaminen. Kun Mies syö, hän valmistaa syötävän esimerkiksi voileivät ja menee olohuoneeseen sohvalle syömään ja katsomaan televisiota (olen testannut niin aivokapasiteetti ei enää vastaanota kolmatta ärsykettä eli jos menen viereen keskustelemaan, Mies ärjäsee, etteikö täällä saa rauhasssa edes syödä). Sitä ennen on lapsi syönyt. Jos koko perhe syö lämmintä ateriaa, äiti syöttää lapsen ja syö siinä sivussa itsekin, Mies tulee jo istumaan samaan pöytään, mutta keskittyy vain omaan ruokailuunsa. Sitten se lämpimän aterian valmistus: itse en ole mikään keittiötaitojen mestari, mutta puolivalmisteiden avulla saan aikaseksi ihan kohtuullisen aterian jopa niin, että Poikanen hääräilee samalla jotain. Kun Mies valmistaa aterian, eikä sillä ole merkitystä, onko Saarioisten äitien tekemää, mikä vain lämmitetään, puolivalmistetta vaiko ihan kokonaan itse valmistamaa niin kukaan ei saa olla keittiössä, mielummin ei edes samalla tontilla.

Kolmantena kun lähdetään johonkin: jos koko perhe lähtee, Mies istuu sohvalla ja katsoo telkkaria, minä laitan itseni kuntoon, vahdin samalla mitä Poikanen tekee, pakkaan hoitolaukun ja vahdin samalla mitä Poikanen tekee ja Mies kyselee, että koska mennää, kun mua taas odotetaan. Kun olen saanut Poikaselle ulkovaatteet päälle ja itsekin olen valmis lähtemään heti kun saan takin päälle ja kengät jalkaan niin Mies alkaa pesemään hampaita ja vaihtamaan vaatteita. Ja ketä sitten taas odotettiinkaan? Jos Mies lähtee kaksin Poikasen kanssa, Mies olettaa, että minä puen Poikasen ja pakkaan hoitolaukun. Ja kun Mies palaa Poikasen ja hoitolaukun hoitovastuu siirtyy samantien minulle, kun Mies on astunut kynnyksen yli.

Epäilen, että omalla miehelläni on samoissa asioissa erilaiset säännöt riippuen tilanteesta, minä pystyn tekemään paljon enemmän asioita Poikasen kanssa, Mies kun jotain tekee, pitää saada tehdä rauhassa.

Ja aina joskus mietin, että onko oikeesti niin, että naisilla on todella kyky tehdä useata asiaa samaa aikaa vai vaa siitä, että äideillä ei oo muuta mahdollisuutta.