perjantai 28. lokakuuta 2011

miksi kukaan ei kertonut

Että kun vauva lopettaa yösyömiset niin ei se tarkoita, etteikö öisin vielä herätä? Silloin tarvitaan muunlaisia palveluita, kuten tutin etsimistä, kuten sängyssään seisovan uniotuksen kippaamista oikeaan nukkumisasentoon, kuten uniltaan kello puoli neljä aamuyöllä pirteänä heränneen Poikasen tainnuttamista uudelleen, ettei vielä ole aamu.

Oikeastaan vauvan herääminen öisin syömään oli vielä helppo juttu: kun oli saanut ruokaa, jatkoi unia ei tarvinnut öisin päivystää sängyn vieressä ja yrittää hiipiä omaan sänkyy hiljaa jatkamaan omia unia.

Että synnyttäneet naiset muodostavat vastaavan tarinakerhon kuin armeijan käyneet miehet. Vaikka omasta synnytyksestä ei haluakaan puolituttujen kanssa keskustella, toiset eivät tajua puolitavuisista vastauksistani, että mielummin puhuisin muusta vaan kertovat avoimesti ja värikkäästi miten itse ovat punnertaneet mukulansa maailmaan.

Että lapselle on mahdoton ostaa kenkiä. Mistä voi tietää, että onko ne sopivan kokoset? Varsinki ku muut samanikäisten äidit ostavat pari numeroa pienempiä kenkiä, tosin eri merkkisiä ja onhan Poikanen selvästi niitä lapsia pidempi.

Että kun vauva syntyy, äidin elämä muuttuu: vartalo ei ole enää sellainen, mihin on ennen tottunut ja uuteen on totuttava, vanhaan ei ole paluuta; hanskat tippuu heti, kun lapsi tarvitsee palvelua, aivan sama mitä oli tekemässä; asioita pitää suunnitella ja ottaa huomioon myös toisten menot, mikäli haluaa mennä johonkin ilman lasta (tosin lapsi luonnollisesti kuuluu äidin vakiovarusteisiin, kuten avaimet kotoa pois lähtiessä); miettii työelämää paluuta lapsen ehdoilla, sumplii työvuoroja sopiviksi lapsen hoitoaikoihin. Sivusta katsottuna tuntuu, että isän elämä ei juurikaan muutu: käy edelleen töissä, nukkuu ja harrastaa, ilmottaa, että lähtee nyt kalaa ja myös lähtee sinne.

Että äiti on se, joka pitää kurin. Isä voi antaa herkkuja, äidin pitää huolehtia, että syödään oikeeta ja terveellistä ruokaa. Äiti huolehtii, että lapsi ulkoilee ja saa järkeviä virikkeitä päivän aikana, isä voi avata television ja katsella lapsen kanssa piirrettyjä.

Toisaalta, vaikka olisi kerrottu, en olisi toisin valinnut. Ehkä olisin pystynyt paremmin valmistautumaan.

4 kommenttia:

  1. Uskallan kyllä väittää, että aivan varmasti on kerrottu, että lapsi muuttaa elämän. Ehkei ihan konkreettisesti jokaista muutosta, mutta... Välillä tuntuu, että kaikki esikoistaan odottavien oppaat ja lapsiperheille suunnatut lehdet kiljuvat, kuinka vauva muuttaa elämän. Ja muuttaahan se, mutta... Kuten lopussa ihanasti totesitkin niin ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että pitäisi tai haluaisi valita toisin. Vaikka jokainen, ainakin ajoittain, kaipaa varmasti jotain asioita lapsettomasta elämästä. Lapsettomana elämä on ehkä helpompaa, mutta lapsiperheen elämään tottuneena varmasti aika "tyhjää".

    Mutta sitä ei kukaan kyllä oikeasti ole kertonut, kuinka mahdotonta ja stressaavaa on ostaa lapselle kenkiä. Tai ainakaan olla varma, että ne ovat hyvät :D

    VastaaPoista
  2. Rehellisesti sanottuna, olenhan iteki raskausaikana lukenut niitä esitteitä, että vauva sitte muuttaa elämän ja olin vähä, että älä ihan totta. Ehkä asenteeni oli väärä, koska tottakai tiesin, että kyllähän lapsi elämän muuttaa, ongelma taisi juurikin olla tuossa, ettei kerrottu konkreettisesti, että miten...

    Eiköhän tilanne ole aina se, että välillä ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella: lapsettomana sitä kaipaa kovasti vauvaa ja kun vauvaelämää on eletty reilu vuosi, ikävoi sitä lapsetonta "vapaata" elämää ja ihmettelee, että miten nii, ei ehtinyt tekemään asioita, jotka ovat ollet tekemättä viimeiset kolme vuotta (kuten varaston siivous) ja nyt ihan oikeesti ei ehdi.

    VastaaPoista
  3. Muistan tilittäneeni Moonan vauva-aikana äidilleni samalla otsikolla fiiliksiäni (joskin tuntemukset taisi enempi sillon keskittyä erilaisiin pelkoihin) ja äitini kuittasi asiaa toteamalla, että olisitko uskonut ja mitä se olis muuttanut? Sittemmin olenkin ajatellut, et ehkäpä joku kertoikin, mutten vaan osannut vastaanottaa koko asiaa millään lailla, kun en lapsiperheen elämästä vielä mitään tiennyt. Ja mitäpä se tosiaan olis muuttanut, kun sen lapsen kuitenkin halusin...aika äkkiä sen kuitenkin oppi, että mitään ei kannata lukkoon lyödä tai suunnitella, koska yks onneton pirun Vaihe voi ryssiä koko jutun.

    Kuten jo livenä totesinkin, mä jo kuvittelin, et meillä on ainoa tuon ikäinen, joka edelleenkin vaan valvottaa ilman syytä. Iso, iso, ISO ero tuohon esikkoomme verrattuna... Edelleenkään en tiedä, et mahdetaanko meillä joku kaunis päivä (eli yö) nukkua ihan koko perhe heräämättä ja hyvin, mut lohduttaudun sillä, miten kasvattava tää vuosi pojan kanssa on ollut. Eipä tulis mieleenikään mennä kritisoimana kenenkään rutiineja/kasvatusta/mitään muutakaan syynä lapsen valvomiseen, koska en kyllä tunnusta, et mitään meillä olis eri tavalla tehty kuin tytön kanssa ja silti tuo poika vaan valvoo. Lapset ne vaan on erilaisia ja yllättävän ison sopeutumisen se voi vaatia sellanenkin asia tajuta.

    VastaaPoista
  4. Taannoin K:n kanssa juteltiin, että ku ensimmäistään odottaville sanotaan raskauden lopulla, että nauti nyt olosta ja siitä, että saa rauhassa nukkua, niin tottahan sen itsekin tajuaa, että vauva herää öisinki syömään, mutta nyt vasta osaisi nauttia siitä, että saisi rauhassa tehdä asioita kun ei sillon tiennyt, mitä odottaa. Ja väittäsin, että aika moni viimeisillään raskaana oleva odottaa raskauden päättymistä monestakin eri syystä: oman tukalan olon lisäksi ihan siksi, että vihdoinkin saa oman vauvan.

    Mä itse asiassa en ole edes kuvitellut, että Poikanen olisi ainoa yöhääräilijä. Jos olisin, niin ehkä asia olisi ollut mulle vielä tuhat kertaa isompi juttu, mitä nyt.

    VastaaPoista