Nyt alkaa iskeä epätoivo. Olen ommellut ja leikannut vaikka miten monta metriä kankaita ja siltikin, laatikko menee juuri ja juuri kiinni. Ja samaan aikaan käyn kuolaamassa, mitä kaikkia hienoja kankaita olisi tarjolla. Uuden kotikaupunkimme kangaskaupat tarjoavat kivoja lastentrikoita, joten sen sijaan, että istuisin netissä surffailemassa, voin mennä hypistelemään kankaita ihan livenä. Niin ja sinne kangastarvikekauppaanhan asiaa tulee ihan sillä, että sopivan värinen ompelulanka loppuu tai puuttuu tai tarvitsen vetoketjua tai resoria tai jotain muuta pikkujuttua ompeluksiini.
Kangasvarastojen jämäpalojen tuhoomiseen aluspaidat ja kalsarit on sopivan pieniä. Aluspaitoja tulen varmaan tekemään lisääkin, on kivoja päiväkodissa pitkähiasen paidan alla ja kesää odotan jo innolla. Tosin alareunaa tulen tuskin huolittelemaan alkuperäisen kaavan mukaisesti resorilla. Näitä boksereita ommellessa löysin itseni haaveilemasta peitetikkikoneesta. Eihän meillä edes olisi säilytystilaa kyseiselle laitteelle (ellen pitäisi esillä keittiön ruokapöydällä) ja todellisuudessa tarvekin aika minimaalinen, mutta olisi noista boksereiden saumoista tullut vaan vielä hienommat. Jatkossa Poikasen kalsarit tulee olemaan
http://kummatotukset.blogspot.fi/2012/08/kalsarilandia.html näköisiä, koska tässä mallissa lahkeet on makuuni liian pitkät. Tokihan tästäkin pienellä muokkauksella voisi saada ihan kivat.
Setti on kokoa 104 cm.
Miehelle uudet villasukat. Epäilen Miehen olevan mustasukkainen käsitöistäni. Pääasiassa teen Poikaselle, mutta joulun aikoihin näytin Miehelle, mitä olin tehnyt Poikaselle ja itselleni ja muille (lahjaksi) ja jossain vaiheessa esitettiin kysymys, että koska hänelle jotain teen. Kun kysyin, mitä haluaa, tilasi sukat. Päällikuvioita ja alapuolen raitaa neuloessa tajusin, miksi lankakerät kehotetaan aloittamaan keskeltä: langat ei kirjoneuleissa sotkeennu toisiinsa niin pahasti, kun kerä ei pompi ja karkaile lankaa avatessa.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti