perjantai 26. heinäkuuta 2013

juhlamekko


 Tulevana viikonloppuna yksi Miehen parhaista kavereista viettää häitään ja Miestä on pyydetty bestmaniksi. Aikani pähkäilin, millaiseen asuun bestmanin avecina olisi syytä pukeutua ja päädyin lopulta Mieheltä saamani hyvin minimaalisen (hyvä se on, joo, yhym -vastausten ja katse aina muualla kuin esittelemässäni asiassa) tuen avulla siihen, että iltapukutyyppinen ratkaisu olisi varmin valinta.

Monesti huomaan olevani parhaimmillani pieneen paineen alla niin tätäki pukua aloin toden teolla rakentamaan vasta puolitoista viikkoa ennen juhlaa. No, olihan toki kaava ja malli katsottuna, tarvittava kangasmenekki tarkistusmitattu (ja todettu, että pärjäisin 50-60 cm vähemmällä, mitä ohjeessa käskettiin hankkimaan).

Olin päättänyt, että pukuni tulisi olemaan vihreä. Kangaskaupassa totesin, että tällä hetkellä juhlapukukankaissa oli tarjolla joko tumma sammaleenvihreä (hyi, ruma) tai kirkas omenanvihreä (joo niin varmaan, ehkä makuuni vähän liian räikeä). Kävin jo katsomassa pellavakankaiden väritarjonnan, koska malli oli hyvin juhlava, joten pellavastaki saisi ihan kivan. Tai vuorikankaasta. Lopulta haluamani väri löytyi juhlasatiinikankaasta, tosin palalaatikosta ja palan mitta oli noin reilut pari metriä vähemmän, mitä olin mitannut tarvitsevani. Hetken tein vielä epätoivoisia kierroksia, pöyhein palalaatikkoa löytääkseni toisen palan samaa kangasta.

Päätin, että muokkaan kaavaa niin, että helma on edestä lyhyempi ja takaa pitkää, nythän sellaiset hameet on muotia.




Lopputuloksena syntyi sitte tälläinen: pitkä hame, toispuolisella hialla ja kapealla helmalla etuhalkion kera. Ja kangasta jäi vielä ylimääräistäkin vajaa metrin verran. (Koko 36)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti