kevätsiivous

Poikasen huoneen remontti on vieläkin vaiheessa, joten mm. olohuoneessa on vielä kasseja ja pussukoita. Ostamani vaatekaappi meinasi kaatua päälleni, kun aloin säätämään ovien saranoita ja takaseinässä on tiiltä, joten seinään kiinnittäminen vaati Miehen apua. Miehellä näissä hommissa on aina pitkä toimitusaika. Itse hän perusteli vetkuttelua sillä, että hänen osaltaan tekemättömät hommat pysyvät kuitenkin vakiona, mikäli tekee nopeammassa aikataulussa, mitä on luvannut niin keksin seuraavana yönä päässäni jo uuden homman.

Minä taas olen tähän projektiin lopen kyllästänyt: haluan olohuoneen esille ylimääräisestä tavarasta, jotta pääsen siirtymään seuraavaan projektiin. Tosin otin kyllä väliprojektin ja tyhjensin keittiöstä yhden kaapin, tarkoituksena hävittää se taloudestamme kokonaan ja toin varastosta ruokapöydän jatkopalan sisälle. Tykkään isosta ruokapöydästä ja toivonkin, että onnistuisin ruokailutilaan jotenkin sovittamaan kuuden hengen pöydän, vaikkakin vain viidellä tuolilla, vaikka muuttopäivänä luovuin ajatuksesta. Olihan meillä edellisessä, pienemmässä, kodissakin kuuden hengen pöytä.

Olen alkanut kotiutumaan uuteen kotiin. Samalla olen myös siivonnut ja järjestellyt paikkoja ja jaotellut tavarat, joita tässä kodissa tarvitsemme ja ne, joita emme tarvitse. Jos tämä ei loppuelämän koti olekaan niin tällä hetkellä tulevaisuudessa niin pitkälle ajalle, jottei mitään kannata säästää sitten-kun -jos joskus tarvitaan -aikaan.

Poikasen leluissa ja tavaroissa tulee vaikeus. Vaikkei hän kaikilla leluilla leikikään, en ole valmis hävittämään tai viemään varastoon leluja, jotka on vielä ihan ehjiä ja toimivia. Toisaalta lelukaaosta ehkä pystyisi paremmin hallitsemaan, jos jostain malttaisi luopua. Järkytyin jälleen havainnosta, miten paljon lapsellani on tavaraa.

Toisaalta ei oma vaatekaappinikaan helppo ollut. Vaikka ajatus oli, että kaikki epäsopivat ja epämieluisat vaatteet lähtee, ei lopputulosta vaatekaapissa huomannut, eikä kasa poisheitettävistä vaatteista ollut kovinkaan iso. Olen haaveillut vaatevarastoni uusimisesta; toisaalta olen pikkuhiljaa hankkinut uuden tyylisiä vaatteita, mutta vanhoista on kovin vaikea luopua. Minulla on yksi farkkuminihame, jota käytin viime kesänä caprimittaisten legginsien kanssa, koska hame on niin mini. Mieheltä kysyin mielipidettä, että voinko enää tänä kesänä sitä käyttää, kun olen jo 32-vuotias.

Olen tottunut pitämään lyhyitä hameita omaan tyyliini kuuluvana, mutta pienen pojan äitinä ja yli 30-vuotiaana en pidä niitä itselleni enää sopivana. Vanheneminen ahdistaa, samoin se, miten nopeasti aika kuluu. Muutimme tähän kotiin puoli vuotta sitten enkä ole vielä ehtinyt toteuttamaan kaikkia sisustussuunnitelmiani.

(Hameesta en vielä luopunut)