päiväpeitto

Kun jäin äitiyslomalle, varastoin taloutemme päiväpeitteet: niitä tuskin koskaan levitettiin sängyn päälle, sillä Mies oli yöt töissä ja nukkui päivät ja minä taas nukuin yöt eli käytännössä sänky oli pedattuna illalla muutaman tunnin. Ajattelin, että vauva-arki olisi ihan tarpeeksi haastavaa Miehen yövuorojen kanssa ilman, että neuroottisena koetan pedata petiä.

Olimmekin ilman päiväpeitettä yli kolme vuotta: sekä Poikasen että meidän sänky pedattiin suoristamalla lakanat ja asettelemalla tyynyt ja peitot siististi. Talvella, kun muutimme tähän kotiin Mies toivoi sänkyymme päiväpeitettä. Hankimmekin sellaisen.

Halusin Poikasen sänkyyn myös päiväpeitteen. Etsimme omaa sopivaa ihan liian pitkään, joten päätin tuhota trikootilkut ja ommella tilkkupeiton. Peiton vuoreksi päätin käyttää loput rumasta fleece-kankaasta, jonka olen monta vuotta sitten saanut ja pyöritellyt, että mitä ihmettä siitä tekisin. Kosken tykännyt fleecen kuosista, peitin sen toiselta puolelta vanhalla lakanalla.

Eritavalla joustavat trikoopalat oli vielä helppo ommella toisiinsa ja hieman joustavan fleecen sovittaminen peittoon onnistui kivuttomasti, mutta joustamattoman lakanakankaan ompeleminen toiselle puolelle olikin jo oma haasteensa.

Osaltaan päiväpeiton funktio on myös lämmittää iltaisin, kun joko Mies tai minä laitamme Poikasta nukkumaan. Vielä nukkumisrituaaleihin kuuluu se, että nukuttaja istuu tai makaa matolla Poikasen sängyn vieressä, kunnes hän nukahtaa.

Kääntöaukon taisin purkaa ja ommella melkein kymmenen kertaa. Lopulta päädyin virittelemään, jotta reunasta tulisi siisti, sillä trikoopeitto ei mitenkään halunnut sopia lakanaan.

Lopputulos on sikäli kummallinen, että mittasin peiton koon ja suunnittelin siitä hieman isomman, siten että reunat menisivät patjan väliin. Valmis peitto on kuitenkini juuri ja juuri sopivan kokoinen.