mekkotaistelu

Yksi parhaista kavereistani asuu melkein 300 kilometrin päässä ja itselleni reilu 3 tunnin ajomatka Poikasen kanssa on vielä liian extremeä. Poikasen syntymän jälkeen olen käynyt heillä kerran ja silloinkin yksin. Kaverini nuorimmainen täytti jo yksi vuotta, enkä ole nähnyt kuin kuvia vauvasta (joka luonnollisesti ei enää kovin vauva edes ole).

Olemme sopineet treffit, kun kumpikin on käymässä kotiseudulla. Suunnittelin nopeasti ompelevani jotain 1-vuotislahjaksi. Helppo mekko vaikutti lupaavalta: saumurilla hurautan parit saumat ja sitten peitetikillä helman ja hihojen päärmeet; mikä voisi mennä vikaan?

Ensiksi se, että toisen helmakappaleen olin leikannut sopivasti niin, että taitetun kankaan alapuolella olevasta kankaasta puuttui kulmasta pala, kun en ollut huomannut tarkistaa, että kangasta on riittävästi. Hetken mietin mitä tehdä, kangasta olisi ollut vielä lisääkin, mutta päädyin, ettei muutaman sentin heitto häiritse, kun helma kuitenki rypytetään yläosaan.

Tunnissa mekko olikin sitten surautettu kasaan, päärmeet vielä ja v a l m i s. Jostain syystä peitetikillä oli kovin kova nälkä ja kun aloitin hian suun tikkaamisen, se söi kankaan koneen sisälle. Tietenkin kankaaseen tuli reikä, kun revin mekkoa koneen uumenista. Olin tehnyt vain sentin taitteet, joten teinkin sitten kahden sentin päärmeet. Tällä kertaa pääsin alkua pidemmälle, ku kone taas ahmi kangasta sisuksiinsa. Jälleen sama lopputulos; reikä.

Neljää senttiä ei hiasta oikein voinut lyhentää ja kahdesta reiästä oppineena otin esille ompelukoneen ja kaksoisneulan. Ompelin helman päärmeen ja sitten pääntien. Pääntien tikkaukset purin, koskei se näyttänyt ollenkaan hyvältä ja onnistuin tekemään sen jopa ilman reikiä. Toisella yrittämällä pääntiekin näytti jo kelvolta.

Aikani pähkäiltyäni ja jo pitsiäkin hian suulle sovitettuani (ja tietenkin sovitus tehdään ompelemalla, joten purin sitten senkin) päädyin korjaamaan liian lyhyet hiat resoreilla.

Mekko koko 92 cm.