Päivällistä laittaessa Mies totesi eilen by the way -juttuna, että meidät on kutsuttu Poikasen kummisedän lasten synttäreille tänään. Jaahas jaahas.
Päivällisen jälkeen selasin kaavakansiotani, jonka ennen joulua järjestin siten, että sieltä helposti löytää halutussa koossa kaavat. Yllätyin jälleen itsekin, mitä kaikkea varastoista löytyy, sillä olin jo varautunut siihen, että aamulla pitää pikapikaa käydä hakemassa nappeja, vetoketjuja tai resoria lähikangaskaupasta. Tosin muiden materiaalien salliessa, valitisin sellaiset mallit, joihin ei nappeja tai vetoketjuja tarvittu.
Lopusta ohuesta joustofarkusta hame resorivyötäröllä. Tekisi mieli kokeilla tällä tekniikalla itsellenikin hametta joustamattomasta materiaalista. Tosin suurennettuna 200 kertaiseksi ei ehkä vastaisi mielikuvaani.
Tällä mallilla olen tehnyt poikien paitoja, mutta tyttöjen värisenä toimii yhtälailla.
3-vuotias saaja on ikäistään pienikokoisempi: hame koossa 98 cm ja paita kavennettu 104 cm. Sankarin nähdessäni silmämääräisesti arvioin, että saattaa hetken setti olla kaapissa odottamassa, että käyttäjä kasvaa sopivan kokoiseksi.
Tiikeritrikoo on pitkään maannut kaapissa, saattaa olla, että tämä on yksi niistä kankaista, jotka on nähnyt parit muutotkin... Suurin syy kankaan käyttämättä jäämiselle lienee oudon vihreä pohjaväri.
Tiikeritrikooseen mätsääviä resoreita löytyi kaapista keltaisena tai mustana. Päädyin laittamaan housuihin mustat resorit, mikä luonnossa toimi mielestäni vielä paremmin mitä kuvassa.
Sekä paita että housut koossa 92 cm.
Pääsin ompelemaan vasta yhdeltätoista illalla, kun Poikanen nukahti yöunilleen. Puoli neljältä sain urakan silitystä vaille valmiiksi. Aamukahvia join sitten vasta puoli yksitoista aamupäivällä, mutta tyytyväinen olen sikäli, että sain ompelutyöt yöllä valmiiksi ja aamupäivällä askartelimme Poikasen kanssa kortit, niin puolen päivän aikaan lahjat oli paketoitu ja jäi vielä aikaa saada itsestäänkin ihmisen näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti