Kesä on edennyt jo siihen pisteeseen, että pihallamme tekisi mieli kuopsutella. Haimme Poikasen kanssa perjantaina kesäkukkia ja samalla mukaan tarttui pari karviaispensaan alkuaa. Aiemmin olin jo kaivanut takapihalle pienen kasvimaan alun ja pihanlaidalla rehottavat nokkoset alkoivat häiritsemään visuaalista silmää.
Kesäkukkien istutus ohuilla siivoushanskoilla vielä sujui, mutta nokkonen pääsee niiden läpi polttamaan ja varastosta on mystisesti hävinnyt kaikki paksummat puutarhahanskani (lue: Mies on tarvinnut niitä puunatessaan moottoripyörää).
Eilen aamulla totesin, että käväisemme ennen pihatöihin ryhtymistä Poikasen kanssa lähikaupassa hakemassa paksummat siivoushanskat ja väkeviä karkkeja, sillä olen napannut jostain kesäflunssan mikä on vienyt ääneni.
Lähikaupassa on pieniä ostoskärryjä, joista Poikanen mielellään ottaa itselleen yhdet. Näin tälläkin kertaa ja tähän asti Poikaselle on riittänyt pelkkä kärryjen kuljettaminen. He-vi -osastolla muistin, ettei meillä ole juurikaan tomaatteja ja erilaisia vaihtoehtoja tutkiessa Poikanen valitsi vastapäiseltä leipähyllyltä kärryymme ruisleipäpaketin.
Jostain syystä siivoustarvikkeet on eri hyllyvälissä mitä pesuaineet ja etsiessäni oikeaa hyllyväliä Poikanen kävi hakemassa murohyllystä muropaketin. Hanskahyllyä vastapäätä olevasta hyllystä Poikanen nappasi maissitärkkelyspaketin, johon totesin, että pistäpä takaisin, emme tarvitse. Vielä pastilleja karkkihyllystä ja kassalle tavaroita latoessa muropaketin alta paljastui perunajauhopaketti.
Ihmettelin, että hei mikäs tämä on ja hoksasin, että Poikanen oli ehtinyt senkin ostoskärryyn nappaamaan. Komensin Poikasen palauttamaan paketin hyllyyn ja naureskelin autossa kotimatkalla omatoimista ostosapulaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti