Raskausaikana pohdimme Miehen kanssa tulevan vauvan sukupuolta ja Mies oli sitä mieltä, että tytölle äiti saa puhua kukista ja mehiläisistä ja jos vauva on poika, keskustelun pitää isä. Mies muisteli omaa keskusteluaan oman isänsä kanssa teiniajalta, päällimmäisenä muistona oli nolous. Itsellä ei omastat teiniajasta ole muistikuvaa, että olisin vanhempieni kanssa puhunut aiheesta. Joko keskustelu ei ollut nolo tai muuten mieleen painuva tunnetilaltaan tai sitä ei ole käyty ollenkaan.
Poikasen vauva-ajalla muistan lukeneeni opastuksen, kuinka leikki-ikäisten lasten kanssa aloitetaan keskustelu tyttöjen ja poikien eroista ja herätellään lapsen kiinnostusta, mistä vauvat tulevat. Itse en ole kokenut tarpeelliseksi vielä aihetta Poikasen kanssa esille ottaa, sillä Poikanen on ihan itsekin havainnut vessassa käynnin eroja kun kävijä on hän tai isänsä tai sitten minä.
Kesän aikana Poikanen on myös alkanut kysellä hyvin laajoja kysymyksiä, se mistä vauvat tulevat on vielä helppo juttu kun kysymys kuuluu, että milloin ihmiset keksittiin? Toisaalta kysymykseen mistä vauvat tulevat tai onko äiti-kissojen mahoissa pikkukissoja tai milloin ihminen kuolee, on vastaus selkeämpi ja itsellekin helpompi muotoilla. Onneksi Poikaselta tulee lisää uusia kysymyksiä, kun koetin vastata milloin ihmiset keksittiin. Omasta mielestäni vastaus ei ollut kovin hyvä, mutta toistaiseksi se kelpasi Poikaselle.
Jollain tasolla lapsen suorasukaisuutta asioissa jää hämmästelemään. Se, että Poikanen ehdottelee erilaisia rintaliivejä katsellessani uusia, on lähinnä huvittavaa. Mutta kun saunan jälkeen vilvoittelemme koko perheen kanssa takapihan terassilla ja Poikanen kommentoi kirkkaalla äänellä rintojani, toivon, ettei aidan toisella puolella naapurin terassilla ole kukaan kuulemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti