Aikanaan Miehen kanssa yhteen muuttaessamme yhdistimme käytännössä kahden talouden tavarat. Silloiseen ensikotiimme, omakotitaloon, ne kaikki sopivat, mutta parittomia yhden peiton lakanoita ei tarvita vieraslakanoiksi kymmeniä. Olenkin valkannut vieraslakanoiksi parhaimmat keskenään sopivat ja muut jemmannu parempaa käyttöä varten.
Puuvillalakana onkin erilaisissa ompelu- ja askarteluprojekteissa käytännöllistä, mutta liukkaalle polyesterlakanalle käyttöä on hankalampi keksiä. Olin piirtänyt kesämekon kaavan ja kaivelin kangasvarastojani etsien sopivaa joustamatonta ja tarpeeksi isoa kangaspalaa. Käsiini osui Miehen poikamiesaikojen lohikäärmepussilakana (josta tosin olin luvannut Miehelle joskus että ompelen hänelle siitä aamutakin).
Asettelin kaavat siten, että keskellä oleva iso lohikäärmeen kuva tuli kokonaisena helmaan ja sivuilla olevat kuviot miehustaan. Toinen puoli pussilakanasta jäi vielä käyttämättä, joten ehkä Mieskin siitä vielä jotain saat.
Mallissa mekko oli vuoritettu vain yläosastaan, mutta ilta-auringossa ommellessa helma tuntui kovin läpikuultavalta ja kaapista löytyi pieni pala mustaa vuorikangasta, josta sai helman vuoritettua siten, että edes pylly peittyy.
Vaikkei kuvasta usko niin olen yrittänyt silittää tätä viritystä. Mekon kaavassa on sivusaumoissa taskut ja jostain käsittämättömästä syystä toteutin ne. Mallissa on myös vasemmassa sivusaumassa vetoketju ja siinäpä sitten olikin aivopohdintaa kerrakseen, miten toteuttaa vetoketju, joka ulottuu sivutaskuun asti. Lisäksi kangas on erityisen liukasta ja sen verran ohutta että ylimääräisiä möykkyjä ei huomaa, joten vuori tai päällinen saattoi olla taittuneena usemman kerran sauman alla kuin piti. En ole hetkeen purkanut vetoketjua niin montaa kertaa kuin tässä. Lopulta päädyin tänä aamuna harsimaan vetoketjun ennen ompelua paikalleen. (Ja siltikin ratkoja vielä vähän lauloi). Käänsin vetoketjun siten, että se aukeaa mekon alapäästä, jolloin taskua voi käyttää vetoketjutaskuna eikä tarvitse koko mekon sivua avata.
Takana on kuminauharypytys selässä. Ainakin nuken päällä selkäpuoli asettuu kauniisti. Kokeilin muokata selästä tiukemmaksi, mutta sitten en enää olisi kyennyt kiemurtelemaan pukuun sisään.
Mekko koossa 34.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti