reppu

Poikanen toivoi, että pääsisi ompelemaan kanssani. Menin ääneen pohtimaan, että syksyksi pitäisi tehdä päiväkotiin varavaatteita varten uusi laukku (tai ehkä reppu, jota Poikanen voisi itsekin kantaa selässä). Poikanenhan yhdisti, että hän ompelee itselleen repun.

Kaivelin joustamattomia kankaita kaapista ja Poikanen on sikäli helppo, että ensimmäinen mitä ehdottaa ja näyttää kelpaa (jos ei ole vaaleanpunainen tai muu Poikasen mieltämä tyttöväri). Tosin päällikankaat leikattuani Poikanen keksi, että sisäpuoli tulisi vihreällä ja minua alkoi jännittää. Omaksikin yllätyksekseni kaapista löytyi kahtakin eri vihreää, josta Poikanen valitsi tumman vihreän.

Poikanen jaksoi lähes koko repun ommella (mikä käytännössä tarkoitti sitä, että painoi kaasua). Olin mitannut olkainhihnat liian pieniksi ja nyt sitten lisäsin niihin pituutta ja pujotin narun.

Poikanen toivoi tosin reppuun vetoketjua, mutta josko tämä harjoitusversiona menisi näin.