hame pehmokissalle

Hain Poikasen päiväkodista ja hän kertoi innoissaan, että oli ollut viskari-tehtäviä ja oli piirtänyt ja leikannut kaavat minulle mekkoa varten. Erimuotoiset pahvipalat otettiin esiin ja lopulta Poikasen pettymykseksi totesin, ettei ole kangasta niin paljoa, jotta saataisiin mekkoa aikaiseksi.

Poikanen jatkoi, että seuraavana päivänä piirretään ja leikataan kaavat hänelle paitaan ja isälle paitaan ja pehmonallelle paitaan ja pehmokissalle mekkoon (koska kissa on tyttö). Totesin, että sen kokoisia kangaspaloja löytyy, että pehmoelukoille saadaan vaatetta. Poikanen innostui aivan valtavasti ja vaikken niin illalla olisi jaksanutkaan niin kannoin ompelukoneen esille ja muutaman puuvillakangaspalan, joista Poikanen valitsi mieleisensä.

Takakappaleella miehustassa on halkio ja tarrat, pääntiellä koristekuminauhaa. Huolittelin saumat tylsästi siksakilla eikä langatkaan ole vaihdettu kankaan värin mukaan. Vaikken lähtenytkään säätämään, ei Poikanen siltikään meinannut jaksaa tehdä mekkoa loppuun asti. Käytännössähän Poikanen painoi kaasua.